Strategia-menetelmä (STRATEGI-programmet)

Menetelmän kohderyhmänä on ADHD-diagnoosin saaneiden lasten vanhemmat tai huoltajat. Menetelmä suunnattiin alun perin 4–12-vuotiaiden lasten vanhemmille varhaiseksi tueksi ADHD-diagnoosin jälkeen. Myöhemmin menetelmästä on kehitetty myös ADHD-diagnoosin saaneiden 13–17-vuotiaiden nuorten vanhemmille suunnattu kokonaisuus.

ADHD:lla (eng. attention deficit hyperactivity disorder) tarkoitetaan aktiivisuus- ja tarkkaavaisuushäiriötä, jota esiintyy noin 8 prosentillalla lapsista ja nuorista. ADHD:n diagnostiikka perustuu tarkkaavuuden, aktiivisuuden ja impulsiivisuuden pysyviin ja toimintakykyä merkittävästi heikentäviin oireisiin, jotka ilmenevät useilla elämänalueilla, kuten koulunkäynnistä tai sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. (ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö): Käypä hoito -suositus, 2025)

ADHD ei vaikuta vain lapsen vaan koko perheen elämään lisäämällä erityisesti vanhempien psyykkistä kuormitusta (Mofokeng & van der Wath, 2017; Vuori ym., 2015). Lapsen oireiden ja käyttäytymisen hallinta voi olla haastavaa, ja vanhemmat kokevat usein turhautumista, avuttomuutta sekä vihan ja masennuksen tunteita. Lisäksi vanhemmat voivat kohdata syyllistäviä asenteita esimerkiksi sukulaisilta tai opettajilta. (Mofokeng & van der Wath, 2017.) Vanhempien kohtaamat haasteet voivat heijastua heidän kasvatusmenetelmiinsä, mikä puolestaan saattaa pahentaa lapsen ADHD-oireita (Mofokeng & van der Wath, 2017). Perheen vuorovaikutussuhteet voivat kärsiä (Deault, 2010; Wells ym., 2006), mikä voi heijastua esimerkiksi vähentyneenä lämpönä ja yhteistyönä ongelmatilanteissa (Tripp ym., 2007).

Menetelmiä tarvitaan tukemaan vanhempien toimintakykyä haastavissa tilanteissa ja edistämään myönteisten kasvatuskeinojen käyttöä ADHD-diagnoosin saaneeseen lapseen (Lange ym., 2005). Strategia-menetelmä pyrkii vahvistamaan vanhempien kykyä käyttää vastavuoroista ja myönteistä huomiointia painottavia kasvatusmenetelmiä, jotka voivat lieventää ADHD-oireita poikalapsella, jolla on läheinen isäsuhde ja turvallinen kiintymyssuhde tai riittävä perheen tuki, sekä tukea hänen sosiaalisten taitojensa ja itsensä hyväksymisen kehittymistä (Hurt ym., 2007; Strategia-ohjaajien käsikirjat, 2022). Lapsen oireiden lieventyminen voi myös vähentää vanhempien rasittuneisuutta ja parantaa perheen vuorovaikutusta (Deault, 2010.)

Strategia-menetelmän tavoitteena on

• antaa vanhemmille perustietoa ADHD:sta
• vahvistaa vanhemman roolia ja suhdetta lapseen
• tarjota strategioita, joiden avulla voi tukea lapsen tai nuoren suoriutumista arjessa
• tarjota strategioita, joiden avulla ennaltaehkäistään ja käsitellään ongelmallista käyttäytymistä
• tutustuttaa yhteiskunnan tukeen ja palveluihin (Strategia-ohjaajien lapset-käsikirja, 2022).

Vastemuuttujina ovat vanhempien ADHD-tietouden lisääntyminen, vanhemmuustaitojen vahvistuminen sekä lapsen ja vanhemman toimintakyvyn parantuminen.

Strategia-menetelmä pohjautuu näyttöön perustuvaan Parent Management Training -teoriaan (Kazdin, 2005), jonka taustalla ovat sosiaalisen oppimisen teoria, attribuutioteoria ja vuorovaikutuksen teoria. Sosiaalisen oppimisen teorian (Bandura, 1986) mukaan ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat fyysinen ja sosiaalinen ympäristö, yksilön ominaisuudet sekä se, millaiseen ympäristöön ihminen itse hakeutuu. Lisäksi teoria korostaa ihmisen kykyä käsitellä sosiaalista informaatiota sekä omien ajatusten ja tunteiden vaikutusta käyttäytymiseen. Keskeisiä käsitteitä ovat mallioppiminen eli oppiminen muiden käyttäytymisen havainnoinnin ja jäljittelemisen kautta ja vastavuoroinen determinismi eli yksilön ja ympäristön jatkuva vuorovaikutussuhde. Attribuutioteoria (Weiner, 1985) tarkastelee, miten yksilö selittää tapahtumien ja käyttäytymisen syitä.  Teoria kuvaa viisi ulottuvuutta:

1. sisäisyys eli se, onko syyksi koettu lähde sisäinen vai ulkoinen
2. pysyvyys eli se, koetaanko syy pysyväksi vai ohimeneväksi
3. hallittavuus eli se, koetaanko syy hallittavaksi vai ei
4. tarkoituksenmukaisuus eli se, koetaanko syyn olleen tahallinen vai tahaton
5. globaalisuus eli se, koetaanko syyn vaikuttavan moniin muihin tilanteisiin vai ei.

Näitä teorioita sovelletaan Strategia-menetelmässä erityisesti vanhempien ja lasten välisen vuorovaikutuksen ymmärtämiseen ja vanhempien käyttäytymisen ohjaamiseen. Kotipesän Strategia-menetelmää koskeva tiedoksianto (2024–2025) nimeää teoriat, mutta niiden vaikutusmekanismeja suhteessa tavoitteisiin ja vasteisiin ei ole avattu tarkemmin.

Strategia-menetelmän ydinelementtejä ovat vanhempien toiminnan muuttaminen lapsen käytöksen hallitsemiseksi, vuorovaikutuksen ja mallioppimisen hyödyntäminen sekä tiedon soveltaminen omaan perhetilanteeseen. Näiden ydinelementtien tukena käytetään ryhmämuotoisuutta ja tapaamiskerroilla hyödynnettäviä luentoja, pari- ja ryhmäkeskusteluja sekä rooliharjoituksia, jotka toimivat keskeisinä menetelminä ydintavoitteiden saavuttamiseksi.

Menetelmä on tarkasti strukturoitu ja perustuu käsikirjaan, jonka sisältöä ja ohjeita tulee noudattaa. Toteutuksen kannalta välttämättömiä osia, joista ohjaaja ei voi joustaa, ovat tapaamiskertojen määrä, ryhmämuotoinen toteutus (ryhmässä 6–30 henkilöä), vanhemmille jaettava materiaali sekä ohjaajan käsikirjan mukaiset diat. Nämä varmistavat ydinelementtien saavuttamisen, vaikka ovat enemmän keinoja, toteutustapoja tai toteutusmateriaaleja kuin varsinaisia ydinelementtejä.

Joitakin jouston mahdollisuuksia on kuitenkin olemassa:

• Tapaamisia voidaan järjestää etäyhteydellä, jolloin kesto lyhennetään 2,5 tuntiin.
• Mahdollisten aikataulullisten haasteiden vuoksi osa ryhmäkeskusteluista tai niiden puruista voidaan jättää väliin.
• Yhteiskunnan tukimuodoista kertomisen yhteydessä ohjaajat voivat hyödyntää paikallistuntemustaan ja tuoda esiin alueellisia palveluita.

Näiden joustojen puitteissa ydinelementit ja niiden toteutustapa säilyvät muuttumattomina, mikä varmistaa menetelmän vaikutusmekanismien toteutumisen.

Kurssia ohjaavat vähintään ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammattilaiset, jotka ovat saaneet koulutuksen menetelmän käyttöön, ja he voivat toimia joko yksin tai työparina. Ohjaajaksi voi kouluttautua myös järjestöjen työntekijöitä. Kurssin ohjaajalta edellytetään tietoa ADHD:stä, kokemusta ADHD-oireisten lasten ja heidän perheidensä kohtaamisesta sekä ryhmien ohjaamisesta. Strategia (lapset) -ohjaajakoulutukseen osallistunut ammattilainen saa oikeuden ohjata kursseja 4–12-vuotiaiden ADHD-diagnoosin saaneiden lasten vanhemmille. Samaan tapaan Strategia (nuoret) -ohjaajakoulutuksen myötä pätevöityy ohjaamaan kursseja 13–17-vuotiaiden ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten vanhemmille. Suomessa menetelmää hyödyntävät laajasti eri sosiaali- ja terveysalan toimijat, jotka kohtaavat perheitä, joissa lapsella tai nuorella on ADHD. Kursseja pidetään esimerkiksi perhekeskuksissa, perheneuvoloissa ja lasten sekä nuorten psykiatrian yksiköissä.

Strategia-menetelmä koostuu viidestä tapaamisesta, jotka toteutetaan ryhmämuotoisesti viikoittain viiden viikon ajan. Strukturoidut lähitapaamiset kestävät kolme tuntia (etäyhteydellä 2,5 tuntia) ja sisältävät lyhyitä ohjaajan pitämiä luentoja, ohjattuja keskusteluja pienryhmissä tai pareittain sekä rooliharjoituksia. Kotipesän tiedoksiannon (2025) mukaan etäyhteydellä toteutetusta Strategia-menetelmästä ei ole tutkimusnäyttöä, mutta kliininen kokemus etätoteutuksesta ja sen palautteista on ollut hyvin samansuuntaista kuin lähitoteutuksesta. Jokaisella tapaamisella on oma teemansa, jotka etenevät seuraavasti:

1. Hyvä tietää ADHD:stä
2. ADHD perheessä
3. Näin autat lastasi selviytymään paremmin arjessa
4. Ristiriitatilanteiden ehkäiseminen ja käsitteleminen
5. Yhteiskunnan tuki

Strategia-menetelmän perustana on ryhmämuotoisuus, mikä tarjoaa osallistujille mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan ja tunteitaan sekä saada vertaistukea. Vertaistuen kautta osallistujat voivat kokea tulevansa ymmärretyiksi ja hyväksytyiksi. Kurssin alussa vanhemmille annetaan perustietoa ADHD:stä ja autetaan heitä ymmärtämään lapsensa tilannetta paremmin. Seuraavilla tapaamiskerroilla tarkastellaan perhettä kokonaisuudessaan ja autetaan vanhempia hahmottamaan, miten lapsen ADHD vaikuttaa perheen dynamiikkaan ja vuorovaikutukseen.

Rooliharjoituksissa käsitellään tyypillisiä haastavia tilanteita, mikä auttaa konkretisoimaan ja havainnollistamaan menetelmässä esiteltyjä strategioita. Harjoitukset mahdollistavat myös lapsen näkökulman esiin tuomisen ja sen ymmärtämisen suhteessa vanhemman käyttäytymiseen. Näiden harjoitusten avulla vanhemmat voivat pohtia ja suunnitella strategioiden soveltamista omassa arjessaan.

Strategia-menetelmän monivaiheinen rakenne varmistaa, että vanhemmat ehtivät omaksua uutta tietoa ja taitoja. Lopuksi heille annetaan tiivistetty katsaus yhteiskunnan tarjoamiin tukimahdollisuuksiin, mikä auttaa perheitä hyödyntämään saatavilla olevia palveluja myös kurssin päätyttyä.

Strategia-menetelmää käyttäville ammattilaisille on saatavilla käsikirja, joka sisältää tavoitteet, rakenteen, sisällön ja toteutuksen. Jokaiselle tapaamiskerralle on oma strukturoitu ohjeistuksensa ja tarvittavat materiaalit. Toteuttajille suunnattu materiaali on tekijänoikeussuojattu ja sen päivittämisestä vastaan ADHD-liitto ja Sinus AB.

Strategia-menetelmän osallistujille jaettava materiaali sisältää kurssilla käytävät PowerPoint-diat ja lisämateriaalit.

Suora kustannus Strategia-menetelmästä on ohjaajakoulutus, joka sisältää toteuttajille ja menetelmän saajille annettavan materiaalin. Kurssin tapaamiskertoihin on sisällytetty kahvitauko, jonka kustannuksien on arvioitu olevan maltilliset. Lisäksi kustannuksia on arvioitu aiheutuvan toteuttajan työaikaresursseista sekä tilavuokraan liittyvistä kuluista. Kaikille osallistujille kuuluu menetelmän materiaalikansio. Menetelmän toteuttaja voi halutessaan itse tulostaa materiaalit ja laittaa ne kansioihin, jolloin muodostuu suoria kustannuksia tulostuksesta ja siihen menevästä työaikaresurssista. Valmiin kurssimateriaalikansion voi halutessaan myös ostaa ADHD-liitosta.

Strategia-menetelmään osallistuvien vanhempien rekrytoinnissa edellytetään, että lapsella tai nuorella on ADHD-diagnoosi ja hänen ikänsä sopii menetelmän eri versioiden ikähaarukkaan. Vanhempainohjausta toteuttava taho arvioi menetelmän sopivuutta ja ajoitusta perheelle sekä keskustelee vanhempien kanssa heidän voimavaroistaan ja elämäntilanteestaan ennen kurssille osallistumista. Kurssien tiedottamista varten järjestäjille on tarjolla valmis mainospohja, ja ohjaajakoulutuksessa käydään läpi ryhmän muodostamiseen liittyviä käytäntöjä.

Strategia-menetelmän pätevyysvaatimuksena on ohjaajakoulutukseen osallistuminen ja vähintään AMK-tasoinen terveys-, sosiaali- tai kasvatusalan tutkinto. Lisäksi ohjaajilta toivotaan tietämystä ADHD:stä, kokemusta ADHD-oireisten lasten ja heidän perheidensä parissa työskentelystä sekä ryhmänohjaustaitoja.

Ohjaajakoulutuksia järjestää menetelmän kotipesä ADHD-liitto vuosittain keväällä ja syksyllä. Tarvittaessa koulutuksia järjestetään myös tilauksina. Ohjaajakoulutukset pidetään pääsääntöisesti etäkoulutuksina. Tilauskoulutuksia voidaan järjestää myös lähikoulutuksina. Strategia (lapset) -koulutus antaa valmiudet ohjata kursseja 4–12-vuotiaiden ADHD-diagnoosin saaneiden lasten vanhemmille, kun taas Strategia (nuoret) -koulutus pätevöittää ohjaamaan 13–17-vuotiaiden nuorten vanhemmille suunnattuja kursseja.

Ohjaajakoulutukset ovat kaksipäiväisiä ja sisältävät kaiken tarvittavan materiaalin, kuten ohjaajan käsikirjan ja vanhemmille jaettavan kansion. Koulutuksen suorittaneet saavat pääsyn suojatulle sivustolle, josta löytyvät aina ajantasaiset ohjausmateriaalit, kuten diat, palautelomakkeet ja kurssimainospohjat.

Strategia-menetelmän kotipesä ADHD-liitto tukee menetelmän käyttöä. Liiton verkkosivuilla on menetelmällä oma osio, jossa kerrotaan sen käytöstä ja tarjotaan yhteystiedot lisätietoa varten. Ohjaajakoulutuksissa käsitellään menetelmän käyttöönottoa tukevia käytäntöjä, ja ohjaajia rohkaistaan olemaan yhteydessä ADHD-liiton työntekijöihin kaikissa menetelmään liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi ohjaajille on tarjolla suljettu Facebook-ryhmä, jossa he voivat jakaa kokemuksiaan ja saada tukea. Koulutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota ryhmätyöskentelyyn ja siihen, miten varmistaa kaikkien osallistujien arvostava kohtaaminen.

Kotipesä varmistaa menetelmän ajantasaisuuden huolehtimalla säännöllisistä päivityksistä. Kaikki muutokset ja uudistukset tiedotetaan ohjaajille sähköpostitse, Facebook-ryhmässä ja Strategia-materiaalipankkien kautta.

Kotipesä ADHD-liitto ei seuraa kattavasti Strategia-menetelmän käyttöä eri palveluissa, mutta tiedossa ovat palvelut, jotka tilaavat materiaaleja ADHD-liitolta tai joissa ohjaajat ovat olleet liittoon yhteydessä kurssien järjestämisestä, ja menetelmän tiedetään olevan käytössä niissä. THL:n katsauksen mukaan Strategia (lapset) -menetelmää käytetään 16 hyvinvointialueella ja Strategia (nuoret) -menetelmää viidellä hyvinvointialueella (Leskelä, 2023).

Käytön järjestelmällistä seurantaa ei ole, ja koulutuksen jälkeen menetelmä on organisaatioiden itsenäisesti hyödynnettävissä. Kurssien järjestäjät voivat itse päättää, millä tavoin ja millä välineillä kurssien vaikutuksia arvioidaan. Ohjaajien materiaalipankki sisältää kyselylomakkeen vanhempien kokemusten kartoittamiseksi, mutta sen käyttö ei ole velvoittavaa, eikä tuloksia kerätä keskitetysti. Näin on pyritty mahdollistamaan kurssin järjestämisen helppous. Kotipesä kuitenkin kerää omilta kursseiltaan palautetta heti kurssin päättyessä ja seurantakyselyillä kolmen–kuuden kuukauden kuluttua.

Kotipesä on sitoutunut järjestämään ohjaajakoulutuksia säännöllisesti kahdesti vuodessa varmistaakseen uusien ohjaajien koulutuksen. Ohjaajia kannustetaan ottamaan yhteyttä kotipesään menetelmän käyttöön liittyvissä kysymyksissä, ja vuosien aikana saadut yhteydenotot ovat liittyneet esimerkiksi kurssien mainostamiseen, ryhmän kokoonpanoon ja ohjausteknisiin asioihin. Lisäksi kotipesä on aiemmin järjestänyt tapaamisia menetelmän käytön tueksi, mutta vähäisen osallistujamäärän vuoksi niitä ei ole jatkettu.

Menetelmän toistotarkkuuden eli fideliteetin toteuttamista ei seurata.

Mittaamisen luotettavuus oli tyydyttävällä tasolla. Tutkimuksen vahvuutena olivat pääosin validoidut mittarit. Kuitenkin päävastemuuttujaa eli vanhempien tietämystä ADHD:sta mitattiin validoimattomalla tietotestillä. Se oli mukautettu sopimaan Strategia-menetelmän aiheisiin, ja reliabiliteettia mitattiin Cronbachin alfan sijaan dikotomisille vastemuuttujille sopivalla Kuder-Richardson 20 -formulalla. Formulan tuloksen 0,63 mukaan testiä ei voida pitää luotettavana.

Tilastoanalyysien luotettavuus oli hyvällä tasolla. Tilastomenetelmät oli kuvattu riittävästi ja olivat aineistoon soveltuvia. Tutkimuksessa ei ollut tehty voimalaskelmia, eikä monivertailuongelmaa ollut huomioitu, mikä ei ollut kuitenkaan tarpeen tässä tutkimuksessa, koska vertailuryhmää ei ollut ja oli vain yksi päävastemuuttuja. Lisäksi tutkimuksessa ei tuotu esille keskeyttäneiden jakautumista ryhmittäin vaan luku ilmoitettiin yleisemmällä tasolla.

Tutkimuksessa tutkittiin ADHD-tietämyksen muutosta vanhempien ADHD-oireiden vakavuuksien mukaisissa koeryhmissä. Tutkimuksessa ei verrattu koeryhmää toiseen ryhmään, joten harhattomuuden osalta tutkimus oli heikko. Menetelmän vaikutus myönteisiin tuloksiin on epävarma vertailuryhmän puuttumisen vuoksi.

Toistotarkkuuden luotettavuus oli lähes erittäin hyvällä tasolla. Tutkimuksessa menetelmän tarjoajat olivat saaneet koulutuksen, ja menetelmä tarjottiin samalla tavalla kaikille käyttämällä strukturoitua käsikirjaa. Laadunvarmistusta tehtiin havainnoimalla tapaamiskertoja. Koulutusta ei kuitenkaan avattu tarkemmin, ja laadunvarmistus aloitettiin vasta tutkimuksen loppuvaiheessa, nämä heikensivät toistotarkkuuden laatua.

Yleistettävyys oli heikolla tasolla. Pääosin tulokset ovat yleistettävissä, sillä tutkimuksen otosjoukko edustaa Strategia-menetelmän kohderyhmää. Tästä huolimatta tutkimuksessa on useita heikkouksia. Selkeitä mukaanotto- ja poissulkukriteerejä ei ilmoitettu, ja niiden puuttumisesta myös mainitaan artikkelissa. Tutkimuksessa tuodaan kuitenkin esille, että kaikki Strategia-menetelmässä olleet vanhemmat pyydettiin mukaan tutkimukseen, ja heitä tuli lisää kesken tutkimuksen. Puolestaan ne vanhemmat, joilla on kehitysvamma ja jotka tarvitsivat muuta kiireellistä hoitoa tai tukea, poissuljettiin tutkimuksesta. Osallistujia ei seurattu Strategia-menetelmän tarjoamisen jälkeen.

Lindström, T., Kierkegaard Suttner, A., Forster, M., Bölte, S. & Hirvikoski, T. (2022). Is Parents’ ADHD Symptomatology Associated With the Clinical Feasibility or Effectiveness of a Psychoeducational Program Targeting Their Children’s ADHD? Journal of Attention Disorders, 26(12), 1653–1667. https://doi.org/10.1177/10870547221092120

Svanborg, P., Thernlund, G., Gustafsson, P. A., Hägglöf, B., Poole, L. & Kadesjö, B. (2009). Efficacy and safety of atomoxetine as add-on to psychoeducation in the treatment of attention deficit/hyperactivity disorder: a randomized, double-blind, placebo-controlled study in stimulant-naive Swedish children and adolescents. European child & adolescent psychiatry, 18, 240–249. https://doi.org/10.1007/s00787-008-0725-5

Nytell, C. & Backman, A. (2014). Rapport om STRATEGI föräldrautbildning – resultat ur en pilotstudie samt egna utvärderingar från ADHD-center. Utvärdering av STRATEGI 2012–2014. ADHD-Center.

Blueprints for Healthy Youth Development. (2025). Program Search. Haettu 24.10.2025 osoitteesta https://www.blueprintsprograms.org/program-search/

Bandura, A. (1986). Social foundations of thought and action. Englewood Cliffs, (s. 23–28), 2.

California Evidence-Based Clearinghouse for Child Welfare. (2025). Alphabetical List of Programs. Haettu 24.10.2025 osoitteesta https://www.cebc4cw.org/search/by-program-name/

Davies, K. S. (2011). Formulating the Evidence Based Practice Question: A Review of the Frameworks. Evidence Based Library and Information Practice, 6(2), 75–80. https://doi.org/10.18438/B8WS5N

Deault, L. C. (2010). A systematic review of parenting in relation to the development of comorbidities and functional impairments in children with attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD). Child Psychiatry and Human Development, 41(2), 168–92. https://doi.org/10.1007/s10578-009-0159-4

Foundations Guidebook. (2025). Guidebook. Haettu 24.10.2025 osoitteesta https://foundations.org.uk/toolkit/guidebook/

Hellström, A. (2010). Kursledarmanual. STRATEGI – föräldrautbildning för föräldrar till barn med ADHD. Sinus ab – Svenska institutet för barn i behov av utvecklingsstöd.

Hurt, E. A., Hoza, B. & Pelham, W. E., Jr. (2007). Parenting, family loneliness, and peer functioning in boys with attention-deficit/hyperactivity disorder. Journal of Abnormal Child Psychology, 35(4), 543–55. https://doi.org/10.1007/s10802-007-9111-x

Kazdin, A. E. (2005). Parent management training: Treatment for oppositional, aggressive, and antisocial behavior in children and adolescents (3rd ed.). Oxford University Press.

Kotipesän tiedoksianto. (2024–2025). ADHD-liitto.

Käypä hoito -suositus. (2025). ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen yhdistys ry:n, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Haettu 22.10.2025 osoitteesta https://www.kaypahoito.fi/hoi50061

Strategia ohjaajien käsikirjat. (2022). ADHD-liitto.

Lange, G., Sheerin, D., Carr, A., Dooley, B., Barton, V., Marshall, D., … & Doyle, M. (2005). Family factors associated with attention deficit hyperactivity disorder and emotional disorders in children. Journal of Family Therapy, 27, 76–96. https://doi.org/10.1111/j.1467-6427.2005.00300.x

Leskelä, R.-M. (2023). Neurokirjon lasten ja nuorten palvelut hyvinvointialueilla Katsaus kehittämiseen syksyllä 2023, THL-Työpaperi 41/2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Mofokeng, M. & van der Wath, A. E. (2017). Challenges experienced by parents living with a child with attention deficit hyperactivity disorder. Journal of Child and Adolescent Mental Health, 29(2), 137–145. https://doi.org/10.2989/17280583.2017.1364253

Peters, M., Godfrey, C., McInerney, P., Munn, Z., Tricco, A. & Khalil, H. (2020). Scoping reviews (2020 version). Teoksessa E. Aromataris & Z. Munn (toim.), Joanna Briggs Institute reviewer’s manual, JBI. https://doi.org/10.46658/JBIMES-20-12.

Statens beredning för medicinsk och social utvärdering. (2025). Publications. Haettu 24.10.2025 osoitteesta https://www.sbu.se/en/publications2/

STRATEGI-programmet. (2024). Sinus – svenska institutet för barn i behov av utvecklingsstöd. Haettu 23.9.2024 osoitteesta https://sinus.se/strategi/

Tripp, G., Schaughency, E. A., Langlands, R. & Mouat, K. (2007). Family interactions in children with and without ADHD. Journal of Child and Family Studies, 16(3), 385–400. https://doi.org/10.1007/s10826-006-9093-2

Ungsinn. (2025). Tiltak. Haettu 24.10.2025 osoitteesta https://uit.no/ungsinn/tiltak

Vuori, M., Tuulio-Henriksson, A., Nissinen, H. & Autti-Rämö, I. (2015). Psykososiaaliset perheinterventiot lapsen aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön sekä uhmakkuus ja käytöshäiriöiden hoidossa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 131(17), 1561–8.

Weiner, B. (1985). An attributional theory of achievement motivation and emotion. Psychological Review, 92(4), 548–573. https://doi.org/10.1037/0033-295X.92.4.548

Wells, K. C., Chi, T. C., Hinshaw, S. P., Epstein, J. N., Pfiffner, L., Nebel-Schwalm, M., … & Wigal, T. (2006). Treatment-related changes in objectively measured parenting behaviors in the multimodal treatment study of children with attention-deficit/hyperactivity disorder. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 74(4), 649–657. https://doi.org/10.1037/0022-006x.74.4.649