VOIKUKKIA-vertaistukimenetelmä
Yhteenveto
Mistä menetelmässä on kyse?
VOIKUKKIA-menetelmän tavoitteena on vahvistaa huostaanotettujen tai sijoitettujen lasten vanhempien vanhemmuutta sekä tukea vanhempia huostaanoton ja sijoituksen kriisitilanteessa. Vertaisryhmissä tuetaan vanhemman omaa elämää ja selviytymistä sekä vahvistetaan vanhemmuutta.
Menetelmä on kuvattu ja teoreettisesti perusteltu
Menetelmä saa menetelmäarvion 1/5, eli menetelmä on hyvin kuvattu. Menetelmästä ei ole vaikuttavuusnäyttöä, eli menetelmän vaikuttavuudesta ei ole toistaiseksi tietoa.
Mihin menetelmäarvio perustuu?
Menetelmäarvio koostuu kolmesta osa-alueesta: menetelmän kuvauksen arvioinnista, menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten arvioinnista ja menetelmän käyttöönoton tuen arvioinnista. Voit tutustua osa-alueiden arviointeihin tarkemmin sivun seuraavissa osioissa.
Menetelmäarvio löytyy kokonaisuudessaan systemaattisena katsauksena (pdf). Tutustu myös arviointiprosessiin ja eri menetelmäarvioiden tasoihin.
Menetelmän kuvaus
Psykososiaalisen menetelmän tulee olla hyvin kuvattu, jotta sen vaikuttavuutta voidaan arvioida. Menetelmästä tehdyn kirjallisen kuvauksen avulla voidaan todentaa, että vaikuttavuustutkimuksissa on tutkittu samaa menetelmää kuin mitä Suomessa käytetään. Menetelmän selkeä kuvaus helpottaa myös sen käyttöönottoa ja käyttöä lapsille, nuorille sekä perheille suunnatuissa palveluissa.
Yhteenveto VOIKUKKIA-menetelmän kuvauksen arvioinnista
Miten menetelmää on kuvattu?
1. Kohderyhmä
VOIKUKKIA-vertaistukiryhmä on suunniteltu vanhemmille, joiden lapset tai lapsi on huostaanotettu tai sijoitettu.
2. Ilmiö
Lapsen huostaanotto on lähes poikkeuksetta lapsen vanhemmille kriisi, josta yksin selviäminen koetaan vaikeaksi (Hiltunen, 2005). Myös suomalaiset lastensuojelun ammattilaiset ovat pitäneet tärkeänä, että lapsen sijoituksen kokeville vanhemmille olisi tarjolla nykyistä enemmän tukea ja oikeanlaisia palveluita (Pitkänen, 2011).
Huostaanoton jälkeisen vanhemmuuden tukemisen tarpeellisuus on tunnustettu Suomessa voimassa olevassa lastensuojelulaissa, jossa mainitaan lapsen vanhemman asiakassuunnitelma, johon tulee kirjata vanhemman tukemisen toimet. Sijoitettujen lasten vanhempien tukemiseen on perustelut myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa, jossa nostetaan esille lapsen oikeus sukulaissuhteisiinsa (artikla 8) ja oikeus pitää yhteyttä vanhempiinsa silloin, kun ei voi asua näiden kanssa (artikla 9). Sopimuksessa myös korostetaan valtioiden velvollisuutta tukea vanhempia vastuussaan huolehtia siitä, että lapsen kasvatus ja sopimuksessa todetut oikeudet toteutuvat (artikla 18). Yksi merkittävä vanhempien tukimuoto on vertaistukitoiminta.
Vanhempien tukeminen auttaa myös lasta. Mikäli lapsi näkee, ettei vanhemmilla ole hätää, hän ei joudu vaikeassa tilanteessa kantamaan huolta vanhemmistaan. Vanhemmuus muuttuu lapsen kasvaessa, ja vanhemmuudessa kehittyminen ilman lapsen läsnäoloa on vaikeaa. Vanhempi saattaa tarvita tukea vanhemmuudessaan riippumatta siitä, mitkä sijoituksen syyt ovat olleet.
3. Tavoitteet ja vastemuuttujat
VOIKUKKIA-vertaistukiryhmän tavoitteena on auttaa lapsen sijoituksen aiheuttaman suuren muutoksen ja kriisin käsittelyssä ja vanhempien oman elämän ja selviytymisen tukemisessa sekä vahvistaa vanhemmuutta ja sitä kautta lisätä lapsen hyvinvointia. Ryhmään osallistuvilla vanhemmilla on myös omia yksilöllisiä tarpeita ja tavoitteita niin lapsen sijoituksen kuin muunkin elämänsä suhteen. Ryhmässä ei pyritä muuttamaan näitä tavoitteita, vaan tuetaan löytämään jokaisen oma tie.
VOIKUKKIA-vertaistukiryhmän päävasteena on vanhempien kokemukset lapsen sijoituksen tai huostaanoton käsittelystä. VOIKUKKIA-vertaistukiryhmällä pyritään auttamaan vanhempien oman elämän ja selviytymisen tukemisessa. Toissijaisia vasteita ovat vanhemmuuden vahvistuminen ja yhteistyön parantuminen lastensuojelun kanssa.
4. Teoriaperusta
VOIKUKKIA-vertaistukiryhmämalli perustuu vertaisuuteen, dialogisuuteen, ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyteen sekä narratiivisuuteen (Kivinen ym., 2012). Menetelmän materiaaleissa ja kotipesältä saaduissa materiaaleissa ei ole kuitenkaan avattu tieteellistä teoreettista perustaa lähteineen eikä tutkimusta siitä, miten käytetyt keinot vaikuttavat vanhempien kokemuksiin lapsen sijoituksen tai huostaanoton käsittelystä. Menetelmän kotipesältä saadun tiedon mukaan menetelmän opasta ja erityisesti sen sisältämää teoriaperustan kuvausta ollaan tällä hetkellä päivittämässä (tieto kotipesältä joulukuussa 2024).
5. Ydinelementit ja joustavuus
VOIKUKKIA-vertaistukiryhmän ydinelementteihin kuuluu se, että tapaamisissa edetään tietyssä järjestyksessä. Ensin käsitellään vanhempien kokemuksia ja huostaanoton tai sijoituksen aiheuttamaa kriisiä. Tämän jälkeen käsitellään yhteydenpitoa lapsen ja lastensuojelun kanssa. Ryhmän viimeisillä kerroilla katse suunnataan vanhemman voimavaroihin ja tulevaisuuteen. VOIKUKKIA-vertaistukiryhmä on suunniteltu ennakkotapaamisen jälkeiseksi 10 tapaamisen kokonaisuudeksi mutta ryhmäkertoja voi myös yhdistää tarvittaessa.
Ryhmätapaamisten jälkeen ryhmä voi halutessaan järjestää vielä yhden jälkitapaamisen viimeisen ryhmäkerran jälkeen. Jälkitapaaminen voidaan järjestää joustavasti muutaman viikon tai muutaman kuukauden kuluttua ryhmän päättymisestä ryhmäläisten toiveiden mukaisesti. Ryhmäprosessin päätyttyä vanhemmat voivat halutessaan jatkaa kokoontumisia omatoimisesti. Jotkin toimijat voivat tarjota tilat kokoontumista varten. Ryhmän toiveesta jonkin ryhmäkerran voi myös käyttää kokonaan jonkin muun kuin oppaassa mainitun aiheen käsittelyyn. Ryhmässä voidaan toteuttaa vanhempien toiveita, mutta huolehditaan siitä, että työskentely etenee ja keskeiset elementit toteutuvat.
6. Menetelmän muokkaus
Menetelmän kuvauksen mukaan menetelmä on kehitetty Sininauhaliiton Eevan perhe -projektissa eli menetelmää ei ole muokattu toisesta menetelmästä.
7. Toteuttajat
Ryhmää ohjaa aina kaksi ohjaajaa, joista toisella on oltava VOIKUKKIA-ohjaajakoulutus. Ryhmässä toivotaan olevan myös vertaisohjaaja, mutta ryhmä voidaan järjestää tarvittaessa myös ilman.
8. Toteutustavat
VOIKUKKIA-vertaistukiryhmä on tiettyä struktuuria noudattava suljettu vertaistukiryhmä. Voikukkia-ryhmämenetelmä sisältää vanhempien henkilökohtaiset ennakkotapaamiset, teemalliset ryhmätapaamiset (8–10) sekä ryhmän niin halutessa yhden jälkitapaamisen ryhmän päättymisen jälkeen. Ryhmän koko on 4–6 henkilöä ja maksimimäärä 8 osallistujaa. Ryhmätapaamiset kestävät 2–3 tuntia.
Tapaamiset:
- Ennakkotapaaminen: Ohjaajat ja ryhmästä kiinnostunut vanhempi tapaavat.
- Tapaamiskerta 1: Ryhmän aloitus, tutustuminen ja sopiminen toimintatavoista.
- Tapaamiskerta 2: Vanhempien kertomukset lapsen sijoituksesta.
- Tapaamiskerta 3: Vanhemman kriisi ja kokemukset lapsen sijoituksesta.
- Tapaamiskerta 4: Lapsen erokriisi – vanhemmasta eroon joutuminen lapsen kannalta.
- Tapaamiskerta 5: Yhteydenpito lapseen sekä yhteistyö lastensuojelun ja sijaishuoltopaikan kanssa.
- Tapaamiskerta 6: Vertaisohjaajan selviytymistarina tai jokin muu syventävä aihe.
- Tapaamiskerta 7: Vanhemmuus lapsen sijoituksen jälkeen.
- Tapaamiskerta 8: Omat voimavarat ja jaksaminen.
- Tapaamiskerta 9: Tulevaisuuden näköalat.
- Tapaamiskerta 10: Ryhmän päättäminen.
- Jälkitapaaminen: Mitä vanhemmille nyt kuuluu?
9. Keinot
VOIKUKKIA-vertaistukiryhmän ohjaajakoulutuksen saaneet ammattilaisohjaajat ja vertaisohjaajat toimivat strukturoidun ryhmämallin mukaisesti. Ryhmässä vanhemmat saavat sekä ammatillista tukea että vertaistukea lapsen sijoitukseen ja sen jälkeiseen elämään liittyvien asioiden käsittelyyn. VOIKUKKIA-vertaistukiryhmä ei ole terapiaryhmä, vaikka siinä on terapeuttisia elementtejä.
Dialogisuudessa on kysymys kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta. Aidossa vuoropuhelussa ja keskustelussa kaikki ovat tasavertaisia keskustelukumppaneita. Ohjaaja ja vanhemmat tarkastelevat vanhempien esille tuomia tilanteita ja kokemuksia eri näkökulmista. Näin tarkasteltavana oleva asia (esimerkiksi lapsen hankala suhtautuminen vanhempaan) tulee nähdyksi monelta suunnalta. Vanhempi saa uutta ymmärrystä lapseensa ja näkee paremmin oman merkityksensä ja mahdollisuutensa vanhempana.
Ratkaisukeskeinen ajattelu- ja työskentelytapa on hyvin käytännöllinen ja myönteinen tapa kohdata ja käsitellä erilaisia haasteita ja ongelmatilanteita. Tarkoituksena on tukea ja innostaa vanhempia löytämään haasteisiinsa uusia, luovia ratkaisuja. Tällöin korostetaan toiveikkuutta, omien voimavarojen tunnistamista ja niiden ottamista käyttöön, edistymistä pienissä tavoitteissa ja yhteistyötä toisten kanssa.
Ihminen jäsentää kokemuksiaan narratiivisesti ja elää elämäänsä näiden kertomusten kautta. Ihmisen elämä on tarina, jota hän jäsentää tulkitsemalla valintojaan ja kokemuksiaan tapahtuneista asioista. Käsityksemme elämästä muodostuvat merkityksistä, joita annamme kokemuksillemme. Vertaistukiryhmässä vanhemmat jakavat toisilleen tarinoitaan. He kertovat kokemuksiaan lastensa sijoituksen vaiheista, lasten tapaamisista, yhteistyöstä lastensuojelun ja sijaisvanhempien tai -hoitajien kanssa sekä muista omaan elämäntilanteeseensa liittyvistä asioista. Näin he samalla jäsentävät kokemuksiaan.
10. Opas toteuttajille
Koulutuksen yhteydessä ohjaajille annetaan VOIKUKKIA-ohjaajan opas (Kivinen ym., 2012). Koulutuksen käyneet ohjaajat saavat lisäksi oikeuden käyttää www.suomenkasper.fi-sivuston materiaalipankkia, joka sisältää runsaasti tukimateriaalia ryhmien perustamiseen, markkinointiin, ohjaamiseen ja palautteen keräämiseen.
11. Materiaalit menetelmän saajille
VOIKUKKIA-vertaistukiryhmämalli ei sisällä pakollista ennalta määriteltyä materiaalia ryhmäläisille, mutta ohjaajat voivat hyödyntää ohjaajakoulutuksessa saamaansa materiaalia ja toiminnallisia harjoituksia tai menetelmiä. Ryhmäläiset saavat ryhmään osallistumisesta todistuksen.
12. Kustannukset
Ryhmään osallistuminen on maksutonta. Menetelmän ohjaajakoulutus on ammattilaisille. Vertaisohjaajaksi haluaville vanhemmille koulutus on maksuton. Epäsuoria kustannuksia ovat järjestäjien itse määrittelemät kustannukset, kuten tilavuokrat ja tarjoilut.
Menetelmän kuvaus pohjautuu käsikirjaan (Kivinen ym., 2012), menetelmän internet-sivuilla olevaan tietoon (www.suomenkasper.fi) sekä Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:ltä saatuihin muihin materiaaleihin.
Käyttöönoton tuki
Lapset, nuoret ja perheet hyötyvät vaikuttavasta psykososiaalisesta menetelmästä vasta kun se on käytössä heille suunnatuissa palveluissa. Mitä enemmän menetelmää ylläpitävä organisaatio tarjoaa tukea menetelmän käyttöönottoon eri palveluissa, sitä todennäköisemmin menetelmän käyttöönotto myös onnistuu.
Käyttöönoton tuki auttaa siis saavuttamaan menetelmän vaikuttavuuden, ja siksi sen arviointi on olennainen osa menetelmäarviota. Käyttöönoton tuesta voidaan puhua myös implementoinnin tukena tai implementoinnin valmiutena.
Yhteenveto VOIKUKKIA-menetelmän käyttöönoton tuen arvioinnista
Millaista tukea menetelmän käyttöönottoon tarjotaan?
Menetelmän käyttöönoton tuen on arvioitu toteutuvan neljässä osa-alueessa kahdeksasta eli käyttöönoton tuki on tyydyttävää. Arviointi on esitetty taulukossa. Menetelmän kohderyhmä ja sen saavuttaminen mukaanottokriteereineen ovat menetelmässä kuvattuina yksityiskohtaisesti. Ryhmä kootaan yleensä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden avulla mutta myös ilmoituksien ja www.suomenkasper.fi-sivuston kautta. Ohjaajat haastattelevat kaikki ryhmästä kiinnostuneet vanhemmat ja tarvittaessa ohjaavat muihin tukipalveluihin.
Ohjaajien pätevyysvaatimukset ovat selkeät. Ammattiohjaajilla on oltava sosiaali- ja terveysalan koulutus. Vertaisohjaajaksi kouluttautuvien tulee olla käynyt oma VOIKUKKIA-vertaistukiryhmä. Valmius ohjaajien koulutukseen toteutuu hyvin. Sertifiointimenettelyjä ei ole ohjelmassa kuvattu riittävällä tavalla. Arviointiperusteiden mukaan vaatimus koulutuksesta voi olla osana sertifiointimenettelyä, mutta vaatimus koulutuksen käymisestä ei yksin riitä siihen, että osa-alueen voitaisiin katsoa täyttyvän. Sertifiointimenettelyjen kuvaamisesta tulisi kuitenkin selvitä, millainen sertifiointiprosessi on kokonaisuudessaan: kuuluuko siihen esimerkiksi pätevyyttä ylläpitävää jatkokoulutusta tai taitojen testausta.
Kotipesä tarjoaa ohjaajille täydennyskoulutusta ja ohjaajaverkoston tapaamisia työn tueksi. Ohjaajat voivat olla myös suoraan yhteydessä Kasperin lastensuojelutiimin työntekijöihin VOIKUKKIA-vertaistukiryhmään liittyvissä kysymyksissä. Kotipesän tarjoaman ohjauksen voi näin ollen katsoa toteutuvan. Kotipesä ei kuitenkaan kuvaa laajempaa organisaatiotasoista implementaation tukea.
Menetelmässä ei ole kuvattu riittävällä tavalla välineitä, joiden avulla hän voi seurata yksittäisen menetelmän saajan edistymistä ja tutkia menetelmästä hyötymistä ja tyytyväisyyttä. Yksittäisen menetelmän saajan edistymistä seurataan havainnoinnin avulla. Vanhempien palautteita on koottu myös valtakunnallisesti nettipohjaisella kyselylomakkeella, jotka vanhemmat täyttävät anonyymisti käytyään VOIKUKKIA-vertaistukiryhmän. Palautteessa kysytään kokemuksia ryhmän käytännön järjestelyistä, ohjaajien toiminnasta, ryhmässä käsitellyistä teemoista ja vanhempien kokemista hyödyistä.
Vaikuttavuusnäyttö
Psykososiaalisen menetelmän vaikuttavuudesta saadaan luotettavaa tietoa tieteellisten tutkimusten avulla. Menetelmästä tehtyjen vaikuttavuustutkimusten määrän ja erityisesti niiden laadun arviointi on menetelmäarvion kulmakivi.
Millaista näyttöä menetelmän vaikuttavuudesta on?
Kirjallisuushaussa ei löytynyt Maailman pankin korkean tulotason maan vaikuttavuustutkimusta.
Tutkimukset
Menetelmäarvio perustuu psykososiaalisesta menetelmästä tehtyjen tutkimusten ja erityisesti vaikuttavuustutkimusten luotettavuuden arviointiin.
Löydät alempana eriteltynä menetelmäarvioon vaikuttaneet tutkimukset, tiedoksi annettavat tutkimukset ja kaikki systemaattisessa katsauksessa hyödynnetyt lähteet. Tiedoksi annettavat tutkimukset ovat muita tärkeitä menetelmästä tehtyjä tutkimuksia, jotka eivät kuitenkaan vaikuta vaikuttavuusnäyttöön.
Mitä tutkimuksia VOIKUKKIA-menetelmän arvioinnissa hyödynnettiin?
Menetelmäarvioon vaikuttavat tutkimukset
Ei tutkimusta.
Menetelmän vaikuttavuusnäytön arvioon vaikuttavat, mutta arvioimattomat tutkimukset
Ei tutkimusta.
Tiedoksi annettavat tutkimukset
Ei tutkimusta.
Kaikki systemaattisen katsauksen lähteet
De Shazer, S., Berg, I. K., Lipchik, E. V. E., Nunnally, E., Molnar, A., Gingerich, W. & Weiner‐Davis, M. (1986). Brief therapy: Focused solution development. Family process, 25(2), 207–221. https://doi.org/10.1111/j.1545-5300.1986.00207.x
De Shazer, S. & Berg, I. K. (1997). ‘What works?’ Remarks on research aspects of solution‐focused brief therapy. Journal of Family therapy, 19(2), 121–124. https://doi.org/10.1111/1467-6427.00043
Hiltunen, T. (2005). Äitien voimaantuminen lasten huostaanoton jälkeen. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2005225
Hodges, T. D. & Clifton, D. O. (2004). Strengths-based development in practice. Positive psychology in practice, 1, 256–268. https://doi.org/10.1002/9780470939338.ch16
Kivinen, S., Hägglund, H., Söderholm, P. & Kujala, V. (2012). Voikukkia-vertaistukiryhmät: Opas sijoitettujen lasten vanhempien vertaistukiryhmien perustamiseen ja ohjaamiseen. Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto.
Merikukka, M., Backman, H., Heikkilä, L. & Kurki, M. (2025). Lasten ja nuorten mielenterveyttä edistävien psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuus – Opas näytön systemaattiseen arviointiin. Itlan oppaat ja käsikirjat 2025:1.
Page, M. J., McKenzie, J. E., Bossuyt, P. M., Boutron, I., Hoffmann, T. C., Mulrow, C. D., … & Moher, D. (2021). The PRISMA 2020 statement: an updated guideline for reporting systematic reviews. BMJ (Clinical research ed.), 372, n71. https://doi.org/10.1136/bmj.n71
Peters, M., Godfrey, C., McInerney, P., Munn, Z., Tricco, A. & Khalil, H. (2020). Scoping reviews (2020 version). Teoksessa E. Aromataris & Z. Munn (toim.), Joanna Briggs Institute reviewer's manual, JBI. https://doi.org/10.46658/JBIMES-20-12