Miksi ja miten lapsiperheiden palvelujärjestelmää pitää uudistaa?
Suomessa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia on perinteisesti edistetty erillisillä järjestelmillä: koulu lisää sivistystä, terveydenhuolto parantaa sairauksia ja sosiaalihuolto ratkaisee sosiaalisia ongelmia. Jokainen palvelu on ollut aikanaan menestystarina, mutta ne eivät pysty enää erillään vastaamaan nykymaailman monimutkaisiin haasteisiin.

Miksi lapsiperheiden palvelujärjestelmää pitää uudistaa?

Lähes kolmannes suomalaisista lapsista joutuu ennen 18 ikävuottaan kokemaan vanhempien avioeron tai kuoleman. Viidennes elää tilanteessa, jossa joko toinen tai molemmat vanhemmista sairastuu psyykkisesti. Joka kymmenennen lapsen perhe elää pitkittyneen toimeentulotuen varassa. Myös perheenjäsenten rikollisuus, väkivalta sekä päihdeongelmat vaikeuttavat monen lapsen kasvua.

Tutkimus on osoittanut, että etenkin kuormittavien tilanteiden kasautuminen vaikuttaa lapsen kehitykseen merkittävästi. Se on vahvasti yhteydessä muun muassa koulumenestykseen sekä pojilla myöhempään rikollisuuteen ja tytöillä psyykkiseen hyvinvointiin.

Ajoissa saadulla riittävällä tuella on suuri vaikutus muun muassa lapsen ja nuoren koulunkäyntiin ja mahdollisuuteen suorittaa toisen asteen tutkinto. Suoritettu tutkinto suojaa lasta myöhemmiltä vastoinkäymisiltä ja syrjäytymiseltä sekä tuo yhteiskunnalle verotuloja. Sen sijaan hintalappu yhteiskunnalle siitä, että perheiden pahoinvointi kasautuu ja nuori jää vaille toisen asteen tutkintoa on 680 000 euroa henkilöä kohden.

Tällä hetkellä palvelujärjestelmämme herää myöhään, vasta sitten kun lapsella on ongelmia. Tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että ongelmat ovat jäävuoren huippu: lapsen elämäntilanne on muuttunut jo kauan ennen oireiden ilmenemistä ja apua olisi tarvittu paljon aiemmin. Tuesta puuttuu jatkuvuus ja se loppuu lapsen kannalta kesken. Tuki kohdistuu vain lapseen, vaikka pysyvien ratkaisujen saavuttamiseksi apua tarvitsisi koko perhe tai lähiyhteisö.

Palvelujärjestelmän pistemäisyys, siiloutuneisuus ja myöhästyminen ilmenevät runsaana raskaiden palveluiden käyttönä: kodin ulkopuolelle sijoittaminen on Suomessa erittäin tavallista ja nuorten psykiatristen laitospalveluiden käyttö on ruuhkautunut.



Katso video, jolla Itlan tutkimusprofessori Tiina Ristikari kertoo tutkimustietoon perustuen suomalaisia lapsiperheitä kuormittavista elämäntilanteista, niiden kustannusvaikutuksista julkiselle taloudelle sekä siitä, millaisia palvelujärjestelmän uudistustarpeita tutkimus tunnistaa.

Miten palvelujärjestelmää uudistetaan?

Palvelujärjestelmän uudistamisen tavoitteena on lasten ja heidän läheistensä tukeminen kokonaisvaltaisesti, koko perhe ja elämäntilanne huomioiden. Muutoksen toteutuminen edellyttää sektoreiden rajat ylittävää, ennaltaehkäisevää yhteistyötä.

Itla auttaa järjestöjä, kuntia, seurakuntia ja hyvinvointialueita kehittämään tutkittuun tietoon perustuvia ratkaisuja lasten, nuorten ja perheiden ongelmiin tiiviin keskinäisen yhteistyön avulla. Tavoitteena on lasten hyvän arjen turvaaminen paikallisen yhteisön tukemana. ​

Yhteisövaikuttavuudeksi kutsuttu työ on tutkittuun tietoon pohjautuva konkreettinen toimintatapa, jolla voidaan saavuttaa järjestelmätason ratkaisuja edellyttäviä väestötason muutoksia. Sen ytimessä on eri sektoreiden – varhaiskasvatuksen, koulun, vapaa-ajan toimijoiden, lasten ja aikuisten sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä järjestöjen ja seurakuntien – muodostama verkosto, joka edistää yhteisten tavoitteiden toteutumista yhdessä oppimisen kautta. Tavoitteena on luoda paikallinen toimijaverkosto eli “talkoojoukko”, joka tukee jokaisen lapsen ja nuoren mahdollisuuksia hyvään kasvuun ja kehitykseen osana yhteiskuntaa.

Työn kulmakiviä ovat ammattilaisten keskenään sopimat toimintatavat ja tavoitteet sekä työtä tukeva yhteinen johtoryhmä. Kehittämisen pohjana on yhteisövaikuttavuus- viitekehys (Kania & Kramer, 2011) sekä systeemiteoria ja lasten ja nuorten resilienssin vahvistaminen. Onnistuminen edellyttää viiden yhteisövaikuttavuustyön toimintaperiaatteen toteutumista.

1 .YHTEINEN TAVOITE

Tulemme yhteen ja määrittelemme tavoitteen/

ongelman ja luomme yhteisen vision sen ratkaisemiseksi.

2. JAETUT YHTEISET MITTARIT

Seuraamme edistymistä yhteisillä mittareilla, mikä mahdollistaa jatkuvan oppimisen.

3. TOISIAAN VAHVISTAVAT TOIMET

Oma toimintamme mahdollistaa muiden liittymisen työhön sekä onnistumisen siinä. Koordinaatiorakenne.

4. JATKUVA VUOROPUHELU

Rakennamme luottamusta ja suhteita kaikkien osallistujien kesken.

Molemmin suuntaista palautetta ja sitä seuraavia tekoja.

5. KEHITTÄMISEN TAUSTATUKI­RAKENNE

Muodostamme tiimiin, joka on omistautunut tukemaan yhteisövaikuttavuustyötä kaikissa vaiheissa ja pitkäjänteisesti

Kuva 1: Viisi edellytystä yhteisövaikuttavuudelle. (Lähde Kania & Kramer; 2011 Stachowiak et al 2018).

Voit myös katsoa videon yhteisövaikuttavuuden toimintaperiaatteista. Video kestää noin 2 minuuttia.


Video | Miten lapsiperheiden palvelujärjestelmää voi uudistaa? Osa 1 (18 min)


Katso video, jolla Itlan tutkimusprofessori Tiina Ristikari kertoo miten lapsiperheiden palvelujärjestelmää tulisi uudistaa Suomessa ja miten yhteisövaikuttavuustyö tukee tarvittavien uudistusten aikaansaamista.


Video | Miten lapsiperheiden palvelujärjestelmää voi uudistaa? Osa 2 (19 min)


Katso video, jolla Itlan tutkimusprofessori Tiina Ristikari kertoo mitä lapsiperheiden palvelujärjestelmän uudistaminen yhteisövaikuttavuustyöllä tarkoittaa käytännössä: mitkä ovat tavoitteet, mitä tehdään ja mitä työ vaatii onnistuakseen?

Elämäntilannelukutaito ja resilienssi tukevat lasta kuormittavissa tilanteissa

Elämäntilannelukutaito tarkoittaa lasta tukevien aikuisten kykyä lukea lapsen tilannetta kokonaisvaltaisesti, hänen elinympäristönsä kautta. Kun aikuinen näkee lapsen osana tämän elämänpiiriä, hänen on helpompi ymmärtää lapsen käyttäytymistapaa ja muuttaa omaa toimintaansa sen mukaisesti.

Elämäntilannelukutaito perustuu systeemisekologiseen tulkintaan resilienssistä. Se on lapsen arjessa tapahtuva prosessi, jossa hänelle tärkeät aikuiset tai palvelut tunnistavat yhdessä lapsen suotuisaa kasvua ja kehitystä tukevia keskeisiä kannattelevia tekijöitä, merkityksellisiä resursseja. Niitä on lapsen elämässä kuormittavassakin tilanteessa.  

Lasta tukevat resurssit voivat olla arjessa, kuten perheessä, koulussa, varhaiskasvatuksessa tai vapaa-ajan toiminnassa. Ne voivat olla myös hieman kauempana arkielämästä, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa tai järjestöissä.

Pärjäämisen kannalta keskeinen asia voi olla esimerkiksi harrastus. Lapsen ympärillä oleva yhteisö voi hakea lasta kannattelevia asioita myös vuorovaikutuksen, esimerkiksi lapselle tärkeän valmentajan, kautta. Keskeistä on löytää henkilö, jolla on yhteys sekä lapseen että resurssiin eli lapselle tärkeään asiaan. Elämäntilannelukutaidon avulla erilaiset resurssit voidaan yhdistää lasta kannattelevaksi kokonaisuudeksi.


Video | Elämäntilannelukutaito ja resilienssi (7 min)


Katso video, jolla Oulun yliopiston työelämäprofessori Mika Niemelä kertoo elämäntilannelukutaidon ja resilienssin merkityksestä yhteisövaikuttavuustyössä. Elämäntilannelukutaito tarkoittaa lasta tukevien aikuisten kykyä lukea lapsen tilannetta kokonaisvaltaisesti. Resilienssi on prosessi, jossa lapselle tärkeät aikuiset tunnistavat yhdessä lapsen kanssa suotuisaa kasvua tukevia kannattelevia tekijöitä.

Mitä tarkoittavat preventio, integraatio ja jatkuvuus?

Yhteisövaikuttavuustyön tarkoitus on varmistaa lapsille, nuorille ja perheille heidän tarvitsemansa apu oikeaan aikaan. Käsitteet preventio, integraatio ja jatkuvuus kiteyttävät työn keskeiset tavoitteet. 

Preventio eli ennaltaehkäisy tarkoittaa sitä, että lapsen lähellä olevat toimijat alkavat tukea lasta heti kun hänen elämäntilanteensa muuttuu, vaikka lapsella ei olisi vielä oireita. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa vanhempien avioero huomioidaan mahdollisimman nopeasti pohtimalla yhdessä mikä tukee arjessa lasta, sen sijaan että ongelmia hoidetaan myöhemmin raskailla korjaavilla palveluilla.

Integraatio eli yhdessä toimiminen tarkoittaa sitä, että palvelujärjestelmän eri toimijat työskentelevät alusta alkaen yhdessä, yhteisesti määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi – eikä vasta sitten kun lapsen tai perheiden ongelmat kasautuneet.

Jatkuvuus tarkoittaa sitä, että perheet saavat tukea riittävän pitkään. Silloin vaikutukset ovat pitkäkestoisia, eikä työtä tarvitsee aloittaa kerta toisensa jälkeen uudelleen. 

Käytännön työn rakenteissa keskeistä: Tunnista elämäntilanteen muutos tai muutos lapsen käyttäytymisessä. Kokoa yhteen lapsen arjen keskeiset aikuiset. Toteuttakaa merkitysneuvottelu: tunnistakaa yhdessä lasta suojaavat tekijät ja mahdolliset riskitekijät. Tunnistakaa keinot, joilla voidaan nopeasti vaikuttaa lapsen arjen sujuvuuteen eri kehitysympäristöissä. Laatikaa toimintasuunnitelma: sopikaa toimista, vastuista ja seurannasta. Seuratkaa oliko tehdyillä toimilla toivottu vaikutus. Tarvitaanko lisätietoa tai -tukea? Kutsukaa tarvittaessa muita toimijoita mukaan yhteistyöhön. Toteuttakaa neuvonpito/monialainen verkostopalaveri ja tehkää tarvittaessa uusi toimintasuunnitelma. Sopikaa toimista, vastuista ja seurannasta. Monialainen yhteistyö alkaa varhain, toteutuu systemaattisesti, tehostuu tarpeen mukaan ja varmistaa jatkuvuuden prosessin jokaisessa vaiheessa.

Kuva 2: Käytännön työn pääperiaatteet.


Video | Tavoitteena preventio, integraatio ja jatkuvuus (10 min)


Katso video, jolla Oulun yliopiston työelämäprofessori Mika Niemelä kertoo yhteisövaikuttavuustyön keskeiset tavoitteet kiteyttävistä käsitteistä preventio (ennaltaehkäisy), integraatio (yhdessä toimiminen ja palveluiden yhteensovittaminen) ja jatkuvuus (työskennellään riittävän pitkään).

Ota yhteyttä

Ole meihin yhteydessä yhteisövaikuttavuustyöhön liittyvissä kysymyksissä.

Tiina Ristikari

Tutkimusprofessori

Kehitysjohtaja

Research Professor

Director of Development

050 917 7396
Mika Niemelä

Työelämäprofessori

Professor of Practice

040 5069 793