Lasten hyvän kasvun tukeminen edellyttää sitoutumista, ekosysteemimäistä kehittämistä & hallituskaudet ylittäviä tavoitteita
Lasten ja nuorten hyvän kasvun visio (Itlassa syksyllä 2024 pidettyjen Sotevisio-työpajojen perusteella):
Vuonna 2030 Suomessa asuvat lapset ja nuoret elävät kokonaisvaltaista suotuisaa kehitystä tukevassa ympäristössä, jossa he voivat kasvaa täyteen potentiaaliinsa ja saada siihen tarvitsemaansa tukea. Pienellä lapsella tämä edellyttää hänen tarpeisiinsa myönteisesti vastaavia huoltajia ja muita läheisiä. Perhe saa tukea perhekeskuksen palveluista jo raskaudesta lähtien, ja iän myötä hyvää kasvua alkavat perheen lisäksi tukea myös varhaiskasvatus, koulu, järjestöt, seurakunnat ja muut ammattilaiset. Lue koko visio täällä.
Lasten hyvän kasvun tukemisessa onnistuminen edellyttää yhteiseen visioon sitoutunutta ja tutkimusta hyödyntävää ekosysteemimäistä kehittämistä sekä hallituskaudet ylittäviä tavoitteita
Lasten ja nuorten palveluiden sekä kasvuympäristöjen uudistaminen edellyttää kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti jaettua vahvaa visiota, jonka ytimessä tulisi olla Lasten oikeuksien sopimus ja lasten huoltolain (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta, 2019) määritelmä hyvän kasvun tuesta. Sotevisio-ehdotuksemme antaa evästystä siihen, miten lain toteutumisen edellyttämä yhteiskunnallinen muutos tehdään.
Lasten ja nuorten eri kasvuympäristöissä ja palveluissa tulisi huomioida lasten, nuorten ja perheiden moninaisuus. Lasten ja nuorten osallisuutta pitäisi lisätä ja heidän näkemyksiään kuultava yhteiskunnan kaikilla tasoilla, erityisesti haavoittuvien ryhmien kohdalla.
Muutoksen onnistuminen edellyttää kaikilta lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia edistäviltä tahoilta yhteiseen visioon sitoutunutta ja tutkimusta hyödyntävää ekosysteemimäistä kehittämistä. Vision kuvaamaan tavoitetilaan tähtäävälle muutostyölle tulisi asettaa hallitus- ja valtuustokausien yli ulottuvat ja eri toimijoita yhdistävät konkreettiset tavoitteet. Niiden saavuttamista voidaan vauhdittaa verkostomaisella yhteisjohtajuudella, koalitiorahoituksella ja yhteisillä koulutuskokonaisuuksilla.
Uudistusten painopisteen pitäisi olla yksilökeskeisyyden sijaan koko perheen tukemisessa. Tarvitaan kansallinen vanhemmuuden tuen ohjelma, jolla edistetään lasta riskitekijöiltä suojaavaa varhaista vuorovaikutusta ja myönteistä vanhemmuutta. Tämä on yksi merkittävimmistä tekijöistä maamme hyvän tulevaisuuden rakentamisessa. Kansallinen ohjelma tulisi toteuttaa alueellisesti, paikallisiin tarpeisiin sopivilla ja tutkitusti vaikuttavilla lapsen eri kasvuympäristöjen kokonaisuutta edistävillä keinoilla.
Hyvinvointialueille tulisi kehittää raskaus- ja pikkulapsiajan mielenterveysongelmien hoitoon kansainvälisten suositusten mukainen hoitojärjestelmä (WHO, 2022, NICE 2017, COPE 2023).
Valtiojohtoisuuden rinnalle tarvitaan yhä enemmän paikallista toimijuutta vahvistavia, jatkuvuutta tukevia ja arjen ilmiöitä paikallisesti ratkaisevia toiminta- ja rahoitusmalleja. Rahoituksen painopisteen tulisi siirtyä pistemäisistä hankkeista perhepalveluiden ja kasvuympäristöjen kokonaisvaltaiseen integraatioon sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn pitkäjänteisesti.
Käytännön työtä tulisi tukea arjen tarpeisiin vastaavalla tutkimuksella ja osaamisella. Tämä edellyttää moni- ja poikkitieteellistä lähestymistapaa, tiivistä yhteistyötä yliopistojen ja yhteistyö- ja hyvinvointialueiden välillä sekä kansallista koordinointia. Myös ammattikorkeakoulujen yhteistyötä ja kaikille yhteisiä opintokokonaisuuksia tulisi lisätä.
Lapsen hyvä kasvu edellyttää läheisiä ja myönteisiä ihmissuhteita
Lapsen hyvän kasvun tukemisen tavoite on tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaaminen, lapsen yksilöllisten tarpeiden ja hänen omien toivomustensa mukaisesti. Sen tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita on vaalittava.
Lapselle tulee varmistaa hyvä hoito ja kasvatus sekä hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä hänen taipumuksiaan ja toivomuksiaan vastaava koulutus. Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Lapsen kasvatuksessa kotona, varhaiskasvatuksessa ja koulussa on tärkeää toimia siten, että hän saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.
Lähde: Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta 2019
Onnistunut muutos perustuu tulevaisuutta ennakoivaan ja yhteisesti jaettuun visioon
Valtio, hyvinvointialueet, kunnat ja kolmas sektori tarvitsevat vahvan yhteisesti jaetun vision siitä, millainen on lasten ja nuorten hyvä tulevaisuus Suomessa. Vision toteutuminen edellyttää hallitus- ja valtuustokausien yli ulottuvia konkreettisia ja jaettuja tavoitteita sekä työtä ohjaavia arvolähtöisiä periaatteita.
Vision lähtökohtana tulee olla ymmärrys toimintaympäristön muutoksista ja tekijöistä, jotka vaikuttavat lasten ja nuorten hyvään kasvuun ja kehitykseen sekä voivat uhata lasten kasvuympäristöjen monimuotoisuutta. Se tarkoittaa paitsi jo olemassa olevien kehityskulkujen, trendien ja megatrendien sekä niiden vaikutusten tunnistamista, myös jatkuvaa uusien ilmiöiden ennakointia.
On myös tärkeä pohtia miten käsitys lapsista, nuorista, vanhemmuudesta ja perheistä on muuttunut, millainen käsitys meillä on nyt sekä miten se ohjaa lasten ja nuorten kasvuympäristöjen ja palveluiden kehittymistä.
Vision lähtökohtana tulee olla ymmärrys toimintaympäristön muutoksista ja tekijöistä, jotka vaikuttavat lasten ja nuorten hyvään kasvuun ja kehitykseen sekä voivat uhata lasten kasvuympäristöjen monimuotoisuutta. Se tarkoittaa paitsi jo olemassa olevien kehityskulkujen, trendien ja megatrendien sekä niiden vaikutusten tunnistamista, myös jatkuvaa uusien ilmiöiden ennakointia.
Monet lapsiin ja nuoriin liittyvä asiat ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan 20 viime vuoden aikana. Siksi on tärkeä hahmottaa myös se, miten hyviä kehityskulkuja ylläpidetään ja vahvistetaan muuttuvassa maailmassa. Yhteisen vision tulisikin vahvistaa kaikkien lasten, nuorten ja perheiden sekä heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten uskoa tulevaisuuteen.
Muutoksen toteutuminen edellyttää verkostomaista yhteisjohtajuutta
Lapsiperheiden palvelujärjestelmän onnistunut uudistaminen edellyttää tietoon perustuvaa, näkemyksellistä, poikkihallinnollista ja verkostomaista johtajuutta yhteiskunnan kaikilla tasoilla ministeriöistä kuntiin.
Hyvinvointialueet tarvitsevat yhteisen vision toteuttamiseksi kansallista, eri ministeriöiden yhdessä suunnittelemaa tukea ja ohjausta sekä vahvaa toimeenpanon tukea. Toimeenpanon tuen tulisi keskittyä paikallisyhteisöjen aktivoimiseen, lapsilähtöiseen palveluajatteluun ja mahdollistavaan muutosjohtamiseen. Paikallisyhteisöjen eri toimijat ja henkilöstö ovat uuden toimintatavan suunnittelun keskiössä.
Muutostyö onnistuu luottamuksellisessa ja hyvässä ilmapiirissä
Onnistunut yhteisjohtajuus edellyttää yhteisten rakenteiden lisäksi hyvän ilmapiirin, keskinäisen luottamuksen sekä rakentavan vuoropuhelun aikaansaamista. Johtamisen tulisi olla vahvasti sitoutunutta, sitkeää ja rohkeaa. Palvelujärjestelmää uudistavat johtajat voidaan nähdä myös oman ”talkooporukkansa” emäntinä tai isäntinä, ”hosteina”, joiden on tärkeä pysytellä ajan tasalla ruohonjuuritason työstä ja tavata säännöllisesti työntekijöitä ja asiakkaita.
Ammattilaisten tulisi olla tiiviisti mukana toiminnan kehittämisessä. Työntekijöiden ylpeyttä omasta työstään tulisi vahvistaa, heidän osaamistaan kehittää sekä kannustaa kaikkia muuttamaan omaa toimintaansa niin, että se edistää yhteisiä tavoitteita. Tämä edellyttää johtajilta myös uudistuksia hidastavien käytännön työn esteiden poistamista.
Työnsä tueksi sosiaali- ja terveys- sekä sivistyspalveluiden ja kolmannen sektorin johtajat tarvitsisivat kansallisesti ohjattua, mutta alueellisesti toteutettua johtamisvalmennusta. Sitä voisivat tarjota esimerkiksi THL sekä Itla Lapsuuden rakentajat -johtamisohjelmallaan.
Korvamerkittyjen hankkeiden tilalle pitkäjänteistä, monimuotoista ja joustavaa rahoitusta
Perhepalveluiden johtamisessa korostuvat tällä hetkellä ajankohtaiset taloudelliset tekijät pitkän tähtäimen vaikutusten sijaan. Tarvitaan muutos sekä suhtautumisessa että kannustimissa. Kustannusten sijaan tulisi puhua investoinneista ja tiedostaa, että onnellinen lapsuus on kannattava investointi tulevaisuuteen: ongelmien ennaltaehkäisy on huomattavasti korjaavia palveluita inhimillisempää ja edullisempaa.
Palveluiden uudistaminen edellyttää uusia ja monimuotoisia rahoitusmalleja sekä rahoituksen jatkuvuutta ja joustavuutta, lyhyiden, tiukasti korvamerkittyjen hankkeiden tilalle. Valtion rahoitusta tarvitaan maakunnallisten ja paikallisten ilmiöiden ratkaisemiseen. Rahoittajien tulisi huomioida, että lapsiperheiden palveluihin ja kasvuympäristöihin tehtävien investointien realisoituminen vie usein monia vuosia.
Tarvitaan muutos sekä suhtautumisessa että kannustimissa. Kustannusten sijaan tulisi puhua investoinneista ja tiedostaa, että onnellinen lapsuus on kannattava investointi tulevaisuuteen: ongelmien ennaltaehkäisy on huomattavasti korjaavia palveluita inhimillisempää ja edullisempaa.
Vision saavuttaminen edellyttää myös uudenlaista vaikuttavuusajattelua, jonka lähtökohtina ovat tulevaisuus- ja investointisuuntautuneisuus, ekosysteemit, yhteistyö ja kompleksisuus.
Perhepalveluiden ja kasvuympäristöjen uudistamista vauhdittavia rahoitusmalleja:
- Vaikuttavuuslähtöinen yhteisrahoitus (Community Bond, Collective Impact Bond): paikallisesti muodostetut koalitiot hakevat rahoitusta käytännön työlle, tutkimukselle ja koulutukselle yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
- Ilmiöpohjainen rahoitusmalli: kohdistuu laajoihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Näiden kehittämisessä yksityisillä säätiöillä voisi olla iso rooli. Systeemisiä muutoksia edistäviä rahoitusmalleja (systemic financing) kannattaisi kokeilla ja tutkia myös Suomessa.
- Allianssi-malli: yhteistyöhön perustuva tapa toteuttaa hankkeita, perinteisesti erityisesti suuria infra- ja rakennusprojekteja.
- SIB (Social Impact Bond): julkisten palveluiden hankintamalli, jossa tilaaja hankkii palvelut tulos-/vaikuttavuus- eikä suoriteperusteisesti. Palvelun tuottaja tai rahoittaja kantaa riskin palvelun vaikuttavuudesta kokonaan tai osittain. Malli soveltuu hyvin ennakoivaan ja ehkäisevään tukeen, mutta myös syrjäytymisen ehkäisyyn myöhemmissä vaiheissa.
- Reppuraha: lapselle, nuorelle tai perheelle myönnetty henkilökohtainen tai kohdennettu rahasumma, joka on tarkoitettu esimerkiksi terapiapalveluihin tai harrastuksiin.
- Joustava, sosiaalityöntekijän hallinnoima pieni budjetti, josta hän voi käyttää rahaa asiakkaan hyväksi oman harkintansa mukaan tarvittaessa nopeastikin.
- Monikanavainen rahoitusmalli, jossa on mukana yritysten vastuullisuusrahaa: mahdollisuudet ja uhat on punnittava tarkkaan, jotta malli toteutuu eettisesti kestävästi.
Kompleksisten haasteiden ratkaiseminen edellyttää moni- ja poikkitieteellistä tutkimusta
Yhä monimutkaisemmassa maailmassa elävien lasten ja nuorten hyvän kasvun tukeminen edellyttää moni- ja poikkitieteellistä tutkimusta, monipuolisia tutkimusmenetelmiä sekä eri alojen – sosiaali- ja kasvatusalan sekä terveystieteiden rinnalle esimerkiksi tekniikan, tekoälyn ja ympäristötieteen – osaajia sekä Living lab -tyyppistä tutkimusta ja koulutusta.
Tutkimusaiheiden tulisi nousta arjen tarpeista ja tulosten tukea lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyvien alueellisten ilmiöiden tunnistamista ja ratkaisemista. Tämä edellyttää paitsi tiivistä alueellista yhteistyötä yhteistyö- ja hyvinvointialueiden, sosiaalialan osaamiskeskusten sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä, myös kansallista koordinaatiota.
- Ajankohtaisten haasteiden lisäksi tutkimuksen on ennakoitava tulevaisuuden ilmiöitä sekä niiden aiheuttamia haasteita ja mahdollisuuksia.
- Monitieteisyyden ohella tutkimuksen tulisi olla monitoimijaista. Tutkimusaiheita voi nousta myös lapsilta ja nuorilta itseltään ja perheet ja ammattilaiset tehdä tutkimusta yhdessä tutkijoiden kanssa.
- Päättäjät ja rahoittajat on pidettävä ajan tasalla siitä, miten tutkimus auttaa ratkaisemaan käytännön haasteita
Hyvinvointialueiden, korkeakoulujen ja osaamiskeskusten välistä yhteistyötä tulisi tiivistää
Tutkijoiden sekä käytännön työtä tekevien ammattilaisten ja johtajien välille tulee rakentaa aktiivinen tutkimus- ja kehittämiskumppanuus.
- Hyvinvointialueiden ja muiden julkisten toimijoiden tulisi tilata tutkimuksia ja niihin liittyviä palveluita korkeakouluilta.
- Tutkijoiden ja käytännön työn tekijöiden välistä yhteistyötä voidaan kehittää muun muassa työelämäprofessoreiden avulla.
- Yhteistyö- ja hyvinvointialueiden tulisi ottaa vahva rooli alueellisen tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatioiden sekä tiedon keruun koordinoijana. Tämä edellyttää myös rakenteellista tukea, esimerkiksi hyvinvointialueille siirtyvien sosiaalialan osaamiskeskusten kautta. Samaan rakenteeseen voisi kuulua myös lääketieteellistä ja terveyden edistämiseen liittyvää tutkimusta.
- Kehittämisessä on tärkeä huomioida jatkuvuus ja implementointi eli se, miten uudet toimintatavat viedään käytäntöön ja juurrutetaan.
- Paikallisten kysymysten ratkaisussa tarvitaan käytäntölähtöistä ja translationaalista tutkimusta, jonka aiheet nousevat arjen työstä, tutkimustulokset tuodaan käytännön työn tueksi ja tulokset ovat olennainen osa toiminnan kehittämistä.
Uudenlainen lähestymistapa edellyttää myös yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitosten uusiutumista. Yliopistoissa tutkimusrahoituksessa ja tutkijoiden meritoitumisessa tulisi huomioida kansainvälisten ansioiden lisäksi paikalliset tarpeet ja saavutukset. Yhteistyö hyvinvointialueiden kanssa auttaisi yliopistoja saamaan rahoitusta myös pienempiin tutkimushankkeisiin.
Koulutuksen tulisi laajentua yli ammattirajojen
Kaikkien lasten ja nuorten parissa työskentelevien ammattiryhmien koulutukseen olisi sisällytettävä yhteisiä, lapsen oikeuksiin, eri ikävaiheisiin sekä kehitystä suojaaviin ja haavoittaviin tekijöihin liittyviä opintokokonaisuuksia.
Ammattilaisten koulutuksen tulisi ylittää sektorirajoja ja oppilaitosten välistä yhteistyötä kehittää, esimerkiksi yhteisillä Living Lab –harjoitteluilla perhekeskuksissa. Oppilaitosten muodostamien verkostojen kautta voidaan laajentaa yksittäisten oppilaitosten tarjoamaa koulutustarjontaa. Järjestöillä on tärkeä rooli koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisessä, uusien toimintamallien innovoinnissa, kansalaisten osallistamisessa, kokemusasiantuntijatoiminnassa sekä vertaistuessa.
Terapiatakuun täydentämiseksi tarvitaan kansallinen vanhemmuuden tuen ohjelma
Vanhempien psyykkiset ongelmat ovat merkittävä riski lapsen mielenterveydelle, ja toisaalta myönteisen vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen voi suojata lapsen kehitystä riskitekijöiltä. Tarvitaan kansallinen vanhemmuuden tuen ohjelma, joka täydentäisi tällä hallituskaudella toteutettavaa lasten ja nuorten terapiatakuuta.
Vanhemmuuden tukeminen edellyttää toimivaa, moniammatillista yhteistyötä tekevää palvelujärjestelmää. Neuvoloissa ja perhekeskuksissa, lapsiperheiden sosiaalipalveluissa, opiskeluhuollossa sekä järjestöjen ja seurakuntien perhetyössä ongelmat voidaan tunnistaa varhain sekä vanhempien ja lasten mielenterveyttä ja toimintakykyä tukea ennaltaehkäisevästi.
Se on mahdollista tutkitusti vaikuttavilla psykososiaalisilla menetelmillä ja toimintamalleilla, joita tulisi olla saatavissa yhdenvertaisesti kaikkialla Suomessa. Niiden käytäntöön viemistä pitäisi tukea riittävästi, yhdenvertaisesti ja oikea-aikaisesti.
Hyvinvointialueille tulisi kehittää raskaus- ja pikkulapsiajan mielenterveysongelmien hoitoon kansainvälisten suositusten mukainen hoitojärjestelmä, jota varten tarvitaan:
- Hoidosta vastaava taho sekä toimintaa tukevat rakenteet, jotka vahvistavat seulonta- ja tukimenetelmiä koskevaa päätöksentekoa, käyttöönottoa ja ylläpitoa.
- Yhtenäiset toimintamallit ja hoitoketjut seulonnan ja tuen parantamiseksi.
- Raskaus- ja pikkulapsiajan hoitoyksiköt sekä alueelliset konsultaatiotiimit.
- Vaikeimmin oireilevien vanhempien ja vauvojen hoidon turvaaminen erityisissä äiti-lapsiyksiköissä.
Lisätietoja
Uutiset
