Lapsi- ja perhemyönteinen Suomi on myös kriisinkestävä – ja toisinpäin

Yhdysvaltojen hurjia uutisia seuratessa mietin vaihto-oppilasvuottani yli 30 vuotta sitten. 1989 olin 17-vuotias lukiolainen Kaliforniassa, josta käsin seurasin Berliinin muurin murtumista ja Euroopan mullistuksia. Palasin 1990 erilaiseen maanosaan kuin minkä jätin taakseni vuotta aiemmin. Sattumalta nuorin lapsistani on parhaillaan lukion vaihto-oppilaana Yhdysvaltojen Keskilännessä. Jälleen maailma on myllerryksessä: nyt horjuu Amerikan mantereella, mutta se heijastuu välittömästi Eurooppaan ja koko maailmaan.

Mitä tästä maailman uusimmasta nyrjähdyksestä pitäisi ajatella? Miten luoda lapsille ja nuorille toivoa ja tulevaisuudenuskoa, kun totuudella ei ole väliä ja luottamusta niin monenkeskiseen yhteistyöhön kuin tieteelliseen tietoon horjutetaan tarkoituksellisesti. Tosiasioista vaikeneminen, lamaannus tai kaunistelu eivät ole vaihtoehtoja, kun lapset ja nuoret kysyvät ja miettivät itse. Tietysti on huomioitava lapsen ikätaso eikä tuputettava aikuisten maailman mediamylläkkää.

Resilienssiä yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnalle

Lapsemme ja nuoremme ovat nuoresta iästään huolimatta ehtineet jo elää monta päällekkäistä mullistusta koronavuosista alkaen. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat vieläpä kriisejä, joilla ei näy päätepistettä lähitulevaisuudessa. Entistä tärkeämpää on luoda toivoa, luottamusta ja ratkaisuja asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Miten huomioida ja vahvistaa vielä paremmin sitä, mikä Suomessa toimii – esimerkiksi suomalainen asiajournalismi ja demokratia? Miten osaisimme puhua yhteiskunnallisista ongelmista ja samaan aikaan etsiä ratkaisuja ongelmiin horjuttamatta luottamusta instituutioihin ja toisiimme?

Entistä tärkeämpää on luoda toivoa, luottamusta ja ratkaisuja asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Miten huomioida ja vahvistaa vielä paremmin sitä, mikä Suomessa toimii?

Ihminen on uskomaton olento mukautumaan erilaisiin olosuhteisiin ja selviämään poikkeustilanteista. Tämä on huomattu tutkimuksissa esimerkiksi luonnonkatastrofeista toipuvissa yhteisöissä. Resilienssiä eli joustavuutta, selviytymiskykyä ja kimmoisuutta muutosten tai stressin keskellä tarvitaan yksilöiden lisäksi yhteisön ja yhteiskunnan tasolle. Joskus onnettomuuden tai kriisin jälkeen ei ole edes paluuta entiseen, mutta resilienssi tuo myös kykyä löytää toivoa, uutta suuntaa ja merkitystä jopa suurten menetysten jälkeen.

Perhe on kriisinkestävyyden näkökulmasta tärkeä perusyksikkö

Yhteisön tasolla keskeinen avainsana on luottamus: luottamus omaan, läheisten ja muun yhteiskunnan kykyyn toimia uudessa tilanteessa. Luonnonkatastrofien vaikutuksia tutkineet ovat havainneet, että kriisien vaikutukset ja seuraukset koetaan syvimmin lähiyhteisöissä ja kotitalouksissa – usein siis perhetasolla. Perhe tai muu lähiyhteisö on resilienssin ja laajemminkin kriisinkestävyyden näkökulmasta tärkeimpiä perusyksiköitä.

Toipuminen koko yhteiskuntana onnistuu parhaiten, kun yhteisötason tärkeys ymmärretään ja yhteisöjä tuetaan toipumisessa esimerkiksi sopeutumaan uuteen tilanteeseen suurten menetysten jälkeen. Puhumme kuitenkin perheestä ja lähiyhteisöistä varsin vähän, kun puhumme Suomessa turvallisuudesta tai laajemmin suomalaisesta kriisinkestävyydestä ja varautumisesta.

Yhteisön resilienssiä voidaan vahvistaa esimerkiksi vahvistamalla kaikkien ihmisten osallisuutta sekä tunnistamalla erilaisten ihmiset tarpeet perustuen tutkittuun tietoon, ei ennakkoluuloihin. Hyvin samoja asioita siis millä Itla pyrkii vaikuttamaan lapsi- ja perheystävällisen Suomen eteen.

Itlan visio on lapsiystävällinen hyvinvointiyhteiskunta 2040. Rakennamme yhteiskuntaa, jossa lapset, nuoret ja kaikenlaiset perheet uskaltavat unelmoida ja luottaa hyvään tulevaisuuteen. Kirjoitus on osa sarjaa, jossa hallituksen jäsenet kirjoittavat lapsi- ja perhemyönteisen Suomen rakentamisen teemoista. Tutustu syksyllä 2024 julkaistuun strategiaamme ja vaikuttavuustavoitteisiimme lapsi- ja perhemyönteisestä yhteiskunnasta, lapsinäkökulmaisen tiedon saamisesta käyttöön ja lapsilähtöisistä kasvuympäristöistä ja palveluista.  

Kirjoittaja

Sanna Vesikansa

Itlan hallituksen jäsen ja kriisitoimintojen johtaja Mieli ry:ssä

Kuva: Jakke Nikkarinen