Miten arjen ympäristöt vahvistavat nuorten tulevaisuususkoa, yhteisöihin kuulumista ja toimijuutta?

Artikkeli on osa 8.10.2026 julkaistua valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 2. osaa.

Johdanto

Nuorten tulevaisuususko on noussut viime vuosina laajasti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vuoden 2025 Nuorisobarometri (Laine & Happonen 2025) osoitti nuorten tulevaisuususkon heikentymistä, mikä herätti huolta myös päätöksentekijöissä. Pääministeri Orpo valitsi teeman tulevaisuusselonteon toisen osan pääaiheeksi. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi maaliskuussa 2026 asiantuntijaryhmän loppuraportin, joka sisältää 36 toimenpidesuositusta, joiden avulla nuorten tulevaisuususkoa voidaan vahvistaa yhteiskunnan eri osa-alueilla ja eri toimijoiden toimesta. (Appelqvist-Schmidlechner ym. 2026). Raportin suositukset käsittelivät myös nuorten osallistumisen mahdollisuuksien laajentamista ja paikallisyhteisöjen vahvistamista. 

Tämä tulevaisuusselonteon osatarkastelu käsittelee nuorten tulevaisuususkoa yhteisöllisyyden ja toimijuuden näkökulmasta ja kiinnittää huomiota erityisesti toivottaviin kehityskulkuihin, paikallisiin ratkaisuihin ja arjen lähiyhteisöihin nuorten näkökulmista. Tarkastelussa yhdistetään Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman laajan YOUNG-ohjelman tutkimusnäkökulmia nuorten näkemyksiin, joita on koottu kuntien ja hyvinvointialueiden nuorisovaltuutetuilta osallistuvan tulevaisuustyöskentelyn keinoin.  

Paikalliset ja alueelliset näkökulmat ovat merkittäviä, kun etsitään keinoja nuorten tulevaisuususkon vahvistamiseksi. Suomen tulevaisuuteen vaikuttavat laajat yhteiskunnalliset muutostekijät, kuten väestön pitkäikäistyminen, kaupungistuminen ja alueellinen eriytyminen, digitalisaatio ja tekoälyn kehitys, demokratiakehityksen heikentyminen, työn ja toimeentulon muutokset sekä luontokato ja ilmastonmuutos. Nämä muutostekijät vaikuttavat nyt ja tulevaisuudessa nuorten arkeen (Valtioneuvosto 2025). 

Nuorten tulevaisuususkoa koetellaan ajassa, jossa julkinen keskustelu on painottunut kriiseihin, riskeihin ja epävarmuuksiin. YOUNG-ohjelman tutkijoiden mukaan kriisipuheen kasvu vaikuttaa nuorten psykologiseen turvallisuuteen ja siihen, millaisina he näkevät mahdollisuutensa tulevaisuudessa. Samanaikaisesti nuorten osallistuvan työskentelyn pohjalta nousee selkeästi esiin, että vaikka nuoret kokevat ympäröivän maailman epävarmaksi, he haluavat vaikuttaa ja rakentaa tulevaisuutta, kunhan rakenteet, yhteisöt ja ilmapiiri sen mahdollistavat.

Lähiyhteisöymmärrystä ja ratkaisuja YOUNG-tutkimusohjelmasta ja päätöksentekoon osallistuvilta nuorilta

Tässä osatarkastelussa koostettiin YOUNG-ohjelman tuottamaa tutkimustietoa ja tutkijoiden näkökulmia yhteisöllisyydestä ja toimijuudesta sekä toteutettiin osallistuva tulevaisuustyöskentely, jossa kuultiin kuntien ja hyvinvointialueiden nuorisovaltuutettujen eli päätöksenteossa mukana olevien nuorten näkemyksiä. Tulevaisuustyöskentelyyn osallistuville nuorille lähetettiin ennen työpajaa yhden sivun mittainen YOUNG-ohjelman tutkijoiden kooste tutkimustiedosta. Tutkimustietoa esiteltiin myös työpaja-alustuksessa. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlan maaliskuussa 2026 toteuttamaan tulevaisuustyöpajaan osallistui 47 iältään 14–22-vuotiasta nuorisovaltuutettua, jotka edustavat 22 kunnan ja kahdeksan hyvinvointialueen nuorisovaltuustoja.

Osallistuvassa tulevaisuustyöskentelyssä nuorisovaltuutetut kartoittivat lähiyhteisöjen ja toimijuuden nykytilaa, kuvasivat toivottavaa ja ei-toivottavaa tulevaisuuskuvaa ja tunnistivat tärkeimpiä tekoja kohti toivottavaa, myönteistä kehitystä. Lisäksi nuoret kiteyttivät viestejä siitä, mitä päätöksentekijöiden tulisi kuulla ja huomioida hyvän tulevaisuuden mahdollistamiseksi. Osallistujat kommentoivat työpajasta koottuja tuotoksia sähköisen kyselyn kautta, johon saatiin 44 vastausta.

YOUNG-ohjelma: Lapset ja nuoret – hyvinvoivat tulevaisuuden tekijät on strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama (2022–2028) laaja monitieteinen tutkimusohjelma, joka tarkastelee lapsia ja nuoria yhteiskunnan jäseninä ja tulevaisuuden tekijöinä. Ohjelmassa etsitään tutkimuksen avulla ratkaisuja, joilla turvata kaikkien lasten ja nuorten yhtäläiset mahdollisuudet hyvään elämään sekä turvalliseen kasvuun ja kehitykseen. Ohjelman tavoitteena on luoda monitieteisen ja vuorovaikutteisen tutkimuksen keinoin laaja-alaista tietoperustaa kestävälle lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikalle, jolla voidaan ehkäistä mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä ja muita epäsuotuisia kehityskulkuja sekä edistää lasten ja nuorten hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ohjelmassa etsitään tutkimukseen perustuvia ratkaisuja lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja laadukkaan ja vaikuttavan palvelujärjestelmän kehittämiseksi. YOUNG-ohjelmatason vaikuttavuustyötä johtaa ohjelmajohtaja, joka työskentelee Itlassa. Ohjelman puitteissa tutkitaan muun muassa mielenterveyttä, yksinäisyyttä, kouluhyvinvointia, polarisaatiota ja väkivallan ehkäisyä yhteistyössä useiden tutkimuskonsortioiden kanssa. 

Nuorisovaltuusto on kunnan tai hyvinvointialueen lakisääteinen nuorten vaikuttajaryhmä, jonka tehtävänä on tuoda nuorten näkökulma osaksi päätöksentekoa. Sen jäsenet ovat yleensä 13–25‑vuotiaita, ja heidät valitaan vaaleilla joko oppilaitosten kautta tai avoimen haun perusteella. Nuorisovaltuustot osallistuvat kunnanhallituksen, lautakuntien ja valtuuston kuulemisiin, tekevät aloitteita ja antavat lausuntoja esimerkiksi palveluista, koulusta, vapaa-ajasta ja hyvinvointialueiden nuorille suunnatuista palveluista. Lisäksi ne järjestävät kampanjoita, tapahtumia ja keskustelutilaisuuksia, jotka vahvistavat nuorten osallisuutta ja demokratiaosaamista. Nuorisovaltuustojen merkitys perustuu siihen, että ne tarjoavat nuorille suoran ja rakenteellisen väylän vaikuttaa heitä koskeviin asioihin sekä kunnassa että hyvinvointialueella. Ne tuovat päätöksenteon käyttöön nuorten kokemustietoa arjen palveluista, liikenteestä, harrastuksista ja koulutuksesta, mikä parantaa päätösten laatua ja nuorten mahdollisuuksia tulla kuulluiksi. Kuntalaki ja hyvinvointialuelaki velvoittavat antamaan nuorisovaltuustoille todelliset vaikutusmahdollisuudet ja turvaamaan nuorten osallistumisen heitä koskevien asioiden valmisteluun.

Nuorten kaksi tulevaisuuskuvaa vuodelle 2035

Tulevaisuustyöskentelyyn osallistuneet nuoret kuvasivat kaksi erilaista tulevaisuudennäkymää vuoteen 2035. Tulevaisuudennäkymät auttavat hahmottamaan, millaisia vaikutuksia eri kehityskuluilla voi toteutuessaan olla. Toivottava tulevaisuus viittaa tilanteeseen, jossa yhteisöllisyyttä ja toimijuutta, kuten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia, tukeva kehitys on onnistunut ja myönteiset vaikutukset näkyvät kouluissa, harrastuksissa, digitaalisissa ympäristöissä ja palveluissa. Ei-toivottava tulevaisuus puolestaan viittaa tilanteeseen, jossa nuorten yhteisöllisyys ja toimijuus ovat heikentyneet, ja tämä on vaikuttanut nuorten arkeen kielteisesti.

Toivon Suomi 2035: Panostamme aktiivisesti nuorten hyvään arkeen

• Nuoret tuntevat kuuluvansa myönteisiin yhteisöihin niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Heidän arjessaan on turvallisia aikuisia, mielekkäitä harrastuksia ja heitä tarvittaessa tukevia palveluita asuinpaikasta riippumatta.
• Kouluissa on positiivinen ilmapiiri, oppimistulokset eivät riipu oppilaan taustasta ja rasismiin ja syrjintään puututaan. Ketään ei tuomita ulkonäön, taustan, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai harrastusten vuoksi.
• Lukioiden lisäksi myös ammatillista koulutusta arvostetaan.
• Nuorten työllistymiseen on panostettu.
• Media luo nuorten elämään toivoa syyllistämisen ja uhkakuvien sijaan. 
• Nuoret pystyvät aidosti vaikuttamaan päätöksentekoon, ja siihen on monipuolisia matalan kynnyksen kanavia.
• Sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat nuoria ennaltaehkäisevästi ja joustavasti, ja niihin on helppo päästä. Mielenterveys- ja päihdeongelmiin saa nopeasti apua.
• Digitaalinen ympäristö on turvallinen, tekoälyä käytetään opetuksessa sekä vapaa-ajalla vastuullisesti ja nuorten kriittistä ajattelua tuetaan.

Epätoivon Suomi 2035: Nuoret pärjätköön omillaan

• Nuorten eriarvoisuus on lisääntynyt, koulun ja vapaa-ajan yhteisöt haurastuneet ja yksilöllistyminen voimistunut.
• Asuinalueet ovat eriytyneet, ylisukupolvinen köyhyys koskettaa yhä useampaa ja heikossa sosioekonomisessa asemassa olevat perheet ovat keskittyneet tietyille alueille.
• Nuorten yksinäisyys on syventynyt, mielenterveysongelmat lisääntyneet, päihteiden käyttö kasvanut ja sosiaaliturva ei riitä vaikeista tilanteista selviämiseen.
• Heikko työllisyystilanne, ilmastonmuutos, sodan uhka, talouskriisit ja epäluottamus demokratiaan luovat epävarmuutta ja heikentävät uskoa tulevaisuuteen.
• Ilmastonmuutos on edennyt ja sen aiheuttama epävarmuus kasvanut.
• Digitaalisen ympäristön ongelmat, kuten disinformaatio ja tekoälyn väärinkäyttö, vaikeuttavat nuorten kriittistä ajattelua.
• Perinteinen media voimistaa uhkakuvia.
• Palvelujen keskittyminen suurimpiin kaupunkeihin on jatkunut, joukkoliikenne heikentynyt ja koulutuksen polarisaatio voimistunut.

Miten etenemme nykytilanteesta kohti toivottua tulevaisuutta? Nuoret ja tutkijat vastaavat

YOUNG‑ohjelman tutkijoiden mukaan nuorten hyvinvointia ja tulevaisuususkoa on tarkasteltava laajasti yhteiskunnallisessa kontekstissa, jossa viime vuosien kriisipuhe ja epävarmuus ovat kaventaneet nuorten näkymiä. Tutkijat korostavat, että julkinen keskustelu tarvitsee nuoria arvostavaa, moniäänistä ja toivoa ylläpitävää otetta, jossa turvallisuus ymmärretään myös psyykkisen turvallisuuden, resilienssin ja jatkuvuuden tunteen vahvistamisena.

Tutkijoiden mukaan yhteiskuntamme yhteisöllisyyden vahvistaminen on tärkeää, koska ihmisellä on lajityypillinen perustarve kuulua ryhmään. Pitkittynyt yksinäisyys tai ulkopuolelle jääminen on riski osattomuuden kokemuksille, epäluottamukselle yhteiskuntaa kohtaan, koulutusuralta ulosjäämiselle, erilaisille riippuvuuksille, syrjäytymiselle ja jopa väkivallalle ja radikalisoitumiselle. (Lyyra ym. 2022; Kiuru ym. 2024; Junttila & Salovuori 2025.) Yhteisöjen merkitys on erityisen tärkeä nuoruudessa (Read ym. 2024) eli iässä, jolloin oma identiteetti rakentuu ja nuori suunnittelee ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Sosiaaliset yhteydet muihin ihmisiin ja yhteisöihin kuuluminen kasvattavat nuorten sosiaalista pääomaa.

Tutkijat korostavat, että nuorten tulevaisuususko ei ole pelkästään yksilön ominaisuus, vaan sitä rakentavat yhteisöt, palvelut ja yhteiskunnalliset rakenteet, joiden tulisi tarjota nuorille mahdollisuuksia etsiä omaa polkuaan ilman ennenaikaisia paineita tai pelkoa epäonnistumisesta. Tutkijoiden mukaan nuorten elämää tulisi ymmärtää kokonaisvaltaisesti ja tässä hetkessä, eikä ensisijaisesti tulevana työvoimana. Samalla muuttuvassa työelämässä uudelleenkouluttautumisen joustot ovat välttämättömiä, samoin kuin tuki työuralle kiinnittymiseen, joka vaikuttaa nuorten psyykkiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

Myönteiset yhteisöt

Tulevaisuustyöskentelyyn osallistuneet nuoret kuvasivat, että tällä hetkellä arjen yhteisöjen toimivuus sekä kuulumisen kokemus vaihtelevat merkittävästi kuntien välillä. Monille nuorille koulu on keskeisin arjen yhteisö, ja useilla alueilla koulun ja nuorisotoimen toimintamallit tukevat yhteisöihin kuulumista. Nuorisotilat, koulunuorisotyö, kouluyhteisöohjaajat, tutor- ja tukioppilastoiminta sekä koulun yhteiset tapahtumat koettiin tärkeiksi yhteisöllisyyttä vahvistaviksi rakenteiksi. Nuorisopalveluiden järjestämien tapahtumien ja tempausten merkitystä yhteisöllisyyden rakentumiselle korostettiin. Joillakin alueilla nuoret saavat tukea myös siirtymävaiheissa, kuten toiselle asteelle siirryttäessä.

Harrastusmahdollisuuksilla ja liikenneyhteyksillä on nuorten mukaan keskeinen merkitys myönteisten yhteisöjen rakentumisessa. Ilmaiset ja matalan kynnyksen harrastukset vahvistavat paikallista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä, mutta harrastuksiin liittyy myös merkittäviä eriarvoistavia tekijöitä, kuten harrastusten vähäinen tarjonta pienillä paikkakunnilla, pitkät välimatkat, heikko joukkoliikenne sekä harrastusten hinnat. Useissa kommenteissa nostettiin esiin, että harrastusten kustannukset muodostavat monille nuorille rajoittavan tekijän. Koulupäivän yhteydessä toteutuvat harrastukset koettiin erityisen toimiviksi. Myös vapaasti varattavat tilat, kuten kirjastot ja liikuntapaikat, nähtiin tärkeinä. Vapaa-ajan ja harrastustoiminnan viestinnän todettiin kuitenkin tavoittavan nuoria epätasaisesti. 

Arjen turvallisuutta heikentävät tällä hetkellä kiusaaminen ja eriarvoistavat asenteet. Nuoret olivat huolissaan erityisesti kiusaamisesta, ulossulkemisesta ja esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten tai lastensuojelun asiakkaina olevien nuorten kohtaamasta vähättelystä. Rasismi ilmenee monin tavoin ja siihen puuttumista pidettiin puutteellisena. Kommenteissa korostettiin erityisesti opettajien vastuuta puuttua rasistiseen ”vitsailuun” ja kiusaamiseen, sillä puuttumattomuus lisää turvattomuuden kokemuksia. Yksinäiset ja syrjässä olevat nuoret jäävät usein näkymättömiksi, vaikka samaan aikaan hyviä käytäntöjä yhteisöllisyyden vahvistamiseen on olemassa. Nuoret toivat esiin huolen yksinäisyyden ja syrjäytymisen vaikutuksesta mielenterveyteen. Matalan kynnyksen toiminta, nuorten kohtaamisia tukeva nuorisotyö ja ryhmäyttämisen käytännöt koettiin toimiviksi ja varhaisen tuen kannalta tärkeiksi. Nuoret kuvasivat myös muita katkoksia palveluissa ja mahdollisuuksissa: täysi-ikäistyminen voi merkitä esimerkiksi sitä, että nuorella ei ole enää pääsyä kunnan nuorisotiloihin. Myös harrastustarjonta heikkenee lapsuudesta nuoruuteen siirryttäessä. Nuorille aikuisille tulisi olla tiloja ja harrastusmahdollisuuksia. 

Tutkimus osoittaa, että kuulumisen tunne toimii tärkeänä suojaavana tekijänä mielenterveyden ongelmissa (Abdulhamed ym., 2024). Urheiluseuratoimintaan osallistuvat tai muuhun harrastusryhmään kuuluvuutta tuntevat nuoret kokevat harvemmin yksinäisyyttä kuin muut nuoret. (Ojala ym. 2022, Beattie ym. 2024). Maahanmuuttotaustaiset nuoret ja pienituloisten perheiden nuoret kohtaavat enemmän kiusaamista (Sarvimäki ym. 2024). 

Tutkijat tuovat esiin, että nuorten maailmankuvien rakentumista on tärkeää tukea. Tähän voivat osaltaan vaikuttaa koulut, vapaa-ajan yhteisöt tai harrastustoiminta. Kouluyhteisö voi tarjota tukea yhteisöllisyyden kokemuksen, itsenäisen ajattelun ja medialukutaidon vahvistamiseksi. (Alanko ym. 2025, Beattie ym. 2024; Benjamin, Koirikivi & Kuusisto 2020.) Tärkeitä ovat opettajajohtoiset, turvalliset keskustelut erilaisista arvoista, maailmankatsomuksista ja yhteiskunnallisesti vaikeista aiheista. Nämä tekijät yhdessä edistävät nuoren maailmankatsomuksen rakentumista ja toimivat vastavoimana yksipuolisille tai ääriajattelua suosiville näkemyksille. (Benjamin, Koirikivi & Kuusisto, 2020.) 

Nuoret toivat esiin digitaalisten yhteisöjen merkitystä nuorten arjessa. Yhteisöllisyys rakentuu yhä enemmän verkossa. Samalla haittailmiöt, kuten kiusaaminen, sosiaaliset kuplat, riippuvuus, sosiaalinen vertailu, ylikuormitus ja ruutuajan kasvaminen yleistyvät. Tekoälyn laajentumisen myötä myös sen ilmastovaikutuksista tulisi saada lisää tietoa. Tutkijat toteavat, että teknologinen kehitys on tuonut yhteisöllisyyteen uudenlaisia ulottuvuuksia. Nuoret käyttävät paljon aikaa verkossa muun muassa sosiaalisessa mediassa ja online-pelien parissa. Jos rakentavia sosiaalisia kontakteja ei ole reaalimaailmassa tarpeeksi, moni nuori pyrkii löytämään niitä verkkoympäristöistä. Verkossa on runsaasti myönteisiä yhteisöjä, joista nuoret voivat löytää samanhenkisiä vertaisia ja saada tarvitsemaansa tukea, mutta samalla on riski joutua myös haitallisten vaikutteiden (Gustafsson ym. 2025; Vepsäläinen ym. 2024; Horowitz ym. 2023), esimerkiksi sensaatiohakuisen sisällön tai radikalisoituneiden verkostojen piiriin.

Nuorten palvelut

Nuorten mielestä palveluista saatu tuki on usein lyhytkestoista ja pirstaleista. Nuoret toivovat työntekijöiden pysyvyyttä, toimivaa lastensuojelua ja jälkihuollon ikärajan nostoa 25 vuoteen. Moni koki, että nuorten palveluiden kehittämiseksi kerätään usein näkemyksiä nuorilta, joilla ei ole kokemusta kyseisistä palveluista, mikä heikentää vaikeassa asemassa olevien äänen kuulumista. Nuoret nostivat esiin myös huolen mielenterveyspalveluiden liiallisesta lääkekeskeisyydestä sekä tarpeen vahvistaa muita hoitomuotoja, kuten arjen tukemista ja elintapavalmennusta.

Tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa on tärkeää edistää nuorten vaikutusmahdollisuuksia heille tarjottavien palveluiden kehittämisessä, erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluissa sekä muissa hyvinvointia tukevissa palveluissa. (Abdulhamed ym. 2024; Higuera-Lozano ym. 2026; Takala ym. 2025; Virmasalo ym. 2024; Kaarakainen ym. 2025.). Tämä tarkoittaa, että nuoria tulisi ottaa enemmän mukaan nuorten palveluiden suunnitteluun ja arviointiin. Tällä voitaisiin lisätä palveluiden nuorilähtöisyyttä, toimivuutta ja saavutettavuutta sekä parempaa nuorten moninaisuuden huomioimista. Lisäksi rakenteellista eriarvoisuutta ja polarisaatiota on ehkäistävä aktiivisesti (Sarvimäki ym. 2024), sillä kaikki nuoret eivät kykene yhdenvertaisesti hyödyntämään tukijärjestelmiä. Esimerkiksi palveluaukot, perheen mielenterveysongelmat tai lapsiperheköyhyys heikentävät nuorten mahdollisuuksia suunnitella tulevaisuuttaan.

Nuoret päätöksenteossa

Nuorten toimijuuden osalta nuorisovaltuustojen rooli koettiin monin paikoin myönteiseksi: nuorisovaltuustoja kuullaan, nuoret osallistuvat lautakuntiin ja demokratiakasvatusta toteutetaan esimerkiksi varjovaalien avulla. Hyvinä käytäntöinä mainittiin osassa kunnista ja alueista nuorisovaltuustoille myönnetty suora aloiteoikeus, lausuntopyynnöt, suorat tapaamiset päättäjien kanssa sekä nuorisovaltuustoille osoitetut määrärahat.  

Silti nuorten vaikuttamismahdollisuudet ovat rajallisia ja epätasa-arvoisia. Nuoret toivat esiin, että nuorisovaltuustojen asema ja toimintamahdollisuudet vaihtelevat suuresti kunnittain ja riippuvat vahvasti viranhaltijoiden ja päättäjien suhtautumisesta. Nuoret kuvasivat, että nuorisovaltuustoilla on keskimääräisesti muita toimijoita heikompi asema ja arvostus päätöksenteossa. Myös nuorisovaltuustojen kesken on eroavaisuuksia toimintamahdollisuuksissa. Moni kommentoi, että nuorisovaltuustotoiminta painottuu usein lukiolaisiin, ja ammatillisia opiskelijoita ei tarpeeksi kannusteta ja tiedoteta vaikuttamismahdollisuuksista. Valtuustojen valitsemistapoja pohdittiin myös tasa-arvon näkökulmasta, esimerkiksi suosituimpien nuorten valikoituminen äänestysten kautta nostettiin esiin.

Tutkijoiden näkemyksen mukaan on tärkeää, mutta haastavaa kuulla erilaisista taustoista ja elämäntilanteista tulevia nuoria, sillä edustuksellisuuteen kuuluu helposti hyväosaisuus. Nuoria tulisi kuulla aidosti heidän huolistaan ja nähdä nuorten aktiivisuus myönteisenä vaikuttamisena. Osallistumisen vahvistamiseksi tarvitaan edustuksellisten väylien rinnalle muita osallistumisen tapoja, joissa nuorten moninaisuus tulee paremmin huomioiduksi. Tähän tarvitaan tulevaisuudessa rakenteet ja väylät, joiden kautta saadaan kerättyä nuorten mielipiteitä sekä tavat, joilla tieto viedään osaksi kansallista ja paikallista päätöksentekoa. Tässä tulee huomioida teknologian kehitys ja pohtia, mitä kanavia pitkin nuoria tavoitetaan sekä miten mahdollistetaan erilaiset osallistumisen muodot. 

Nuorten vaikuttamismahdollisuuksia rajoittavat edelleen aikuisten ennakkokäsitykset siitä, mistä nuoret voivat olla kiinnostuneita tai missä asioissa nuorilla katsotaan olevan asiantuntemusta. Nuorten kommenteissa korostui kokemus siitä, että nuorten kuuleminen jää ajoittain näennäiseksi ja aikuisjohtoisuus vaikuttamistilanteissa voi estää nuoria ilmaisemasta näkemyksiään vapaasti.  

Rakenteellisia esteitä ovat byrokratia, vaikeasti saavutettava hallintokieli ja vaikutuskanavien keskittyminen pienelle, aktiiviselle joukolle. Erityisesti ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien, lastensuojelun piirissä olevien ja muuten heikommassa asemassa olevien nuorten mukaan kutsumista vaikuttamistyöhön sekä äänen kuulumista pidettiin riittämättömänä.

Lisäksi nuoret nostivat esiin huolen kiristyneestä poliittisesta ilmapiiristä ja negatiivisesta, jopa vihamielisestä keskustelukulttuurista, joka voi heikentää nuorten halua osallistua poliittiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Tutkijoidenkin mukaan nuoria tulee ottaa enemmän mukaan heitä koskevaan päätöksentekoon. Nuorten osallistumista päätöksentekoon tulee vahvistaa sekä kansallisella tasolla että erityisesti paikallisella tasolla, lähellä nuorten arkea (Kyösti & Laasanen, 2024; Salo ym. 2025). Nuorille tulee luoda kokemus siitä, että heidän mielipiteellään on painoarvoa päätöksenteossa. Se edellyttää, että nuorten osallistuminen ei jää päätöksentekoprosessissa näennäiseksi kuulemiseksi, vaan osallistuminen näkyy myös tehtävissä päätöksissä. Tämä on erityisen tärkeää, kun tehdään kauaskantoisia, ylisukupolvisia päätöksiä. Tarvitaan lisää tiedostamista ja tunnistamista, kuinka väestön ikärakenne vaikuttaa poliittisten päätösten sisältöihin ja tuottaa ikäryhmien välille eriarvoisuutta. Näin ollen vanhempien sukupolvien on aidosti kuultava nuorten huolia siten, että sukupolvien välinen keskusteluyhteys on tasavertainen (Ackard ym. 2006).

Nuorten viesti: Nyt tulisi saada liikkeelle myönteisiä kehityskulkuja

Nuorten mukaan toivottavan kehityksen vahvistamiseksi lähivuosina tulisi panostaa pysyviin ja turvallisiin aikuisiin nuorten elämässä, ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön, saavutettaviin harrastus‑ ja liikkumismahdollisuuksiin, kesätyö- ja työllisyyspolkuihin ja aitoihin vaikutuskanaviin. Nuoret täsmensivät, että ennaltaehkäisevän mielenterveystyön rinnalla tulee tarjota myös nopeaa hoitoa akuutteihin kriiseihin, sillä molempia tarvitaan yhtä paljon. Vastuullinen teknologian ja tekoälyn opetus on keskeistä: nuoret haluavat oppia hyödyntämään tekoälyä, eivät korvata sillä omaa ajattelua.

Keskeisin teko on lisätä turvallisia ja osaavia aikuisia nuorten arjessa. Palvelujen osalta tämä edellyttää nuorisotyön, opiskeluhuollon, ennaltaehkäisevien ja ongelmiin hoitoa tarjoavien mielenterveys- ja päihdepalvelujen, sosiaalipalvelujen ja lastensuojelun pitkäjänteisyyttä. Projektirahoituksesta tulisi siirtyä pysyviin virkoihin, jotta nuoret voivat rakentaa luottamuksellisia suhteita tuttuihin ammattilaisiin.  Nuoren kohtaamisen eri ympäristöissä tulee olla turvallista, nuoren yksilöllisesti kohtaavaa, luotettavaa, aikuisjohtoista ja nuoren tarpeista lähtevää. Ammattilaisten tulisi voida pysyä nuoren tukena koko palvelun keston ajan. Nuoret toivovat, että ammattilaiset ovat nuorille läsnä aikuisina, eivät “kavereina”.  

Kriittisen ajattelun taitoa, selkeyttä ja sääntelyä tarvitaan sosiaalisen median ja tekoälyn aikakaudella. Nuoret ehdottavat haittojen vähentämiseksi sosiaalisen median tiukempaa sääntelyä, tekoälyn ja teknologian vastuullisen käytön opetusta sekä medialukutaidon vahvistamista.

Nuoret eivät vastusta tekoälyä, vaan haluavat oppia hyödyntämään sitä turvallisesti, tunnistamaan riskit ja erottamaan keinotekoisen sisällön aidosta. Tekoälyn ei tule korvata ajattelua, mutta sitä voidaan käyttää oppimisen ja työskentelyn tukena. Medialukutaitoa, keskustelutaitoja ja kykyä tunnistaa harhaanjohtavaa sisältöä tulee vahvistaa. Nuoret korostivat tarvetta tarkentaa koulutuksen digitalisaation linjaa ja säilyttää tasapaino digitaalisten ja perinteisten oppimismenetelmien välillä.

Nuorten työllistymistä ja harrastamista tulisi helpottaa. Tuki työharjoitteluille, kesätyösetelien käytön laajentaminen sekä tuki harrastamiselle ja nuorten itse perustamille harrastusryhmille koetaan tärkeäksi. Nuoret kommentoivat, että ammatillisessa koulutuksessa työharjoittelua on jo riittävästi ja lisää ei tarvita, vaan enemmän kaivataan lähiopetusta. Harrastamisen tukeminen, tilojen tarjoaminen ja paikallisen yritysyhteistyön vahvistaminen nähtiin keinoina lisätä nuorten hyvinvointia ja työllistymismahdollisuuksia. Alueellisten erojen huomioimista pidettiin työllistymisen ja harrastamisen ratkaisuissa välttämättömänä.

Seitsemän ratkaisua päättäjille nuorten arjen ja tulevaisuususkon parantamiseksi

Ratkaisut toimivat avaimina ennakoivalle ja pitkäjänteiselle päätöksenteolle nuorten kuulumisen ja toimijuuden näkökulmasta.   

Tuetaan nuorten yhteisöjä ja arjen sujuvuutta

Keskeinen havainto

Nuorten tulevaisuususko rakentuu ennen kaikkea arjen yhteisöissä: kouluissa, harrastuksissa, nuorisotiloissa ja vapaa‑ajalla, sekä paikallisesti että digitaalisessa vuorovaikutuksessa. Yhteisöllisyyttä vahvistavat turvallinen kouluilmapiiri, mielekkäät harrastukset, omaehtoinen toiminta ja pysyvät aikuiset. Osallistumista heikentävät pitkät välimatkat, heikko joukkoliikenne, harrastusten kustannukset, saavutettavien tilojen puute sekä yksinäisyys, rasismi ja kiusaaminen. 

Toimenpidesuositus

Vahvistetaan nuorten yhteisöjä panostamalla turvalliseen ja yhteisölliseen kouluilmapiiriin, harrastusmahdollisuuksiin, vapaa-ajan tiloihin ja sujuvaan liikkumiseen. Otetaan käyttöön vaikuttavia toimintamalleja myönteisen toimintakulttuurin kehittämiseksi sekä rasismiin ja syrjintään puuttumiseksi kouluissa.

Huomioidaan alueelliset erot ja ehkäistään alueellista eriarvoistumista 

Keskeinen havainto

Nuorten arki ja toimintamahdollisuudet vaihtelevat huomattavasti alueittain. Erityisesti pienissä kunnissa palvelujen lakkauttaminen, joukkoliikenteen heikkeneminen ja koulutus‑ ja harrastusmahdollisuuksien supistuminen lisäävät eriarvoisuutta, näköalattomuutta ja pakottavat nuoria muuttamaan, jolloin myös lähiyhteisöt vaihtuvat.

Toimenpidesuositus

Huomioidaan päätösten vaikutukset erilaisilla alueilla asuviin nuoriin. Turvataan nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin, koulutukseen, palveluihin, harrastuksiin ja liikkumiseen asuinpaikasta riippumatta. Vahvistetaan paikallista elinvoimaa tukevia ratkaisuja, kuten taloudellista tukea nuorten itse perustamille harrastusryhmille.

Tuetaan nuorten työllistymistä

Keskeinen havainto

Sekä tutkijoiden että nuorten näkemykset tukevat ajatusta, että tulevaisuususko rakentuu turvallisuuden kokemuksesta ja siitä, että nuori voi suunnitella elämäänsä ilman kohtuuttomia paineita. Nuoret toivat esiin huolen aikaisista koulutusvalinnoista ja taloudellisesta epävarmuudesta. Nuoret kokevat työelämään pääsyn erittäin tärkeänä tulevaisuususkon, toimeentulon ja osallisuuden kannalta. Kesätyöpaikat, harjoittelujaksot ja ensikosketus työelämään vaikuttavat merkittävästi nuorten osallisuuteen. Alueelliset erot työmahdollisuuksissa ovat suuria, vaikkakin nuorten työllistyminen on haastavaa kaikkialla.

Toimenpidesuositus

Avataan nuorille reittejä työelämään lisäämällä työharjoittelu-, kesätyö- ja oppisopimusmahdollisuuksia, jotka sisältävät myös kannustimia työantajille. Kehitetään räätälöityjä työllistymismalleja, jotka vastaavat nuorten erilaisiin tarpeisiin. Vahvistetaan oppilaitosten, kuntien ja paikallisten yritysten yhteistyötä sekä tuetaan pien- ja nuorten omaa yrittäjyyttä erityisesti alueilla, joilla työmahdollisuuksia on vähän.

Turvataan palveluiden jatkuvuus ja pitkäjänteisyys

Keskeinen havainto

Nuoret kokevat palvelujärjestelmän usein pirstaleiseksi ja lyhytjänteiseksi. Mielenterveyspalveluissa korostuu tarve sekä ennaltaehkäisevälle tuelle että ajoissa saatavalle hoidolle. Projektirahoitukseen nojaavat ratkaisut heikentävät luottamusta ja jatkuvuutta.

Toimenpidesuositus

Varmistetaan, että nuoret saavat tarvitsemansa tuen oikea-aikaisesti ja katkoksitta. Turvataan etenkin mielenterveys-, lastensuojelu- ja nuorisopalveluiden jatkuvuus ja vahvistetaan palveluiden yhteistyötä. Vältetään projektiluontoista toimintaa ja lyhytkestoisia työsuhteita palveluissa.

Vahvistetaan digitaalista osaamista ja turvallisuutta

Keskeinen havainto

Nuoret viettävät paljon aikaa digitaalisissa ympäristöissä. Digitaaliset alustat tarjoavat yhteisöjä ja osallisuutta, mutta altistavat myös disinformaatiolle, häirinnälle, polarisaatiolle ja haitalliselle sisällölle. Nuoret kokevat, että tukirakenteet digitaalisten ympäristöjen käyttöön ovat riittämättömiä.

Toimenpidesuositus

Vahvistetaan kriittistä medialukutaitoa, vastuullista tekoälyn käyttöä ja turvallista verkkovuorovaikutusta kouluissa ja vapaa-ajalla. Varmistetaan, että nuorilla on käytettävissään turvallisia aikuisia myös digimaailmassa.

Lisätään rakentavaa keskustelua ja annetaan nuorille enemmän tilaa tämän päivän päätöksenteossa

Keskeinen havainto

Nuoret kokevat tulevansa usein nähdyiksi vasta tulevaisuuden tekijöinä, vaikka he ovat jo nyt aktiivisia toimijoita omissa yhteisöissään. Tämä heikentää kokemusta arvostuksesta ja osallisuudesta yhteiskunnassa ja päätöksenteossa. Nuoret myös kokevat, että aikuiset asettavat reunaehtoja sille, mihin nuoret voivat vaikuttaa. Nuoret kokevat, että heitä kuullaan usein muodollisesti, mutta heidän näkemyksensä eivät näy päätöksissä.

Toimenpidesuositus

Lisätään avointa, rakentavaa ja eri sukupolvien osalta tasavertaista keskustelua yhteiskunnallisista aiheista. Laajennetaan nuorten osallistumismahdollisuuksia päätöksenteossa. Varmistetaan että päätökset ovat ilmasto- ja ympäristövastuullisia sekä huomioivat tasapainoisesti sekä ihmisten hyvinvoinnin että taloudellisen kestävyyden.

Turvataan nuorisovaltuustojen yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet

Keskeinen havainto

Nuorisovaltuustojen asema ja vaikutusmahdollisuudet vaihtelevat merkittävästi kunnittain ja hyvinvointialueittain. Lisäksi ne nuoret, joilla ei ole valmiita verkostoja tai jotka ovat haavoittuvammassa asemassa, jäävät usein osallistumisen ulkopuolelle. Myös eroja lukion ja ammatillisen koulutuksen välillä havaitaan siitä, kuinka tietoa vaikuttamisesta käsitellään kouluympäristössä.

Toimenpidesuositus

Turvataan nuorisovaltuustojen yhdenvertainen asema ja kirjataan niiden suora aloiteoikeus kuntalakiin. Varmistetaan, että tieto nuorisovaltuustojen vaikutusmahdollisuuksista saavuttaa myös ammatillisessa koulutuksessa olevat nuoret. Kehitetään nuorisovaltuustojen rinnalle matalan kynnyksen osallistumisen muotoja, jotka tavoittavat myös haavoittuvassa asemassa olevat nuoret.

Pointti – selkeästi tutkimuksesta 1/2026: Nuorista välittävä yhteiskunta investoi hyvään arkeen ja tarjoaa vaikutusvaltaa

Kirjoittajat

• Satu Korhonen
• Marjo Kurki
• Petra Heikkinen
• Alix Helfer
• Niina Junttila
• Kati Kataja
• Anni Kyösti
• Elina Suontama
• Katri Vataja

Lähteet

• Abdulhamed, R., Hietajärvi, L., Skogberg, N., Klemetti, R., & Lonka, K. (2024). Sense of belongingness, discrimi-nation, and mental health: Associations and buffering effects of sense of belonging on mental health among Finnish native and immigrant-origin youth. International Journal of Intercultural Relations. https://doi.org/10.1016/j.ijintrel.2024.102081 
• Ackard DM, Neumark-Sztainer D, Story M, Perry C. (2006). Parent–child connectedness and behavioral and emotional health among adolescents. American Journal of Preventive Medicine, 30(1):59–66. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/16414425/ 
• Alanko, K., Söderberg, P., Lagerström, M., Laakso, M.-J., & Junttila, N. (2025). The Association Between Social Outsiderhood and School Absence is Mediated by Internalizing Symptoms. School Mental Health. https://doi.org/10.1007/s12310-025-09793-8  
• Appelqvist-Schmidlechner K., Axelin H., Helenius, J., Jahnukainen, M., Kallio, J., Kiilakoski T., Kiiski A., Kivinen, R., Kurki, M., Palomäki J., Pihkala, P., Puura, S., Tähkäpää O. (2026). Nuorten tulevaisuususko horjuu: millaisia toimia nyt tarvitaan? Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmän loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeri-ön julkaisuja: 2026:18 
• Beattie, M., Kiuru, N., & Salmela-Aro, K. (2024). Belongingness to groups, adolescent loneliness trajectories, and their consequences. International Journal of Behavioral Development, 0(0). https://doi.org/10.1177/01650254241294019  
• Benjamin, S., Koirikivi, P. & Kuusisto, A. (2020). Lukiolaisnuorten käsityksiä oppilaitosten roolista väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä. Kasvatus 51 (4), 467–480. 
• Gustafsson, J., Jasinskaja-Lahti, I., Konttinen, H., Simonsen, N., Löfstedt, P., & Lyyra, N. (2025). Social support and online interaction and their links to psychosocial well-being among Nordic adolescents: Integrating variab-le-centered and person-centered approaches. Journal of research on adolescence, 35(1), e13058. 
• Higuera-Lozano I., Ramirez A., Breugelmans N., Denayer E., Dewaele A., Felvinczi K., Goossens L., Kaló Z., Pitkä-nen T., Rényi M., Uusimäki V. & Cabello M. (2026). Benefits, limitations and potential solutions for defining good practices in Online Counselling Chat Services for Youth. Internet Interventions. 
• Horowitz, M., Kivijärvi, A., Lehtisaari, K., Matikainen, J., Pantti, M., Svynarenko, A. & Ylikoski, M. (2023). Nuoret on monikko: Nuorten mediasuhteet ja mediavälitteinen tieto digitaalisten alustojen ajalla. Katsaus nuorten suh-teista ja suhtautumisesta mediaan. DECA. https://uploads-ssl.webflow.com/64123799970e0ddca93c317a/646c621918b7a9d90e6c5956_Nuoret%20ja%20media%20-raportti%20FINAL.pdf
• Junttila, N. & Salovuori E. (2025). Miksi ihminen tarvitsee toisia? Laumavietti ihmisen ydintarpeena.  
• Kaarakainen, S-S, Kyösti, A. & Helenius, J. (2025). Nuorten yksinäisyys – auttavatko opiskeluhuoltopalvelut? Laadullinen analyysi Nuortennetin vertaiskeskusteluista arvonmuodostuksen näkökulmasta. Kasvatus, 56(3), 346-361.  
• Kiuru, N., Salmela-Aro, K., Laursen, B., Beattie, M., Vasalampi, K., Tunkkari, M., & Junttila, N. (2024). Profiles of lo-neliness and ostracism during adolescence: Consequences, antecedents, and protective factors. Child Psychiatry & Human Development, 56. https://doi.org/10.1007/s10578-024-01664-8 
• Kyösti, A. & Laasanen, M. (2025). Lasten ja nuorten yksinäisyys ja ostrakismi kuntapalveluiden yhdyspinnoilla – osallisuudesta apua kompleksiseen haasteeseen. Hallinnon tutkimus 2/2025. 
• Laine, S. & Happonen, K. (toim.) (2026). Ihan paineissa. Nuorisobarometri 2025. Helsinki: Valtion nuorisoneu-vosto, Nuorisotutkimusseura & opetus- ja kulttuuriministeriö. https://doi.org/10.57049/nts.1883  
• Lyyra, N., Junttila, N., Tynjälä, J., Villberg, J. & Välimaa, R. (2022) Loneliness, subjective health complaints, and medicine use among Finnish adolescents 2006–2018. Scandinavian Journal of Public Health, 50 (8), 1097–1104.  
• Ojala, K., Lyyra, N., Laasonen, A., Appelqvist-Schmidlechner, K., & Tynjälä, J. (2023). Terveys, hyvinvointi ja liikun-ta-aktiivisuus kouluikäisillä. Teoksessa Sami Kokko & Leena Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäyty-minen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022. VALTION LIIKUNTANEUVOSTON JULKAISUJA 2023:1. 
• Read S, Salmela-Aro K, Kiuru N, Helenius J, Junttila N (2024) The cohort trends of social connectedness in secondary school students in Finland between 2017 and 2021. PLoS ONE 19(10): e0312579. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0312579 
• Salo, A.-E., Heinimäki, O.-P., Eskola, A. L., Tiilikainen, M., & Kajamies, A. (2025). Viestejä lasten neuvottelukunnal-ta: Miten lasten osallisuutta voidaan vahvistaa kouluyhteisössä?. Kasvun Tuki -Aikakauslehti, 5(1). https://doi.org/10.61259/kt.148209 
• Sarvimäki, M., Silliman, M., Sahlström, E., & Nurkka, N. (2024). Pienituloisten perheiden lapset joutuvat kiusatuksi muita useammin. Karvi, Tiivistelmät 4:2024. https://www.karvi.fi/fi/julkaisut/pienituloisten-perheiden-lapset-joutuvat-kiusatuksi-muita-useammin   
• Takala, J., Helfer, A. & Pitkänen, T. (2025) Nuoren toimijuus ja avunsaamisen oikeutus anonyymissä chat-palvelussa (Young people’s agency and entitlement to get help in anonymous online chat counselling services). Teoksessa Ville-Samuli Haverinen, Sari Tuuva-Hongisto Sari & Kristiina Korjonen-Kuusipuro (2025) Digitaalinen nuoruus ja kasvavat erot. Nuorisotutkimusseura. 
• Vepsäläinen, J., Kaakinen, M., Savolainen, I., Hagfors, H., Vuorinen, I., & Oksanen, A. (2024). Online communities as a risk factor for gambling and gaming problems: A five-wave longitudinal study. Computers in Human Behavior, 157, 108246-. 
• Virmasalo, I. & Kaarakainen, S-S. & Kyösti, A. (2024). Nuorten näkemyksiä yksinäisyyden ratkaisuista. Kasvun Tuki, 4 (2), 17–25. 
• Valtioneuvosto (2025). Tulevaisuusselonteon 1. osa: Strateginen toimintaympäristöanalyysi sekä skenaarioi-ta vuoteen 2045. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:82. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/5695d900-5746-4570-94a3-7fd78fa6ea13