Lapsuus tekoälyn aikakaudella: miten luodaan mahdollisuuksia uhkien sijaan?

Itlan ja Digirauhan järjestämässä aamupäivässä kuultiin tuoretta tutkimustietoa lasten ja nuorten tekoälyn käytöstä Suomessa ja maailmalla. Inspiroivassa paneelikeskustelussa pöyhittiin tulevaisuudennäkymiä aiheen ympäriltä.

Pitkäaikaistutkimusta tekoälyn käytön vaikutuksista ei vielä löydy. Varmaa on, että tekoäly muuttaa yhteiskuntia nopeassa tahdissa, ja että se on jo läsnä lasten ja nuorten arjessa ja koulunkäynnissä.

Lapset käyttävät tekoälyä ja luottavat siihen

Itla ja Digirauha toteuttivat syyskuussa E2 Tutkimuksen kanssa kyselytutkimuksen 11–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Kyselyssä otettiin selvää lasten ja nuorten tekoälyn käyttöön liittyvistä tottumuksista ja asenteista.

Ehdoton enemmistö vastaajista käytti tekoälyä, heistä vajaa puolet päivittäin ja viidesosa useasti päivässä. Tekoälyn antamaa tietoa pidettiin enimmäkseen luotettavana, ja lapset ja nuoret arvioivat erottavansa tekoälyn tuottamat sisällöt korkealla todennäköisyydellä.

Samalla vajaa viidennes kieltäytyi tekoälyn käytöstä kokonaan. Tämä joukko oli myös huomattavasti muita kriittisempää tekoälyn luotettavuuden suhteen. 

Vaikka lasten ja nuorten raportoimat käyttötavat liittyivät ensisijaisesti tiedon hakuun ja koulutöissä auttamiseen, viidennes vastaajista kertoi juttelevansa tekoälylle asioista, joista ei puhu muille. 

Seitsemän prosenttia kertoi puhuvansa tekoälylle, koska ei ole ketään muuta, jolle puhua.

Tulokset heijastelevat kansainvälisiä tutkimuksia. Tapahtuman keynote-puheen pitänyt professori Sonia Livingstone kertoi, että puolet lapsista myös keskituloisissa maissa käyttää tekoälyä – kolme kertaa omia vanhempiaan todennäköisemmin. Yhdysvalloissa joka kolmas nuori puhuu tekoälylle mieluummin kuin toiselle ihmiselle.

Kognitiivinen antautuminen

Aamun paneelikeskustelussa nuoria edustanut lukiolainen kertoi kyselytutkimuksen vastaajien lailla käyttävänsä tekoälyä koulutöissä, mutta myös terapeuttina ja apuna tärkeissä ihmissuhdeasioissa. Hän jakoi myös omakohtaisen kokemuksen tekoälyn riskeistä.

Tällaista siirtymää ajattelemisen kitkaisesta prosessista vastausten passiiviseen vastaanottamiseen kutsutaan myös kognitiiviseksi antautumiseksi.

Se tarkoittaa tilaa, jossa ihminen vastaanottaa tekoälyn tarjoaman sisällön kritiikittä ja vertailematta, olettaa tekoälyn olevan lähtökohtaisesti oikeassa, ja omaksuu tekoälyn tarjoamat näkökulmat omikseen.

Silloin teknologia ei ole enää ajattelun apuväline, vaan hoitaa koko prosessin ihmisen puolesta.

Tämän soisi herättävän huolta aikuisenkin kohdalla – mutta vielä suurempi kysymys on, mitä se tekee kasvavalle mielelle. Mitä tapahtuu oppimiskyvylle ja kriittisen, itseohjautuvan ajattelun kehitykselle, jos tekoäly ajattelee lasten puolesta?

Meidän on luotava sellaista tekoälyn käyttökulttuuria, joka ei johda kognitiiviseen antautumiseen. 

Kenen arvoja tekoäly opettaa?

Erittäin tärkeä kysymys tekoälyä koskien on se, kenen tekoälymalleja ylipäätään käytetään. Tällä hetkellä amerikkalaiset yritykset dominoivat kenttää, moninaisin seurauksin.

Yhtäältä tilanne herättää kysymyksiä yksityisyyden suojasta. Ilmaisia kielimalleja käytettäessä keskustelujen sisällöt muuttuvat ruoaksi tekoälylle. Lasten ja nuorten henkilökohtaisista keskusteluista puristettava data siirtyy suuryritysten pääomaksi, emmekä tiedä, mihin kaikkeen se johtaa.

Toinen keskeinen kysymys liittyy tekoälyn kulttuuriin. Kielimallien kanssa juttelussa ei ole kyse puolueettomasta tiedonhausta.

Tekoälyapurit tarjoilevat käyttäjilleen tiedon lisäksi neuvoja, suoria toimintaehdotuksia ja sosiaalisen vuorovaikutuksen malleja. Kaikki nämä pohjaavat siihen materiaaliin, jolla kielimallit on koulutettu, ja kantavat siten mukanaan monia kulttuurisia arvoja.

Kognitiivisesti antautuva ihminen ei ainoastaan luovuta ajatteluaan kielimallin käsiin, vaan omaksuu sen tarjoamat kulttuuriset ajatusmallit ja hienovaraisemmin ehkäpä myös arvot.

Yhteisvastuuta ja parempia tekoäly-ympäristöjä

Kaiken tämän vuoksi tilaisuuden puhujat peräänkuuluttivat eurooppalaisiin arvoihin ja avoimen lähdekoodin malleihin pohjaavia tekoäly-yrityksiä – ja parempaa tekoälyä kouluihin.

Suomalainen peruskoulu on ollut maailman parhaimmistoa tasa-arvoisuudessa ja oppimistuloksissa. Ehkä paras tapa taata kaikille lapsille yhdenvertaiset oppimisen ja teknologian kyydissä pysymisen mahdollisuudet olisi erityisesti koulua varten rakennettu kotimainen tekoäly.

Kun teknologia kehittyy nopeammin kuin ihminen osaa kuvitella, on tulevaisuuden aktiivinen kuvittelu entistä tärkeämpää. Viimeistään nyt on aika miettiä, miten suojellaan lasten ja nuorten itsenäistä ajattelua ja kriittisen ajattelun kehittymistä tekoälyn aikakaudella.

Sosiaalisen median ilmestyminen osaksi ihmisten arkea muutti maailmaa monella tavalla. Tänä päivänä tiedetään, että some toi mukanaan koko joukon uusia ongelmia, ja että sen vaikutuksiin herättiin monessa mielessä liian myöhään.

Tekoälyn kanssa on mahdollisuus toimia viisaammin ja ennakoivammin. Aika toimia on nyt.

Kirjoittaja: Ninnu Koskenalho

Koskenalho (VTM) on sosiaali- ja kulttuuriantropologi, tiedeviestijä ja somaattinen terapeutti.