Lapsuuden rakentajat -podcast: Tutkimusnäyttöön pohjautuvien psykososiaalisten menetelmien käyttöönottoa on tuettava nykyistä vahvemmin
Itlan Lapsuuden rakentajat -podcastin uusimman jakson aiheena on psykososiaalinen tuki. Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja Kasvun tuki -aikakauslehden toimituskunnan jäsen Riittakerttu Kaltiala sekä Helsingin yliopiston terveystieteen professori Kristiina Patja keskustelevat jaksossa vaikuttavien psykososiaalisten menetelmien käytöstä suomalaisessa palvelujärjestelmässä sekä siitä, voiko priorisoinnilla tuottaa tehokkaammin yhdenvertaista ja sopivaa tukea.
Psykososiaalisilla menetelmillä tarkoitetaan mielenterveyden oireisiin ja ongelmiin suunnattuja interventioita, jotka ovat melko lyhyitä ja strukturoituja. Ne etenevät tarkan suunnitelman mukaisesti. Yleensä menetelmiin liittyy ohjekirja, ja ne ovat toistettavissa saman kaavan mukaisesti eri tilanteissa, mikä mahdollistaa niiden skaalautumisen. Lasten ja nuorten mielenterveyden ja käyttäytymisen ongelmiin on kehitetty monenlaisia psykososiaalisia menetelmiä.
Helposti saatavilla olevaa apua lieviin mielenterveysongelmiin
Psykososiaalisten menetelmien käyttöön on tiettyjä lainsäädännön velvoitteita, mutta Riittakerttu Kaltialan mukaan laki ei vielä takaa käytön toteutumista. Toistaiseksi menetelmiä on pyritty saamaan käyttöön erilaisten hankkeiden kautta.
– Ideana on, että menetelmien piiriin pääsisi helposti ja niiden avulla voitaisiin hoitaa lieviä ongelmia ennen kuin ne kasvavat isoiksi, Kaltiala sanoo.
Kaltiala kuitenkin korostaa, että psykososiaaliset menetelmät eivät ole ratkaisu kaikkiin mielenterveyden ongelmiin.
– Mielenterveyden ongelmissa on lieviä, keskivaikeita ja vaikeita, eikä vaikea aina johdu hoitamatta jääneestä lievästä ongelmasta.
Psykososiaaliset menetelmät tarjoavat mahdollisuuden hoitaa lieviä oireita ja häiriöitä helposti saatavilla olevalla menetelmällä, jonka toimivuus on osoitettu tutkimuksissa. Jos psykososiaalisia menetelmiä käytettäisiin nykyistä enemmän, useampi saisi avun, ja erikoissairaanhoito voisi keskittyä vakavien häiriöiden hoitoon.
Rohkeutta ja tukea käyttöönottoon
Toimiviksi osoitettujen menetelmien juurruttaminen käyttöön ei ole kuitenkaan onnistunut kovin hyvin. Implementoinnista on kyllä tietoa, mutta se ei ole siirtynyt käytäntöihin.
Riittakerttu Kaltialan mukaan tähän vaikuttaa monikin asia, mutta keskeisimpänä hän näkee sen, että ammattilaisilla ei ole tarpeeksi rohkeutta ja luottamusta omaan osaamiseensa, eivätkä he saa tarpeeksi tukea menetelmien käyttöönottovaiheessa.
– On todella tärkeää, että ihmiset osaavat ja uskaltavat ottaa käyttöön menetelmän, jonka ovat oppineet, ja saavat itseluottamusta.
Menetelmien käyttöön pitää olla työnantajan ja työyhteisön lupa ja tuki.
– Jotta interventio alkaa oikeasti elää, työntekijän on koettava, että voi käyttää siihen aikaa, että se kuuluu tehtäviin ja on organisaation agendalla ja että sitä pidetään tärkeänä, Kaltiala toteaa.
Kristiina Patja näkee saman ongelman koskevan koko terveydenhuollon rakennetta.
– Meidän pitäisi priorisoida toimeenpano.
Kaikki ei hoidu netissä
Palveluja pyritään tuottamaan yhä enemmän digitaalisina, mutta keskustelijat suhtautuvat varauksellisesti digitaalisuuteen niin lasten ja nuorten mielenterveysongelmien hoidossa kuin henkilöstön koulutuksessa.
Kaltiala korostaa, että lasten ja nuorten mielenterveyden hoidossa aito vuorovaikutus korostuu, ja pelkkä digitaalisuus ei riitä. Netistä löytyvät ohjelmat eivät riitä ratkaisemaan lasten ja nuorten mielenterveysongelmia.
Sama pätee henkilökunnan koulutukseen. Tarvitaan vuorovaikutusta, joka on jotain muuta kuin esimerkiksi pelkkä kirjallinen palaute. Sinällään digitaalisuus ei ole huono asia, mutta myös digitaalisten ohjelmien tulee perustua tutkimusnäyttöön ja olla vuorovaikutteisia.
Uutiset
