Lähisuhde- ja kunniaan liittyvän väkivallan seulonta Pohjoismaissa     

Lähisuhdeväkivalta on kansanterveysongelma, jolla voi olla laajoja fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia väkivallan uhreille sekä lapsille, jotka todistavat väkivaltaa.

Tutkimukset osoittavat, että raskaus ja perheen perustaminen voivat laukaista tai pahentaa lähisuhdeväkivaltaa. Pohjoismaisen Ensimmäiset 1000 päivää- projektin vuonna 2019 julkaisema tilanneanalyysi osoitti, että vaikka kaikissa pohjoismaissa painotettiin väkivallan ja muiden riskitekijöiden varhaista havaitsemista äitiys- ja lastenneuvoloissa, tätä ei aina toteutettu järjestelmällisesti validoituja seulontavälineitä käyttäen. Nykyään kaikissa Pohjoismaissa on kansalliset suositukset tai ohjeet lähisuhdeväkivallan (ja joissakin maissa myös kunnian liittyvän väkivallan), seulonnasta. 

Ensimmäiset 1000 päivää tarjoavat mahdollisuuden muutokselle 

Väkivalta voi kärjistyä raskauden ja lapsen ensimmäisen vuoden aikana. Ensimmäiset 1000 päivää on ajanjakso, joka tarjoaa mahdollisuuden keskustella käyttäytymisen muutoksesta ja lähisuhdeväkivallasta. Terveysalan ammattilaisilla äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muissa palveluissa on mahdollisuus kysyä perhesuhteista, ristiriitojen ratkaisemisesta sekä mahdollisesta väkivallasta. Erityisesti kunnian liittyvän väkivallan osalta terveydenhuollon ammattilaisilla on ainutlaatuinen tilaisuus havaita väkivallan merkit ja reagoida niihin.  

Riittävä tieto väkivallasta ja sen merkeistä tukevat terveydenhuollon ammattilaisia väkivallan havaitsemisessa vastaanotolla ja muissa asiakaskohtaamisissa.  Väkivallasta kysyminen järjestelmällisesti ja eri tavoin voi auttaa yksilöä tunnistamaan omaa tilannettaan ja kannustaa toimimaan. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaiset ottavat   lähisuhdelähisuhdeväkivallan todennäköisemmin puheeksi silloin, kun heillä on tarjolla palveluita, joihin ohjata asiakkaita.  

Väkivalta voi kärjistyä raskauden ja lapsen ensimmäisen vuoden aikana. Ensimmäiset 1000 päivää on ajanjakso, joka tarjoaa mahdollisuuden keskustella käyttäytymisen muutoksesta ja lähisuhdeväkivallasta. Erityisesti kunnian liittyvän väkivallan osalta terveydenhuollon ammattilaisilla on silloin ainutlaatuinen tilaisuus havaita väkivallan merkit ja reagoida niihin. 

Tanskassa uusi aloite lähisuhde- ja kunniaan liittyvän väkivallan seulontaan ja varhaiseen puuttumiseen

Tanskan terveysviranomainen julkaisi keväällä 2024 yhteistyössä Tanskan Kansainvälisen rekrytoinnin ja integraation viraston kanssa kansalliset suositukset lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi raskauden ja lapsen ensimmäisten kahden vuoden aikana. Myös tuki- ja hoitomenetelmiä on kehitetty.  

Aloite on osa perheväkivallan ja puolison tekemien henkirikosten vastaista toimintasuunnitelmaa, ja siinä keskitytään erityisesti kunniaan liittyvään väkivaltaan. Suositukset perustuvat uusimpaan kansalliseen ja kansainväliseen tutkimustietoon raskaana olevien ja tuoreiden vanhempien parisuhde- ja kunniaan liittyvästä väkivallasta sekä Tanskan nykyisistä raskaudenaikaisesta hoidosta ja pohjoismaisista seulontakäytännöistä. Niissä on huomioitu myös etnisiin vähemmistöihin kuuluvat kansalaiset ja heitä koskeva tutkimustieto.   

Tanskan tavoitteena on tukea terveydenhuollon ammattilaisia ja johtajia havaitsemaan systemaattisesti lähisuhde – ja kunniaan liittyvää väkivaltaa sekä toteuttamaan väkivallan ehkäisemiseen ja tunnistamiseen liittyviä toimenpiteitä. Niitä tarvitaan sekä äitiyshuollossa, terveyttä edistävissä palveluissa että muussakin perusterveydenhuollossa.

Tanskan uusien ohjeiden mukaan raskaana olevalle naiselle lähetetään sähköisesti kyselylomake heti, kun raskaus on rekisteröity. Lomakkeessa on Abuse Assessment Screen (AAS) -kyselyyn perustuvia kysymyksiä perheväkivallasta. Ohjeissa korostetaan turvallisuuden merkitystä ja sitä, että perheväkivallasta kysytään suoria kysymyksiä vain silloin, kun kumppani tai muu sukulainen ei ole paikalla. Vastaanotolla suositellaan käytettäväksi kysymyksiä, jotka perustuvat AAS:ään tai Parent Screening Questionnaire (PSQ-S) / Turvallinen ympäristö jokaiselle lapselle (SEEK)- kyselyyn.  

Niissä on ehdotuksia kysymyksiksi, joita voi käyttää kumppanin läsnäollessa ja jotka koskevat perheasioita ja konflikteja. Lisäksi korostetaan kysymysten esittämistä useaan otteeseen ja eri tavoin. Kätilöille, terveydenhoitajille ja yleislääkäreille on myös saatavilla erilliset käsikirjat, joissa on selkeät ”miten” – ohjeet ja mallinnuksia prosessin etenemisestä.  

Tilanne muissa Pohjoismaissa

Nykyään kaikissa Pohjoismaissa on kansalliset ohjeet lähisuhdeväkivallan seulonnasta äitiys- ja lastenneuvoloissa. Useissa Pohjoismaissa on myös kansallisia rekistereitä tietojen keräämistä varten. WHO:n suositusten mukaan lähisuhdeväkivaltaa tulisi seuloa vain luottamuksellisessa ja turvallisessa tilassa, jossa kumppani tai vanhempi ei ole läsnä. Myös kaikissa Pohjoismaissa suositellaan, että raskaana olevalta naiselta kysytään lähisuhdeväkivallasta vain silloin, kun kumppani ei ole läsnä.   

Lähisuhdeväkivallan seulonta voidaan tehdä joustavasti suositeltuna ajanjaksona. Useissa Pohjoismaissa kätilö ja/tai terveydenhoitaja tapaa raskaana olevaa tai uutta äitiä yksin vähintään kerran raskauden tai ensimmäisten vuosien aikana. Joissakin maissa tai alueilla mahdollisuutta henkilökohtaiselle käynnille tarjotaan myös isälle/kumppanille. Yleisesti ottaen Pohjoismaista saadut kokemukset ja tutkimukset osoittavat, että suositukset ovat hyvä ammatillinen tuki ja että terveydenhuollon ammattilaisten tietämyksen vahvistuminen johtaa ohjeiden laajempaan täytäntöönpanoon. (1,2). 

“Perhe- ja kunniaan liittyvän väkivallan seulonta on erinomainen esimerkki pohjoismaisen yhteistyön arvosta lasten ja perheiden tietoon perustuvien hoitojen ja palveluiden järjestämisessä”, sanoo Tanskan kansallisen terveysviranomaisen lääketieteellinen ylilääkäri ja pohjoismaisen Lapsen 1000 ensimmäistä päivää – verkoston jäsen Liv Lyngå von Folsach.   

Ruotsin, Islannin, Norjan, Suomen ja Tanskan ohjeet  

Ruotsin kansalliset suositukset otettiin käyttöön vuonna 2008. Niissä suositellaan, että kaikilta synnytystä edeltävässä hoidossa olevilta naisilta kysytään heidän kokemuksistaan lähisuhdeväkivallasta (3–5). Kansallisen raskausrekisterin mukaan 95 prosentilta kaikista raskaana olevista kysyttiin perheväkivallasta vuonna 2020 (6). Jos väkivaltaa tai sen uhkaa havaitaan, kaikilla yksiköillä on toimintasuunnitelma, jossa keskitytään erityisesti kunniaan liittyvään väkivaltaan.  

Vuonna 2014 käyttöön otetut Norjan suositukset sisältävät menetelmiä väkivallan tunnistamiseksi, ja niissä keskitytään erityisesti raskaana oleviin naisiin kohdistuvaan parisuhdeväkivaltaan ja sukuelinten silpomiseen (7). Terveydenhuollon ammattilaiset kysyvät rutiininomaisesti kaikilta raskaana olevilta naisilta nykyisistä ja aiemmista väkivaltakokemuksista kysymysoppaan avulla. Asiaa lähestytään vähintään kerran henkilökohtaisessa tapaamisessa silloin, kun kumppani ei ole läsnä.  

Suositusten mukaan terveydenhuollon tulisi tehdä yhteistyötä väkivalta työn asiantuntijoiden ja ammattilaisten kanssa, mm. turvallisuuden takaamisen vuoksi. Riskiryhmiin kuuluville naisille, perheille ja vastasyntyneelle suositellaan yksilöllisesti mukautettua seurantaa äitiyshuollossa ja perusterveydenhuollossa raskausaikana.  

Suomen sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2019 toimintasuunnitelman lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi (8). Suunnitelmassa kuvataan äitiys- ja lastenneuvolassa sekä ja perusterveydenhuollossa tehtävää työtä. Seulonnassa suositellaan käytettäväksi lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomaketta aikuisen ja lapsen turvallisuuden selvittämiseksi. Erityistä kyselylomaketta käytetään, kun seulotaan etnisen vähemmistötaustan omaavia perheitä (8). Suomessa käytettävät lomakkeet löydät THL:n sivuilta.  

Islannissa julkaistiin vuonna 2012 kansalliset ohjeet lähisuhdeväkivallan arvioinnista ja siihen vastaamisesta perusterveydenhuollossa. Ohjeissa annetaan esimerkkejä kysymysten muotoilusta ja mukauttamisesta kullekin asiakkaalle. Nykyistä tai aiempaa lähisuhdeväkivaltaa selvittävä seulonta tehdään viikolla 16 ja yhdeksän viikkoa synnytyksen jälkeen ilman kumppanin läsnäoloa. Lisäksi varmistetaan, että kätilö tapaa naisen vähintään kerran yksin raskauden aikana.  

Monet kätilöt ovat saaneet koulutuksen ohjeiden mukaisten kysymysten käyttämiseen. Niiden avulla naisten voi olla helpompi kertoa kokemuksistaan, jolloin kätilöt voivat paremmin arvioida väkivallan ja traumojen terveysvaikutuksia raskaan oleville naisille ja varmistaa asianmukaisen hoidon ja resurssien piiriin ohjaamisen (9). 

Pohjoismaisen yhteistyön arvo 

Kolmivuotisen pohjoismaisen Ensimmäiset 1000 päivää -projektin päättyessä annettiin kuusi suositusta raskaus- ja vauva-ajan sekä perheiden mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä Pohjoismaissa. Edellä kuvattu lähisuhdeväkivaltaa koskevia suosituksia ja seulontoja koskeva kehitys vastaa useisiin kuudesta tärkeimmästä suosituksesta (10).  

Erityisen hyvin ne edistävät suositusta riskitekijöiden varhaisesta tunnistamisesta ja niihin reagoimisesta. Tämä on tärkeä askel vastasyntyneiden ja heidän perheidensä turvallisuuden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.  

“Perhe- ja kunniaan liittyvän väkivallan seulonta on erinomainen esimerkki pohjoismaisen yhteistyön arvosta lasten ja perheiden tietoon perustuvien hoitojen ja palveluiden järjestämisessä”, sanoo Tanskan kansallisen terveysviranomaisen lääketieteellinen ylilääkäri ja pohjoismaisen Lapsen 1000 ensimmäistä päivää – verkoston jäsen Liv Lyngå von Folsach.  Hän vastaa vuonna 2024 julkaistavista Tanskan tietopohjaisista kansallisista suosituksista, jotka koskevat perhe- ja kunniaan liittyvän väkivallan seulontaa sekä tukea lapsen 1000 ensimmäisen päivän aikana.  

“Pohjoismainen verkosto pyrkii vahvistamaan ja laajentamaan yhteisiä ponnistelujaan hyvän elämän ja väkivallattoman lapsuuden takaamiseksi kaikille pohjoismaisille lapsille ja heidän perheilleen.” 

Viitteet:

1. Danielsen EM, Solberg A, Grøvdal Y. Kommunale helse- og omsorgstjenesters arbeid med vold i naere relasjoner: En kvalitativ intervjuundersøkelse. Vol. NKVTS-rapport 8. 2016. Available from: www.nkvts.no  

2. Henriksen L. Spør norske jordmødre alle gravide om vold? Tidsskrift for jordmødre. 2017;123(5).  

3. Socialstyrelsen. Våld i nära relationer: Handbok för socialtjänsten, hälso och sjukvården och tandvården. Stockholm. 2023. Jun.  

4. Socialstyrelsen. Graviditet, förlossning och tiden efter: Nationellt kunskapsstöd för kontinuitet i vårdkedjan och vård på rätt nivå. Stockholm; 2022 Dec. Available from: www.socialstyrelsen.se.  

5. Socialstyrelsen. Att vilja se, vilja veta och att våga fråga: Vägledning för att öka förutsättningarna att upptäcka våldsutsatthet. Vols. 2014-10–30. Stockholm  

6. Skogsdal Y, Conner P, Elvander L, Storck Lindholm E, Kloow M, Algovik M, et al. Graviditetsregistrets Årsrapport 2022. Available from: graviditetsregistret.se  

7. Helsedirektoratet. Svangerskapsomsorgen: Nasjonal faglig retningslinje. Oslo; 2014 Jun  

8. Korpilahti U, Kettunen H, Nuotio E, Jokela S, Nummi VM, Lillsunde P. Non-Violent Childhoods – Action Plan for the Prevention of Violence against Children 2020–2025. Helsinki; 2020 Nov.  

9. Danielsdottir, S. & Ingudottir, J. (2020). The First 1000 Days in the Nordic Countries: A Situation Analysis. Copenhagen: Nordic Council of Ministers. https://www.norden.org/is/node/59626  

10. Danielsdottir, S. & Ingudottir, J. (2022). The First 1000 Days in the Nordic Countries: Policy Recommendations. Copenhagen: Nordic Council of Ministers. https://pub.norden.org/nord2022-006/nord2022-006.pdf  

Teksti: Liv Lyngå von Folsach, lääketieteellinen ylilääkäri, Sunhedsstyrelsen, Tanska

Lisätietoja

Jonna Lehikoinen

Asiantuntija

Specialist

Kasvun tuki KI

jonna.lehikoinen@itla.fi

045 787 36903

Tutustu asiantuntijaan