Vilkaisu vankilaan vai vuorovaikutuksessa vahvaksi – Millaista on toimiva kasvun tuki?

Näin ohjasi Aksel Rosenqvist opettajaksi kouluttautuvia vuonna 1929 kotimaisessa teoksessaan Kurinpito ja kasvatus. Rangaistusten tehottomuus ja positiivisten kasvatuskeinojen voima on tuotu esiin lukuisia kertoja ennen Rosenqvistin aikaa ja hänen jälkeensä. Silti vastakkaisetkin näkemykset elävät sitkeästi arkiajattelussa ja näkyvät toisinaan myös yhteiskuntien lapsia, nuoria ja perheitä koskevissa ratkaisuissa.

70-luvun lopulla USA:ssa kehitettiin nuorten käytöksen haasteiden ja nuorisorikollisuuden torjuntaan tarkoitettu ohjelma ”Scared straight”. Nimensä mukaisesti ohjelma pyrki pelottelemaan nuoret kaidalle polulle. Nuoret vietiin vankilaympäristöön, jossa pitkäaikaisvangit pitivät heille huudolla höystetyn, nöyryyttävän puhuttelun. Tavoitteena oli “in prison for a day – to stay out for life”: maistiaiset vankilaelämästä ja sen kurjuudesta kääntäisivät nuoren vinoutuneen kasvupolun suunnan. Ohjelmaa esiteltiin palkitussa samannimisessä dokumentissa, jonka esittämisen jälkeen pelotevaikutukseen perustuvat menetelmät levisivät lukuisiin maihin.

Sittemmin tutkimus on selvästi osoittanut, että ohjelman edustama lähestymistapa ei ole ainoastaan tehoton vaan suorastaan käytöshäiriöitä ja nuorisorikollisuutta lisäävä. Nykyisin tiedetään autoritäärisen, rankaisevan kasvatustyylin olevan haitallista lapsen iästä, kehityshaasteista ja kehitysympäristöstä riippumatta. Tuloksista huolimatta pelotteluun pohjaavia työmenetelmiä ja ohjelmia kuitenkin käytetään USA:ssa paikoin edelleen ja näistä kertovat tv-sarjat nauttivat suurta suosiota. Pelotevaikutukseen pohjautuvien ohjelmien vaikutusta tutkinut Anthony Petrosino on todennut kovaa rankaisemista ja edullisia sekä nopeita ratkaisuja kannattavan yhteiskunnallisen ilmapiirin yhä ajavan tutkimustiedon ohi. Vaikka Suomen tilanne on toisenlainen, nousee meilläkin keskusteluihin toisinaan kaikuja vanhentuneista käsityksistä etenkin keskusteltaessa koululuokkien rauhattomuudesta ja siihen vaikuttamisesta.

Monilukuiset tieteelliset tutkimukset ovat vahvistaneet alussa esitetyt Aksel Rosenqvistin miltei sata vuotta sitten esittämät ajatukset yksiselitteisesti oikeiksi: keppi ei ole kasvatuskeino, on sitten kyseessä koti, koulu tai muu kasvun areena. Nykyisin tiedämme, että lasten ja nuorten käytöksen ja tunne-elämän haasteisiin tulisi kasvuympäristöstä riippumatta pyrkiä vaikuttamaan positiivisen vuorovaikutussuhteen, hyvän huomaamisen, yhteistoiminnan ja tunnetaitojen kautta. Onneksi tutkimukset suomalaisista vanhemmuuskäytännöistä osoittavat meidän menevän yhä enemmän tutkimustulosten tukemaan suuntaan esimerkiksi lasten ruumiillisen kurituksen osalta, joka on vähentynyt vuosikymmenten saatossa. Tietoisuus myös psyykkisen kaltoinkohtelun haitoista on lisääntynyt. Kotimaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa tuodaan laajalti esiin tutkimustiedon tukemia periaatteita: esimerkiksi hiljattain vaikuttajat peräänkuuluttivat kansallista vanhemmuuden ohjelmaa positiivisen vanhemmuuden vahvistamiseksi ja tukemiseksi. Edellä mainittuihin eettisesti kestäviin ja tutkimustiedon tukemiin periaatteisiin nojaavat myös Kasvun tuki –portaalissa esiteltävät vanhemmuuden tuen menetelmät.

Kirjoittanut

Taina Laajasalo

Tieteellinen päätoimittaja

Kasvun tuki -tietolähde