Pohjoismaiden ministerineuvoston käynnistämä Lapsen 1 000 ensimmäistä päivää -verkosto lisää ymmärrystä raskauden ja kahden ensimmäisen vuoden merkityksestä sekä edistää vanhempien ja lasten mielenterveyden tukea. ​ Suomi on verkoston puheenjohtajamaa vuonna 2025 Itlan johdolla. 

Elämässä pärjäämisen haasteet sekä mielenterveysongelmien ja erilaisten sairauksien juuret juontavat usein sikiökauteen ja varhaislapsuuteen, jolloin perintö- ja ympäristötekijät yhdessä vaikuttavat kehitykseen.

”Vanhemmuuden tukeminen on ratkaiseva tekijä suomalaisen yhteiskunnan hyvän tulevaisuuden rakentamisessa ja edellyttää toimivaa palvelujärjestelmää”, korostavat Lapsen 1000 ensimmäistä päivää -verkoston puheenjohtaja Jonna Lehikoinen ja asiantuntijaryhmän puheenjohtaja, ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä.

Suomi on mukana pohjoismaisessa Lapsen 1 000 ensimmäistä päivää -verkostossa, jonka tavoitteena on lisätä päättäjien ja ammattilaisten ymmärrystä raskauden ja pikkulapsiajan merkityksestä. Lisäksi verkosto edistää tutkitusti vaikuttavien psykososiaalisten menetelmien käyttöä vanhempien ja lasten mielenterveyden tukemisessa sekä ongelmien varhaisessa tunnistamisessa ja hoidossa.   

Vanhemman ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen suojaa vaikeiltakin riskeiltä  

 Vanhempien mielenterveysongelmat ovat merkittävä riski lapsen terveydelle, sillä ne voivat heikentää aikuisen kykyä hyvään vanhemmuuteen. Tämä voi häiritä lapsen kehitystä ja altistaa myöhemmille pärjäämisen haasteille ja mielenterveyden häiriöille. ​Toisaalta vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen voi suojata lapsen kehitystä vaikeiltakin riskitekijöiltä. Suojaava kasvuympäristö tukee myös lapsen resilienssin kehitystä eli kykyä toimia ja selviytyä haastavissa elämäntilanteissa.  

”Vanhemmuuden tukeminen on ratkaiseva tekijä suomalaisen yhteiskunnan hyvän tulevaisuuden rakentamisessa ja edellyttää toimivaa palvelujärjestelmää. Esimerkiksi neuvoloissa ja muissa palveluissa ongelmat voidaan tunnistaa ja vanhempien sekä lasten mielenterveyttä ja toimintakykyä tukea varhain, tutkitusti vaikuttavilla psykososiaalisilla menetelmillä ”, korostavat Lapsen 1000 ensimmäistä päivää -verkoston puheenjohtaja, asiantuntija Jonna Lehikoinen Itlasta ja kansallisen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja, ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä THL:stä

“Vanhempia tukevia palveluita tulisi saada yhdenvertaisesti kaikkialla Suomessa ja on tärkeää varmistaa palveluiden jatkuvuus. Siksi tarvitaan raskaus- ja pikkulapsiajan mielenterveysongelmien ennaltaehkäisystä ja hoidosta vastaavat yksiköt kansallisesti ja alueellisesti. “ 

 Suomen 1 000 ensimmäistä päivää -verkostoon kuuluvat Itla, THL ja STM sekä, yliopistosairaaloita, korkeakouluja ja järjestöjä. Suomi on Itlan johdolla pohjoismaisen verkoston puheenjohtajamaa vuonna 2025. ​Verkoston sihteeristönä toimii Pohjoismainen hyvinvointikeskus (Nordens Välfärdscenter, NVC).  

Haastattele asiantuntijaa esimerkiksi raskauden aikaisesta stressin merkityksestä  

Media voi haastatella verkoston asiantuntijoita alla listatuista teemoista.   

Johtava tutkija Venla Berg, Väestöliitto, venla.berg@vaestoliitto.fi 

Syntyvyys (yksilöllisten ja sosiaalisiin verkostoihin liittyvien tekijöiden yhteys lastensaantiin, lastensaannin suunnitteluun ja niitä koskeviin toiveisiin).  

Ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä, THL, terhi.aalto-setala@thl.fi

Mielenterveyden palvelujärjestelmä. 

Dosentti Eeva-Leena Kataja, Turun yliopisto, FinnBrain -tutkimus, elpelt@utu.fi 

Raskausajan ja varhaislapsuuden stressin vaikutus lapsen terveyteen.

Professori Mirjam Kalland, Helsingin yliopisto, mirjam.kalland@helsinki.fi 

Varhainen vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä. 

Varhaiskasvatus 

Lastenpsykiatrian professori Kaija Puura, Tampereen yliopisto, kaija.puura@tuni.fi

Raskauden ja vauva-ajan merkitys lasten kehitykselle ja ihmisen koko elämän mittaiselle psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. 

Pienten lasten mielenterveyshäiriöt ja niiden hoito. 

Lastenpsykiatrian professori, Andre Sourander, Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskus, andsou@utu.fi

Raskausajan vaikutus myöhempään sairastuvuuteen mielenterveyshäiriöihin.  

Psykiatristen häiriöiden pitkän aikavälin vaikutukset. 

Lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisten menetelmien kehittäminen. 

Pienten lasten mielenterveyshäiriöt ja niiden hoito.  

Psykiatrian erikoislääkäri Tiina Riekki, Oulun yliopisto, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue ja Suomen Perinataalimielenterveys ry), tiina.riekki@oulu.fi

Raskauden ja vauva-ajan merkitys psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. 

Rehtori Petra Kouvonen, Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet, petra.kouvonen@helsinki.fi  

Psykososiaalisten menetelmien kansallinen implementointi. 

Tiedolla johtaminen lasten, perheiden ja nuorten palveluissa. 

Palveluketjut ja moniammatillinen yhteistyö lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. 

Pohjoismainen Lapsen 1 000 ensimmäistä päivää -verkosto lisää tietoa ja ymmärrystä raskauden ja pikkulapsiajan merkityksestä ihmisen elämässä. Verkosto myös edistää tutkitusti vaikuttavien psykososiaalisten menetelmien käyttöä vanhempien ja lasten mielenterveyden edistämisessä sekä ongelmien varhaisessa tunnistamisessa ja hoidossa.  ​Suomessa verkostoon kuuluvat Itla, THL ja STM sekä yliopistosairaaloita, korkeakouluja ja järjestöjä. Suomi on Itlan johdolla pohjoismaisen verkoston puheenjohtajamaa vuonna 2025. ​ 

Itlan Lapsuuden rakentajat -johtamiskoulutuksen osallistujat Susanna Kalliola, Leena Lehikoinen, Annika Mattila, Katja Rautiainen ja Onni Westlund järjestivät Etuoikeuskävely-tapahtuman Helsingissä Eduskuntatalon portailla 6.11.2024. Tapahtuman järjestämiseen osallistui myös YOUNG-ohjelma.

Etuoikeuskävelyssä osallistujat asettuivat riviin Eduskuntatalon portaiden eteen ja ottivat askeleita portailla sen mukaan, pätivätkö Onni Westlundin luettelemat väittämät heihin. Käytetyt väittämät perustuvat tutkittuun tietoon lapsuutta suojaavista ja haavoittavista tekijöistä.

Tarkoituksena tuoda esiin lapsuudenkokemusten eroavuutta

Etuoikeuskävelyn tarkoituksena oli tuoda kehollisesti esiin sitä, miten erilaisia lapsuudenkokemuksia eri ihmisillä on. Toisilla on ollut enemmän suojaavia tekijöitä, jotka ovat auttaneet selviytymään elämän haasteista, kun taas toiset ovat kohdanneet enemmän haitallisia tekijöitä, jotka ovat vaikeuttaneet selviytymistä.

Etuoikeuskävely on nyt katsottavissa videotallenteena. Järjestäjät toivovat videon herättelevän ihmisiä pohtimaan etuoikeuksia ja niiden puutteita niin omassa elämässään kuin suomalaisessa yhteiskunnassa. Tapahtuman järjestämisestä on myös tehty julkaisu, johon on koottu järjestäjien kokemukset etuoikeuskävelyn toteuttamisesta. Itla on julkaissut etuoikeuskävelystä myös osallistujan näkökulmasta kirjoitetun blogitekstin.

”Etuoikeuskävelyn tarkoituksena oli tuoda kehollisesti esiin sitä, miten erilaisia lapsuudenkokemuksia eri ihmisillä on.”

Suojaavat ja haavoittavat kokemukset huomioitava nykyistä paremmin yhteiskunnassa

”Kokeilumme perusteella haluamme jatkaa tietoisuuden lisäämistä lapsuuden ajan suojaavista ja haavoittavista tekijöistä, jotta ne osattaisiin tulevaisuudessa ottaa paremmin huomioon niin poliittisessa päätöksenteossa, palvelujärjestelmässä kuin yhteiskunnassa laajemminkin”, järjestäjät kertovat.

”Kannustamme tämän tietoisuuden lisäämiseksi myös etuoikeuskävely-menetelmän uusintamiseen eri yhteisöissä.”

”Kannustamme myös etuoikeuskävely-menetelmän uusintamiseen eri yhteisöissä.”

Lapsuuden rakentajat -johtamiskoulutuksen osallistujat järjestivät tapahtuman yhteistyössä Itlan, YOUNG-ohjelman sekä Acelife-, Imagine- ja Ulos epätoivosta -tutkimushankkeiden kanssa.

Lisätietoja

Onni Westlund

Kehittämispäällikkö

Pesäpuu ry, lastensuojelun kehittämisyhteisö

+358 45 886 3326

onni.westlund@pesapuu.fi

Oletko töissä koulussa esimerkiksi opettajana, rehtorina tai koulupsykologina? Koetko, että koulussanne panostetaan erityisellä tavalla kotien kanssa tehtävään yhteistyöhön? Onko koulussanne kehitetty uusia innovatiivisia tapoja yhteydenpitoon huoltajien kanssa?

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla etsii parhaillaan parhaita tapoja tehdä yhteistyötä koulun ja kodin välillä. Innovatiivisimmat ilmiannetut toimintatavat pääsevät mukaan uuteen mielenterveyden tukea koulussa käsittelevään oppaaseen.

Sujuva yhteistyö kotien kanssa on keskeinen osa koululaisten mielenterveyden ja oppimisen tukemista.

Kehitteillä oleva opas tarjoaa mallin koululaisten mielenterveyden tukemiseen moniammatillisesti. Tavoitteena on yhdenmukaistaa varhaisen tuen käytäntöjä sekä jakaa vaikuttaviksi todettuja menetelmiä ja arjen hyviä toimintatapoja.

Mukana opasta kehittämässä ovat Itlan lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö, Opetushallitus, THL, Mieli ry sekä kouluja, hyvinvointialueita ja muita alueellisia toimijoita. Opas julkaistaan syksyllä 2025 kaikkien koulujen käyttöön.

Ilmianna hyväksi havaittu koulun ja kodin välisen yhteistyön tapa la 1.3.2025 mennessä Webropol-kyselyn kautta. Voit myös jakaa viestiä eteenpäin työkavereillesi. Kiitos, että osallistut!

Tutustu myös

• Lue lisää oppaan ja joustavasti tehostuvan tuen toimintamallin kehittämisestä.
• Lue lisää Kansallinen implementointiosaaminen lasten ja nuorten kasvun tueksi -hankkeesta, jossa opasta ja mallia tehdään.

Lisätietoja

Piia Karjalainen

Kehittämispäällikkö

Development Manager

Kasvun tuki KI

piia.karjalainen@itla.fi

040 662 4821

Tutustu asiantuntijaan

Lapsiperheiden taloudelliset haasteet uhkaavat lasten ja nuorten hyvinvointia

2020–luvulla COVID-19-pandemian myötä palkkatulot tippuivat lapsiperheissä muun väestön tapaan, mutta pudotusta tapahtui etenkin matalammin koulutetuissa, pienituloisissa ja ulkomaalaistaustaisissa perheissä. Myös elinkustannusten nousu Ukrainan sodan myötä on lisännyt taloudellista ahdinkoa erityisesti yhden huoltajan perheissä (13,2).

Ohimenevä ahdistuksen tunne on tavallista, mutta pitkään jatkunut ahdistuneisuus voi haitata nuorten sosiaalisia suhteita ja koulunkäyntiä (14). Ahdistuneisuushäiriöt ovat nuorilla yksi yleisimpiä mielenterveyden ongelmia, ja eri arvioiden mukaan niitä sairastaa 4–11 nuorta sadasta (8). Vaikka kouluterveyskyselyn mukaan valtaosa nuorista voi hyvin, olivat vuoden 2023 kouluterveyskyselyssä nuorten itse raportoima kohtalainen ja vaikea ahdistuneisuus kasvaneet vuodesta 2019, tytöillä poikia enemmän (15). Myös Lapsen ääni 2022 -kyselyssä pienituloisissa perheissä elävät lapset arvioivat mielenterveytensä paremmin toimeentulevia lapsia huonommaksi (16).

Tiedetään, että taloudellisesti ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevilla nuorilla esiintyy enemmän mielenterveysongelmia kuin paremmin toimeentulevilla nuorilla (11,9). Emme kuitenkaan tarkkaan tiedä, kuinka paljon vanhempien tulotaso on yhteydessä nuorten ahdistuneisuuteen tai ahdistuneisuushäiriöihin. (1,7,6).

Ahdistuneisuus on kaikkein yleisintä pienituloisissa perheissä asuvilla tytöillä

Tutkielmassani suuri osa tutkimuksista puoltaa vanhempien pienituloisuuden ja nuorten ahdistuneisuuden sekä ahdistuneisuushäiriöiden välistä yhteyttä. Tutkielmani perusteella yhteyttä ei voida yksiselitteisesti todistaa, mutta tuloksista on kuitenkin havaittavissa se, että nuorten ahdistuneisuusoireet kasvoivat sitä mukaa mitä vanhempien tulot pienenivät. Nuorten ahdistuneisuus oli myös yleisempää kaikista pienituloisimmassa ryhmässä (3,5,17,12).

Sekä ahdistuneisuus että häiriötasoinen ahdistus oli tulosten valossa hyvin sukupuolittunut. Tytöillä ahdistuneisuusoireita ja -häiriöitä esiintyi selkeästi poikia enemmän kaikissa tuloluokissa sekä niissä tutkimuksissa, joissa pienituloisuus ei ollut yhdistävä tekijä. Ahdistuneisuushäiriöt olivat kuitenkin kaikkein yleisimpiä pienituloisissa perheissä asuvilla tytöillä, ja he olivat myös poikia alttiimpia ahdistukselle. Oireet vähenivät kuitenkin molemmissa sukupuolissa vanhempien tulojen kasvun myötä (3,5,17).

Muita nuorten ahdistuneisuuteen yhdistyviä tekijöitä olivat nuoren oma tai vanhemman matala koulutustausta. Tämä oli havaittavissa erityisesti niissä tutkimuksissa, joissa pienituloisuus ei ollut yhdistyvä tekijä (10,4). Tämän lisäksi vanhemman kanssa asuminen sekä vanhemman yksinhuoltajuus olivat ahdistukseen yhdistyviä tekijöitä, erityisesti pienituloisissa perheissä (3,5). On mahdollista, että vanhemman stressi taloudellisesta tilanteesta heijastuu nuoren henkiseen hyvinvointiin ahdistuneisuusoireiden muodossa.

Nuorten ahdistuneisuus on lisääntynyt – lapsiperheiltä ei tule leikata

Vaikka tutkielmani perusteella yhteyttä vanhempien pienituloisuuden ja nuorten ahdistuneisuuden sekä ahdistuneisuushäiriöiden väliltä ei voida yksiselitteisesti sanoa, on kuitenkin selvää, että pitkään jatkuneilla toimeentulovaikeuksilla on kauaskantoisia seurauksia lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä tulevaisuuden näkymiin.

Samalla kun nuorten ahdistuneisuus kasvaa, on hallitus linjannut leikkauksia lapsiperheitä tukevista toimista, kuten sote-järjestöjen avustuksista ja sosiaaliturvasta. On lyhytnäköistä leikata lapsiperheitä tukevista toimista, kun ongelmien kasvaessa leikkaukset tulevat pitkällä aikavälillä paitsi yksilöille, myös yhteiskunnalle kalliimmiksi ratkaisuiksi.

Kirjoittaja

Sofia Kristola

Valtiotieteiden maisteri, terveydenhoitaja

Kirjoittaja on työskennellyt yli seitsemän vuotta lasten ja nuorten hoitotyössä. Sofia on opiskellut Helsingin yliopistossa sosiaali- ja terveystutkimuksen ja -johtamisen maisteriohjelmassa. Tutkielman aihe liittyy Itlan Samalta viivalta – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen -ohjelmaan.

Tarkastelemme tässä blogissa yllä mainittuja kysymyksiä lasten, nuorten ja perheiden mielenterveyttä edistävien psykososiaalisten menetelmien näkökulmasta.

Vaikuttavuus paljastuu ryhmien välisessä vertailussa

Vaikuttavuuden määritelmä ei ole yksiselitteinen ja se vaihtelee tieteenaloittain. Terminä se tulee nykyisin vastaan tuon tuosta. Ennen keskustelua vaikuttavuudesta kaikkien keskusteluun osallistuvien olisikin hyvä määritellä mitä he tarkoittavat vaikuttavuudella puheena olevassa kontekstissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa vaikuttavuus on asiakkaan tai potilaan auttamiseksi käytetyn menetelmän tuoma lisäarvo verrattuna vertailuryhmään (Malmivaara, 2022, 20). Vaikka mainintaa vertailuryhmästä ei aina ole vaikuttavuuden määritelmissä, sen tulee olla mukana, jotta vaikuttavuus voidaan erottaa tuloksellisuudesta. Eli jotta vaikuttavuudeksi ei nimettäisi muutosta (tai osaa siitä), joka olisi tapahtunut ilman että mitään toimenpiteitä olisi tehty.

Tuloksellisuus on ryhmän sisällä tapahtuvaa muutosta

Tuloksellisuus on asiakkaan ja potilaan terveyden ja hyvinvoinnin muutos ennen ja jälkeen mitattavan palvelun (Malmivaara, 2022, 20).  Esimerkiksi lasten käyttäytymistä kartoittavan SDQ-kyselyn mittaripisteissä todettavassa muutoksessa tutkittavien lasten ja nuorten ryhmässä on kyse tuloksellisuudesta. Tuloksellisuuteen vaikuttavat luonnolliset myönteiset muutokset, terveydenhuollossa spontaani parantuminen, biologiset tekijät (esim. perimä) ja sosiaaliset tekijät (esim. ympäristö ja yhteiskunta) sekä varsinainen kiinnostuksen kohde eli palvelun vaikuttavuus. SDQ-mittaripisteiden muutoksen tarkastelussa muiden tekijöiden vaikutusta ei ole voitu eristää pois itse palvelun tuomasta lisäarvosta eli vaikuttavuudesta. Hyvään muutokseen tuloksissa on voinut vaikuttaa palvelu – tai sitten ei lainkaan.

Vaikuttavuuden alaryhmät ovat kokeellinen vaikuttavuus ja arkivaikuttavuus

Kokeellinen vaikuttavuus perustuu tutkittavien arpomiseen vertailtaviin ryhmiin

Satunnaistettu vertailukoe (randomized controlled trial, RCT) on väline menetelmien kokeellisen vaikuttavuuden tutkimiseksi (Moher ym. 2010). Usein puhutaan psykososiaalisten menetelmien tehokkuudesta eli vaikuttavuudesta (efficacy) suunnitelluissa tutkimuksellisissa ihanneoloissa (Brekke ym., 2023; Klocek ym. 2024). Tällöin tutkimukseen valitaan osallistujat, jotka todennäköisesti hyötyvät eniten toimenpiteistä ja hoitoa antavat ammattilaiset ovat kokeneita ja parhaita osaajia.

Läheskään kaikki satunnaistetut vertailukokeet eivät kuitenkaan tuota tietoa menetelmän parhaasta mahdollisesta vaikuttavuudesta, joka riippuu potilasvalinnasta ja parhaiden interventioiden osaavasta käytöstä. Olennaista satunnaistetussa vertailukoeasetelmassa on, että tutkimukseen osallistuvat henkilöt satunnaistetaan eli arvotaan koe- ja vertailuryhmiin. Arpomisella pyritään siihen, että ryhmien ominaisuudet jakautuisivat tasaisesti koe- ja vertailuryhmien välillä. Toisin sanoen, että vertailtavat ryhmät olisivat keskimäärin samankaltaisia. Lisää satunnaistetusta vertailukokeesta Taina Laajasalon blogikirjoituksesta Mikä ihmeen RCT?

Vaikuttavuutta (effectiveness) voidaan tutkia myös käytännön kliinisillä kokeilla (pragmatic controlled trial, PCT), joissa tutkimukseen osallistuvien henkilöiden mukaanotto- ja poissulkukriteerit ovat väljempiä kuin edellä kuvatuissa ns. selittävissä eli eksplanatiivisissa satunnaistetuissa kokeissa ja hoitoa annetaan tavanomaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon olosuhteissa.  Selittävien satunnaistettujen vertailukokeiden avulla pyritään selvittämään mitä vaikuttavuutta toimenpiteiltä voidaan parhaimmillaan odottaa ja käytännön kliinisillä kokeilla mitä vaikuttavuutta voidaan odottaa sosiaali- ja terveydenhuollon arjessa. (Porzsolt ym., 2015.)

Arkivaikuttavuutta tutkitaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa havainnoimalla

Satunnaistettuja vertailukokeita ei aina ole mahdollista toteuttaa eettisistä, tutkimuskysymykseen liittyvistä tai toteutukseen liittyvistä syistä ja mikä olennaista: niillä ei voida vastata läheskään kaikkiin sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta olennaisiin kysymyksiin. Satunnaistetun vertailukokeen rinnalla tai yksinään voi käyttää vertaiskontrolloitua koetta erityisesti tilanteissa, joissa

1. RCT ei ole eettisesti mahdollinen
2. tutkimuskysymyksellä tavoitellaan
   • arkivaikuttavuutta (tarvitaan tietoa vaikuttavuudesta reaalielämässä)
   • hypoteeseja myöhemmän tutkimuksen pohjaksi
   • muita syitä
3. toteutettavuussyistä
   • tarvitaan erittäin suuret asiakas/potilasaineistot
   • hyvin harvinaiset tai heterogeeniset asiakas/potilasryhmät
   • sitoutuminen menetelmään heikkoa RCT-asetelmassa
   • vaikuttavuus muovautuu menetelmän kehittämisen myötä
   • muut syyt esim. tutkimusrahoituksen rajallisuus.

(Muokattu Malmivaara, 2022, 116.)

Tällöin voidaan vaikuttavuuden arvioimiseksi käyttää havainnoivia kokeellisten tutkimusten kaltaisia tutkimusasetelmia ilman satunnaistamista eli vertaiskontrolloituja (kvasikokeellisia) tutkimusasetelmia.

Vertaiskontrolloitu tutkimus (benchmarking controlled trial, BCT) on havainnoiva tutkimusasetelma, jonka avulla tutkitaan menetelmän arkivaikuttavuutta (real-world effectiveness) eli (psykososiaalisen) menetelmän asiakkaalle tai potilaalle arjen sosiaali- ja terveydenhuollon olosuhteissa tuottamaa terveyden ja hyvinvoinnin lisää (Borgen ym., 2021; Malmivaara, 2022, 18; Malmivaara ym. 2022, Simula ym. 2024). Sana vertaiskontrolloitu, perustuu tutkimusasetelmaan: kun ei voida arpoa tutkittavia vertailukelpoisiksi, ryhmät tulee valita niin, että ne olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia (vertaisia) pelkkää havainnointia käytettäessä. Ryhmien väliset alkutilanteiden erot vakioidaan tilastollisesti.

Arkivaikuttavuuden arvioinnin edellytyksenä on riittävä tieto asiakkaista tai potilaista, toimenpiteistä ja hoitotuloksista. Tätä tietoa voidaan saada laaturekistereistä tai niitä vastaavan tiedon keruun avulla esimerkiksi kansallisista syntymäkohorteista. Vertaiskontrolloidut tutkimukset täydentävät satunnaistettuja vertailukokeita ja pystyvät vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän vaikuttavuuden kannalta olennaiseen kysymykseen: missä ja millä keinoin kyetään tuottamaan parasta lisäarvoa asiakkaille ja potilaille. Ja miten vaikuttavuutta voidaan tämän tiedon pohjalta jatkuvasti lisätä.

Sekä satunnaistettuja että havainnoivia vaikuttavuustutkimuksia tarvitaan

Tuloksellisuus ei ole vaikuttavuutta. Se tarjoaa mahdollisuuden vaikuttavuudesta, joka täytyy vaikuttavuustutkimuksin todentaa. Paras tieto vaikuttavuudesta saadaan, kun menetelmän vaikuttavuutta tutkitaan sekä satunnaistetuilla vertailukokeilla että havainnoivilla tutkimuksilla.

Ideaalitilanteessa paras polku psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuuden tutkimiseksi ja havaitsemiseksi olisi ensin kokeellisen vaikuttavuuden ja sen jälkeen arkivaikuttavuuden tutkiminen. Kokeellinen vaikuttavuustieto vastaa yleensä parhaiten kysymykseen psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuudesta verrattuna tilanteeseen ilman toimenpiteitä tai verrattuna toisiin menetelmiin. Vertaiskontrolloitu tutkimus on puolestaan välttämätön psykososiaalisia menetelmiä käyttävien palvelujen tarjoajien välisen vaikuttavuuden kuvaamiseen.

Tämä kirjoitus on toinen osa Itlan blogisarjassa, jossa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin asiantuntijat nostavat keskusteluun teemoja siitä, mihin suuntaan vaikuttavuusajattelua ja arviointimenetelmiä tulisi kehittää, ja mitkä kysymykset kaipaavat syvempää ymmärrystä ja keskustelua. Tässä ajassa kaipaamme myös uusia ratkaisuja ja oivalluksia! Tervetuloa mukaan keskustelemaan ja löytämään uusia ratkaisuja lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tueksi!

Lue sarjan ensimmäinen kirjoitus Vaikuttavuus lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin kehittämisessä – Kohti moninäkökulmaista ymmärrystä.

Tutkimuksesta nousi kahdeksan yksinäisyyden kategoriaa:

1. Nuorten kokemuksissa kiusaamiseen ja väkivaltaan perustuva yksinäisyys syntyy usein koulussa tapahtuvasta pitkäaikaisesta kiusaamisesta ja väkivallasta, jotka johtavat itsetunnon heikkenemiseen ja ahdistukseen.
2. Emotionaalinen yksinäisyys ilmenee, kun nuori kokee ihmissuhteensa riittämättömiksi tai konfliktien sävyttämiksi.
3. Kasaantuneisiin ongelmiin liittyvä yksinäisyys johtuu moninaisista ongelmista, esimerkiksi mielenterveysongelmista ja perhevaikeuksista, joiden alle nuori kokee hautautuvansa.
4. Sosiaalinen yksinäisyys on vertaisten ja ystävien puutetta, mikä usein mielletäänkin yksinäisyyden määritelmäksi ihmisten arkipuheessa.
5. Ostrakismiin liittyvä yksinäisyys syntyy ryhmästä ulossulkemisen kokemuksista.
6. Normeista poikkeamiseen liittyvä yksinäisyys juontuu erilaisuuden kokemuksesta, ja voi liittyä muun muassa ulkonäköön, persoonallisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen.
7. Perheympäristöön liittyvä yksinäisyys voi liittyä perheen taloudellisiin vaikeuksiin, ristiriitaisiin perhesuhteisiin tai vanhempien kontrolloivaan kasvatukseen, jotka estävät sosiaalisten suhteiden muodostumisen.
8. Eksistentiaalinen yksinäisyys taas kuvastaa syvää erillisyyden tunnetta ja vaikeutta löytää paikkaansa maailmassa.

Oikeanlaista tukea yksinäisyyden syyn mukaan

Yksinäisyys heikentää nuorten hyvinvointia ja lisää sosiaalista eristäytymistä. Pahimmillaan yksinäisyys ajaa itsetuhoisuuteen. Yksinäisyydestä puhutaan usein vain ystävyyssuhteiden puutteena, ja sitä mitataan sen perusteella, miten usein nuori kokee itsensä yksinäiseksi. Olisi tärkeä herätä ymmärtämään, että yksinäisyyden taustalla voi olla moninaisia syitä.

Aiemmin tutkimuksessa syrjään jääneitä syitä ovat muun muassa kokemukset siitä, ettei oma elämä vastaa normatiivisia odotuksia, kasaantuneiden ongelmien aiheuttama yksinäisyys ja perhetilanteeseen liittyvä yksinäisyys.

”Syyt yksinäisyyden taustalla olisi tärkeä tunnistaa, jotta nuorelle voidaan tarjota oikeanlaista tukea. Yksittäisiä ja kaikille skaalautuvia keinoja ei valitettavasti taida olla. Esimerkiksi kavereiden puutteen vuoksi yksinäisyyttä kokeva nuori kaipaa aivan erilaista tukea kuin nuori, joka kokee yksinäisyyttä seksuaalisen suuntautumisensa takia, tai nuori, jonka yksinäisyys kytkeytyy haastavaan perhetilanteeseen”, selventää Suvi-Sadetta Kaarakainen.

”Syyt yksinäisyyden taustalla olisi tärkeä tunnistaa, jotta nuorelle voidaan tarjota oikeanlaista tukea.”

Toimenpidesuositukset

Koulut: 

Tehokas puuttuminen kiusaamiseen ja ostrakismiin sekä kohtaamisen kulttuurin vahvistaminen.

Yhteisöllisyys: 

Yhteisöllisyyden ja erilaisuuden arvostamisen tukeminen nuorten yhteisöissä. Turvallisten tilojen mahdollistaminen.

Palvelut:

Nuorten mukaan ottaminen palveluiden kehitettämiseen.  

Tutkimus:  

Yksinäisyyden mittaamisen ja tutkimusasetelmien uudelleen arviointi.

Nuorten yksinäisyys ei ole vain yksilön haaste, vaan se on yhteiskunnallinen ilmiö, joka vaatii nuorten kanssa työskenteleviltä ammattilaisilta monialaista yhteistyötä, ja ennen kaikkea nuoren ymmärtävää kohtaamista.

”Yksinäisyys ja sen syyt limittyvät monien nuorten kokemien haasteiden kanssa. Tämän takia nuoren tarpeiden kuunteleminen sen sijaan, että ammattilainen keksii ratkaisuja omien tulkintojensa pohjalta, olisi ensisijaisen tärkeää”, Kaarakainen muistuttaa.

”Yksinäisyys ja sen syyt limittyvät monien nuorten kokemien haasteiden kanssa.  ”

Osallisuus palveluissa (Services to Belong) -hankkeessa tutkitaan ja kehitetään palveluja yksinäisyyttä ja sosiaalista ulossulkemista kokeville lapsille ja nuorille. Osallisuus palveluissa on yksi ”Oikeus osallisuuteen: Yksinäisyyden ja ostrakismin vähentäminen lapsuudessa ja nuoruudessa (Right to Belong)” -tutkimuskonsortion viidestä työpaketista. Oikeus osallisuuteen -konsortio on osa strategisen tutkimuksen YOUNG-ohjelmaa. Strategisen tutkimuksen ohjelmat ja niiden hankkeet saavat rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Lisätietoja

Lasten ja nuorten mielenterveyttä voidaan tukea ennaltaehkäisevästi heidän kaikissa kasvuympäristöissään – kotona, päiväkodissa, koulussa ja vapaa-ajalla. On olemassa tutkitusti vaikuttavia psykososiaalisia menetelmiä, joilla voidaan muun muassa edistää sosiaalisia taitoja, ehkäistä kiusaamista ja tukea vanhemmuutta. Niiden käyttäminen on erityisen tärkeää yleisimpien häiriöiden, kuten masennuksen, ahdistuneisuuden ja käytöshäiriöiden ehkäisyssä, ja siksi hyvinvointialueilla käytettävien menetelmien valinnan tulisi perustua tutkimuksessa todettuun vaikuttavuuteen.

Tällä hetkellä lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa saavat tukea mielenterveyteen sattumanvaraisesti ja liian myöhään, kun ongelmat ovat pahentuneet. Tuki on vaikuttavuudeltaan puutteellista ja vaihtelee alueellisesti. Erityisesti perustasolle tarvitaan helposti saatavilla olevia varhaisen vaiheen vaikuttavia menetelmiä. 

”Kaikilla lapsilla, nuorilla ja heidän vanhemmillaan on oikeus saada hyvissä ajoin parasta mahdollista tukea mielenterveyteen, yhdenvertaisesti. Vaikuttavien menetelmien käytöstä on hyötyä palvelujärjestelmälle ja koko yhteiskunnalle: kun asiakkaat saavat tutkitusti tehokasta apua varhain, heidän tarvitsee hakeutua palveluihin uudelleen harvemmin”, korostavat kehitysjohtaja Marjo Kurki, tiedeasiantuntija Marko Merikukka ja erityisasiantuntija Heidi Backman Itlasta.   

”Kansallinen menetelmien vaikuttavuuden arviointi tarjoaa alueellisen päätöksenteon tueksi luotettavaa tietoa menetelmän tehokkuudesta: se kokoaa kansainvälisen tutkimusnäytön sekä kertoo missä kohderyhmässä ja käyttöympäristössä vaikuttavuus on saatu. Itlan arviointi kohdistuu Suomessa jo käytössä oleviin menetelmiin, joten se antaa tietoa myös implementoinnista eli menetelmien käyttöönotosta ja juurruttamisesta. Vaikuttavien interventioiden käyttö säästää aikaa ja rahaa niin hyvinvointialueilla kuin kunnissakin.”   

Itlan uuden oppaan tavoitteena on tehdä psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuuden arvioinnista mahdollisimman järjestelmällistä ja läpinäkyvää. Myös arviointien vertailu helpottuu, kun ne on toteutettu saman rakenteen mukaisesti. Opas on tarkoitettu ensisijaisesti menetelmien arvioitsijoille ja niitä ylläpitäville organisaatioille, mutta myös hyvinvointialueiden ja yliopistosairaaloiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja päättäjille sekä sivistysalan ja järjestöjen asiantuntijoille. 

”Kaikilla lapsilla, nuorilla ja heidän vanhemmillaan on oikeus saada hyvissä ajoin parasta mahdollista tukea mielenterveyteen, yhdenvertaisesti. Vaikuttavien menetelmien käytöstä on hyötyä palvelujärjestelmälle ja koko yhteiskunnalle.” 

Itlan arviointijärjestelmä mahdollistaa tiiviin pohjoismaisen yhteistyön  

Psykososiaalisen menetelmän luotettava ja systemaattinen arviointi edellyttää arviointijärjestelmää. Itlan kehittämän mallin esikuvana on norjalaisen Ungsinnin järjestelmä. Tämä mahdollistaa muun muassa lapsia ja nuoria koskettavien yhteisten ilmiöiden tunnistamisen, samankaltaisten haasteiden ratkaisemisen yhdessä sekä menetelmien vaikuttavuuden ja palvelujärjestelmien vertailun Suomen ja Norjan välillä.  

Itla on tähän mennessä julkaissut yhteensä 34 lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisten menetelmien arviota ja kouluttanut 53 arvioitsijaa, jotka arvioivat menetelmät ja kirjoittavat niistä systemaattisen katsauksen oppaan sekä Kasvun tuen arvioinnin asiantuntijoiden ohjeiden tuella. Jatkossa arvioita on tarkoitus julkaista enemmän ja nopeammin.  

Menetelmäarviot julkaistaan vertaisarvioituina systemaattisina kirjallisuuskatsauksina Kasvun tuki -menetelmäpankissa ja Kasvun tuki -aikakauslehdessä. Työtä tukee ja ohjaa eri tieteenalojen asiantuntijoista koostuva toimituskunta, joka varmistaa katsausten laadun ja hyväksyy niiden julkaisun.  Asiantuntijoilla on laaja-alainen kokemus näyttöön perustuvista menetelmistä ja palveluista sekä lapsipolitiikan kentästä Suomessa. 

Tutustu arviointioppaaseen täällä.

Osallistu maksuttomaan webinaariimme ke 26.3.2025 klo 8.30-9.30, ja kuule lisää siitä, miksi menetelmien vaikuttavuustieto on tärkeää. Pääpuhujana ylilääkäri, nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan täällä.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää kokonaisvaltaisia uudistuksia nykyiseen palvelujärjestelmään. Tarvitaan hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen, seurakuntien ja yritysten tiivistä yhteistyötä sekä tutkittuun tietoon perustuvia paikallisia ratkaisuja – sen sijaan että ongelmia ratkotaan pistemäisesti, siiloutuneesti ja myöhään.

Lasten ja nuorten mielenterveyttä on tuettava, ongelmat tunnistettava ajoissa ja hoidettava vaikuttavasti. Varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa on otettava käyttöön parhaaseen mahdolliseen näyttöön pohjautuvia keinoja, joilla voidaan edistää sosiaalisia taitoja, ehkäistä kiusaamista ja tukea vanhemmuutta.  Tämä on erityisen tärkeää masennuksen, ahdistuneisuuden ja käytöshäiriöiden ehkäisyssä ja vähentää kallista erikoissairaanhoitoa.

Ajoissa saadulla tuella on suuri merkitys muun muassa koulumenestykseen ja koko tulevaan elämään. Suoritettu toisen asteen tutkinto suojaa nuorta syrjäytymiseltä ja tuo yhteiskunnalle verotuloja. Sen sijaanhintalappu siitä, että perheiden vaikeudet kasautuvat ja nuori jää vaille toisen asteen tutkintoa on 680 000 euroa henkilöä kohden*.

”Vaaliviesteissämme esitämme ratkaisuja siihen, miten lasten ja nuorten hyvinvointi sekä tulevaisuudenusko voidaan turvata kaikkialla Suomessa, myös nykyisessä taloudellisessa tilanteessa,” kertoo Itlan toimitusjohtaja Katri Vataja.

Itlan alue- ja kuntavaaliviestit 2025

Vaikuttava palvelujärjestelmä puhaltaa yhteen hiileen.

Lapsia, nuoria ja perheitä tukeva palvelujärjestelmä on uudistettava. Se onnistuu vain eri sektoreiden – järjestöjen, kuntien, seurakuntien & hyvinvointialueiden – yhteistyöllä.

Lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan on tuettava ajoissa, matalalla kynnyksellä, kokonaisvaltaisesti ja riittävän pitkään. Parhaiten se toteutuu kuntien ja hyvinvointialueiden yhteisissä perhekeskuksissa.

Yhteisövaikuttavuus on tapa, jolla järjestöt, kunnat, seurakunnat ja hyvinvointialueet kehittävät tutkittuun tietoon perustuvia paikallisia ratkaisuja lasten, nuorten ja perheiden ongelmiin tiiviissä keskinäisessä yhteistyössä kohta kymmenellä hyvinvointialueella.

Onko sinun päätöksesi lapselle uhka vai mahdollisuus?

Päättäjien on huomioitava ratkaisujen vaikutukset lapsiin ja nuoriin sekä otettava nämä mukaan päätöksentekoon. Lasten ja nuorten elämään liittyviä ilmiöitä on mahdollista ennakoida.   

Lapsia ja nuoria hyvinvointialueella koskettavat ilmiöt on tunnistettava hyvissä ajoinsekäkehitettävä niihin paikallisia ratkaisuja ja otettava käyttöön vaikuttaviksi todettujen keinoja.

Päätösten lapsivaikutukset on arvioitava ja tulokset hyödynnettävä päätöksenteossa. Tietoon perustuva päätös ei aiheuta hukkainvestointeja.

Korvatulehdus tai käytöshäiriö. Angiina tai ahdistus. Kaikkia näitä tulee hoitaa tutkitusti vaikuttavilla menetelmillä.

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat on mahdollista tunnistaa ajoissa ja hoitaa vaikuttavasti.

Erityisesti perustasolle – varhaiskasvatukseen, kouluihin ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon – tarvitaan helposti saatavilla olevia, parhaaseen mahdolliseen näyttöön pohjautuvia toimintatapoja ja menetelmiä. Niillä voidaan mm. edistää sosiaalisia taitoja, ehkäistä kiusaamista ja tukea vanhemmuutta. Menetelmien valinnan tulisi perustua tutkimuksessa todettuun vaikuttavuuteen. Tämä on erityisen tärkeää yleisimpien häiriöiden, kuten masennuksen, ahdistuneisuuden ja käytöshäiriöiden ehkäisyssä ja vähentää kallista erikoissairaanhoitoa.

”Mitä perheellesi kuuluu?” Päättäjä, työttömyys ravistaa koko perhettä. 

Työvoimapalvelut siirtyivät kuntiin vuoden alusta. Asiakkaan koko elämäntilanne tulee huomioida työvoimapalveluissa ja integroida ne tiiviisti perhepalveluihin.

Tarvitaan useiden eri sektoreiden yhteistyötä ja rakenne, jossa tuodaan yhteen esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto, koulu ja työllisyyspalvelut. Vanhempien työllisyyttä voidaan parantaa esimerkiksi joustavammilla päivähoitomahdollisuuksilla, lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämisellä sekä lapsiperheiden kotipalveluilla.

*Syrjäytymisen hinta – case investoinnin kannattavuuslaskemasta. Hilli, Petri; Ståhl, Timo; Merikukka, Marko; Ristikari, Tiina (2017-12-15). Yhteiskuntapolitiikka: 6.

Lisätietoja

Katri Vataja

Toimitusjohtaja

CEO

katri.vataja@itla.fi

040 702 0899

Tutustu asiantuntijaan

Walk in terapia on maksutonta ja anonyymiä mielen hyvinvointia tukevaa matalan kynnyksen mielenterveysapua, joka on suunnattu alle 29-vuotiaille nuorille. Menetelmä sopii esimerkiksi elämän solmukohtien, kriisien, haasteiden ja elämän suunnan pohtimiseen sekä oman identiteetin, ihmissuhteiden ja tunne-elämän kysymysten käsittelyyn.

Walk in terapia ei vaadi sitoutumista, vaan siinä voi käydä yksittäisiä kertoja. Tapaamisessa käsitellään asioita, joista asiakas haluaa puhua. 

Menetelmä on nyt arvioitavana Kasvun tuessa. Kyseessä on menetelmän ensimmäinen arviointi, eli sitä ei ole aiemmin arvioitu Kasvun tuessa.

–  Walk in terapia vastaa hyvin ajankohtaiseen ilmiöön, ja tällaiselle palvelulle on tarvetta, sanoo Kasvun tuen menetelmäarvioista vastaava erityisasiantuntija Heidi Backman.

Arviointi on käynnistynyt kirjallisuushauilla loppuvuodesta 2024 ja jatkuu arvioitsijoiden työnä alkukeväästä 2025.

Asiakas päättää käyntikerroista ja aiheista

Walk in terapia on käynti kerrallaan -terapiaa (englanniksi ”single session therapy” tai ”one at the time therapy”). Siinä käyntien määrää ei sovita ennakkoon, vaan asiakas päättää itse, kuinka monta kertaa haluaa käydä ja mistä aiheesta haluaa keskustella. Terapeutti voi vaihdella eri kerroilla.

Käynti kerrallaan -terapia ei ole oma terapiasuuntauksensa, vaan työskentelyote, joka sisältää elementtejä esimerkiksi ratkaisukeskeisestä terapiasta. 1990-luvulla alkunsa saanutta terapiaa tarjotaan Suomen lisäksi monessa muussakin maassa. Suomeen toimintamalli tuli vuonna 2021 Kirkkohallituksen ja Tampereen seurakuntayhtymän kokeiluna.

Walk in terapia on kasvanut viime vuosina valtakunnalliseksi toiminnaksi, jota syksystä 2022 alkaen on koordinoinut Lasten ja nuorten keskus.

Heidi Backmanin mukaan menetelmän arvioimiseen liittyvä yhteistyö Lasten ja nuorten keskuksen kanssa on ollut innostavaa ja hedelmällistä molemmille osapuolille.

– On ollut hienoa nähdä, miten Kasvun tuki voi antaa menetelmiä tarjoaville tahoille apua ja asiantuntijuutta menetelmäarvioiden kautta.

Arviot systemaattisina katsauksina

Kasvun tuen menetelmäarviot tehdään systemaattisina katsauksina. Systemaattisten katsausten avulla saadaan luotettavampaa tietoa, sillä niissä haetaan tietokannoista kaikkea menetelmästä tehtyä tutkimusta.

Arvioinneissa selvitetään, onko arvioitavana olevalla psykososiaalisella menetelmällä suoraa tai välillistä näyttöön perustuvaa vaikuttavuutta johonkin tiettyyn lasten ja nuorten mielenterveyttä edistävään tutkimuskohteeseen suomalaisessa kontekstissa.

– Systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa arvioitsijat käyvät huolellisesti läpi menetelmästä tehdyt vaikuttavuustutkimukset ja pisteyttävät ne tarkasti, Backman kertoo.

– Menetelmän kokonaisarvio muodostuu vaikuttavuuden lisäksi menetelmän kuvauksen ja teoreettisen perustan tasosta sekä menetelmän tarjoamasta implementoinnin tuesta.

Walk in terapia -menetelmän arvio julkaistaan sekä Kasvun tuki -aikakauslehdessä että Kasvun tuen verkkosivuilla.

Lisätietoja

Ota yhteyttä, jos haluat lisätietoja arvioinnista.

Health and social care systems across the world face increasingly complex challenges: tightening budgets, rising health inequalities, and the need to navigate interdependent services and policies. Addressing these challenges requires bold leadership, collaboration and a willingness to learn from one another’s successes and failures. In this context, international learning exchanges are essential. They can enable cross-cultural collaboration, allow leaders to share innovative solutions, challenge assumptions, and adapt successful practices to their contexts—ultimately driving meaningful, sustainable change in health and social care systems.

Last October, the Centre for Public Impact facilitated a study visit to Scotland for 25 Finnish public and third-sector leaders in children’s and family services. These participants were part of the Childhood Builders Programme, a year-long leadership training programme delivered by Itla Children’s Foundation. Over the two days, these future leaders explored how Scotland is improving public services for families, children, and young people. As the second cohort to visit Scotland, we had a unique opportunity to build on relationships and curate a space for participants and hosts to share, reflect and discuss their experiences of leading public service reform.

The power of international learning

During their visit, the Finnish delegation met with leaders from the Scottish Government’s Children and Families Policy Team, Village in the City, The Promise Scotland, and the Clackmannanshire Family Wellbeing Partnership. Through workshops, discussions, and site visits, participants uncovered practical insights into the leadership, systems, and values that create transformative change.

Mari Hirvonen, Senior Specialist at the Itla Foundation, met with representatives from the Scottish Government to share her work on developing an AI-powered tool that supports collaboration across services and communities in Finland. Reflecting on the visit, she emphasised that effective systems change requires more than isolated solutions, highlighting the importance of shared leadership:

“No single solution or person can solve the complex wellbeing issues that children, young people, and families face. Leaders need to create spaces for diverse voices to come together, enrich our collective understanding, and co-create multidisciplinary solutions. This means fostering a mindset of shared learning and collaboration, with leaders continually adapting based on feedback.”

Anne Penttilä, Director of Customer Service Unit at the Social Insurance Institution of Finland, echoed this sentiment, highlighting the need for a shift in mindsets and leadership  from traditional hierarchical models to flexible, network-based approaches:

“Leaders must learn to share power, trust others, and embrace data-driven decision-making while honing essential human skills like creativity and empathy. Technology can support the process, but authentic dialogue and connection remain central to effective leadership.”

Underpinning the ability to share power is having the courage to do so. Onni Westlund, Development Manager at Pesäpuu [Finnish Child Protection Development Community], underscored the  importance of courage in leadership:

“A leader must have the courage to do things differently, as rarely does anyone else give permission for it. Nothing changes as long as everyone waits for others to act first. Be brave, stay true to your values, and connect with others striving for meaningful impact.”

Building relationships and creating brave spaces

For the Finnish participants and their Scottish counterparts, the opportunity to connect face-to-face, share stories, and have honest conversations about leadership challenges created a space to reflect on the realities of public service delivery. These moments of connection reinforced the importance of putting people at the centre of services.

Kate Smith, Deputy Director for School Age Childcare at the Scottish Government, captured this idea, emphasising the value of community-centred approaches:

“Speak to people who will be the users of services as often as you can and be honest about what’s possible. Form networks of like-minded leaders and find your alliance. Build learning and reflection into improvement processes, and be prepared to respond and adapt quickly”

Building on this, Paul Gorman, Empowered Children and Young People Programme Lead, Children’s Rights Unit at the Scottish Government, highlighted the need to embrace this complexity and the role of self-awareness in systems leadership:

“You are part of an ever-changing ecosystem.  Focus on the relationships you have with the other component parts.  Strengthen them, move beyond your part of the system, and embrace the complexity of it.  Adopt the role of learner – the more you learn, the less you know.

Stop knowing the answer.  Own your privilege.  Feel the weight of your beliefs.  Accept disruption.  Acknowledge your position of power. Listen to find where you are wrong, not where you are right.  Then be an ally to the people that helped you hear properly.”

These reflections echo the Childhood Builders Programme’s broader goals: to cultivate courageous, adaptive, and willing leaders to confront difficult questions. By framing discussions around shared challenges and creating brave spaces for honest dialogue, participants deepen their understanding of the conditions needed for lasting change.

Centering exchange around learning

International exchanges like this demonstrate the transformative potential of organising around shared learning and collaboration. As conveners, we witnessed firsthand the value these visits can bring: 

• Going Beyond ‘show and tell’: Exchanges become truly impactful when participants move beyond surface-level sharing to explore stories, challenges, and solutions together.
• Storytelling as a bridge: Sharing personal and collective narratives fosters deeper understanding across cultures and contexts.
• Diverse perspectives enrich learning: Insights drawn from varied experiences create a more comprehensive and innovative approach to tackling challenges.
• Honest dialogue makes progress possible: Open conversations about complex issues are essential for identifying meaningful and sustainable solutions. 

Through this exchange, leaders from Finland and Scotland shared valuable lessons and experiences in advancing equitable, inclusive, and resilient leadership in health and social care. We are proud to have collaborated with the Itla Foundation and Scottish partners, who have shown us what is possible when we embrace change and remain committed to continuous learning.

The lessons learned in Scotland and Finland offer a clear call to action: the future of health and social care depends on leaders willing to listen, collaborate, and lead with courage.

By

Mahreen Zaidi San Miguel

Centre for Public Impact

Photos: Marika Tammeaid

The blog post has also been published on the Centre for Public Impact website.