Viimeisimpien kannatusmittauksien mukaan suurimmat puolueet ovat SDP, Kokoomus, Keskusta ja Perussuomalaiset. Kaikkien näiden neljän puolueen vaaliohjelmat lupaavat panostuksia oppimistulosten parantamiseen ja hyvinvointiin koulussa. Ennaltaehkäiseviin ja matalan kynnyksen palveluihin niin terveydenhuollossa kuin sosiaalipalveluissa ovat niin ikään valmiita satsaamaan kaikki.

Sitran hiljattain julkaiseman Tulevaisuusbarometrin mukaan suomalaiset pitävät lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantumista tärkeimpänä asiana, joka Suomessa tulisi tapahtua seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sitä painotetaan nyt aiempia vuosia enemmän – ja päättäjät priorisoivat lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantumisen vielä kansalaisiakin korkeammalle. 

Otimme tarkasteluun suurimpien puolueiden vaaliohjelmat ja katsoimme, millaisin keinoin ja lupauksin puolueet lähtisivät lasten ja nuorten hyvinvointia parantamaan hyvinvointialueilla ja kunnissa.  

Onko Kokoomus oikealla asialla?

Kokoomus on valmis panostamaan varhaiskasvatukseen, koulutuksen laatuun ja turvalliseen oppimisympäristöön.Vaaliohjelmassa korostetaan kulttuurin ja liikunnan merkitystä lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja siksi kaikille halutaan tarjota monipuolisia harrastusmahdollisuuksia. Perheille Kokoomus lupaa monipuolisia palveluita ja tukea, jotta arki sujuu joustavasti. Sujuvaa arkea edesauttavat toimiva päivähoito ja perheiden hyvinvointipalvelut.

Hyvinvointialueiden lasten ja perheiden palveluja halutaan kehittää lapsi- ja perhelähtöiseksi kokonaisuudeksi kokoamalla sosiaalipalvelut perhekeskuksiin. Mielenterveyttä luvataan tukea matalan kynnyksen keskusteluavulla ja nopeuttamalla mielenterveyspalveluiden saatavuutta. Kokoomus haluaa varmistaa, että hyvinvointialueilla on käytössä koko lasten ja nuorten terapiatakuun palveluvalikoima.

Kokoomuksen mielestä kuntien ja hyvinvointialueiden hallintojen rajat eivät saa muodostua esteeksi tai tekosyyksi, jonka vuoksi ennaltaehkäisyssä ei tehtäisi kaikkea voitavaa.

Miten SDP tekee kaiken reilummin?

SDP haluaa nostaa lasten ja nuorten oppimistulokset nousuun. Oppimistuloksiin puolue vaikuttaa muun muassa varmistamalla, että koulut ovat rauhallisia ja turvallisia paikkoja, joissa on riittävästi aikuisia ja riittävän pienet ryhmät. Huoltajien vastuuta korostetaan, mutta samalla myös huoltajien tukemista, jotta vanhemmat voivat puolestaan tukea lapsen kulunkäyntiä. Myös SDP on valmis panostamaan harrastusmahdollisuuksiin – jokaiselle lapselle harrastus – ja kulttuuriin.

Lasten ja nuorten lisääntyvään pahoinvointiin ja jakamisen haasteisiin SDP vastaa kehittämällä kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävää nuorisotyötä ja parantamalla esimerkiksi mielenterveyspalveluiden saatavuutta. Nopea hoitoon pääsy perusterveydenhuollossa on SDP:n mukaan avain vaikuttaviin mielenterveyspalveluihin.

SDP huomioi, että perheen aikuisten kriisitilanteissa on huolehdittava myös lasten avuntarpeesta ja päinvastoin.

Miten perussuomalaiset äänestävät Suomen terveeksi?

Puolue haluaa turvata neuvola- ja päiväkotipalvelut sekä kyläkoulut. Perussuomalaisten tavoitteena on ehjä ja turvallinen polku päiväkodista peruskouluun ja toisen asteen opintoihin. Peruskoulun tehtävää korostetaan myöhemmän oppimisen ja osallistumisen perustana. Perussuomalaiset painottavat suomalaisten perheiden tukemista ja arjen hyvinvoinnin edistämistä.

Ongelmiin halutaan puuttua ”halvimmalla ja tehokkaimmalla” tavalla, eli varhaisessa vaiheessa ja nopeasti. Tavoitteena tulee perussuomalaisten mielestä olla matalan kynnyksen asiakkuus ja perheen omaan tilanteeseen sopiva tuki, ei ennalta määrätty polku. Myös Perussuomalaiset nostaa ohjelmassa esille hyvinvointialueiden ja kuntien välisen yhteistyön, minkä avulla voidaan vähentää tarvetta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Perussuomalaisten ohjelmassa korostetaan vastuuta omasta elämästä: lisää arjen taitoja, uusavuttomuudesta eroon ja terveelliset elintavat kaikille.

Perussuomalaiset vahvistavat ammatillista koulutusta tarjoamalla enemmän lähiopetusta ja varmistamalla, että koulutusohjelmat vastaavat työmarkkinoiden tarpeisiin.

Miten Keskusta rakentaa turvallisen huomisen koko Suomelle?

Keskusta vastustaa koulujen eriytymistä ja koulushoppailua sekä kannattaa kaupunginosakouluja suurten keskuskoulujen sijaan. Jokaiselle oppilaalle halutaan taata turvallinen koulumatka sekä tasa-arvoiset mahdollisuudet opiskeluun asuinpaikasta riippumatta. Digitalisaatiota hyödynnetään Keskustan ohjelmassa koulutuksen saavutettavuuden turvaamiseksi, mutta sosiaalisen median käytön rajoittamista tuetaan koulurauhan ja keskittymisen vahvistamiseksi.

Puolue tähtää lapsimyönteiseen yhteiskuntaan ja haluaa vahvistaa perhekeskustoimintamallia koko Suomessa. Vanhemmuutta se tukee ja perheiden hyvinvointia vahvistaa takaamalla oikeuden kunnan kotipalveluun kolmeksi tunniksi kuukaudessa sekä tukemalla erityisesti niitä perheitä, joissa tukiverkot ovat ohuet. Matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut, ”walk in -terapian hengessä”, ja moniammatilliset tiimit ovat puolueen ehdottamia keinoja vastata lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteisiin. Keskusta haluaa, että lasten ja nuorten mielenterveyttä seurataan säännöllisesti terveystarkastuksissa ja tukea tarjotaan viiveettä.

Keskusta korostaa nuorten mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja osallistua yhteiskunnan päätöksentekoon. Tämä on puolueen mukaan tärkeä osa demokratiaa ja mahdollistaa nuorten äänen kuulumisen, mikä hyödyttää sekä nuoria itseään että koko yhteiskuntaa.

Onnellinen lapsuus on itseisarvo – ja välttämätön investointi tulevaisuuteen

Hienoa! Vaaliohjelmien perusteella Suomen lapsille, nuorille ja perheille on luvassa paljon hyvää: varhaista ja matalan kynnyksen tukea, panostuksia kouluun, terveydenhoitoon ja sosiaalipalveluihin sekä monialaisesti jo perustasolla toteutettavia palveluita, jotka sovitetaan yhteen perhekeskuksissa. Sen sijaan vain Keskustan ohjelmassa mainittiin lapsivaikutusten arviointi ja lapsibudjetointi. Terapiatakuu oli mainittu Kokoomuksen ohjelmassa, mutta ei vaikuttavia psykososiaalisia menetelmiä, joilla tarvitaan lasten ja nuorten mielenterveyden tukemiseksi. Monialaista yhteistyötä korostettiin, mutta työvoimapalveluiden ja perhepalveluiden yhteistyömahdollisuuksiin ei ollut tarttunut kukaan.

Itlassakin me olemme sitä mieltä, että lapsia, nuoria ja perheitä on tuettava kunnissa ja hyvinvointialueilla kokonaisvaltaisesti. Onhan onnellinen lapsuus itseisarvo ja kannattava investointi tulevaisuuteen.

Katso ratkaisumme:

Lapsilla ja nuorilla ei ole omaa ääntä näissä vaaleissa, ja siksi meidän aikuisten tehtävänä on äänestää myös heidän puolestaan. Vaaliohjelmat lupaavat paljon hyvää – ja lupaukset muuttuvat lasten ja nuorten lisääntyneeksi hyvinvoinniksi, kun ne lunastetaan käytännössä. Myös tämä on meidän aikuisten vastuulla.

Kannatusmittaukset Yle 6.3.2025 ja Helsingin sanomat 19.3.2025

Kirjoittaja

Kirsi Campello

Viestintäjohtaja, Itla

Tutustu asiantuntijaan

Kirjoittaja

Katri Vataja

Toimitusjohtaja, Itla

Tutustu asiantuntijaan

Haluatko olla mukana rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa lapset, nuoret ja kaikenlaiset perheet uskaltavat unelmoida ja luottaa hyvään tulevaisuuteen?

Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla edistää Suomessa asuvien lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja asemaa sekä hyvää tulevaisuutta. Toteutamme tehtäväämme jalostamalla ja välittämällä laadukasta tietoa ja käytännön ratkaisuja päätöksenteon ja kehittämistyön tueksi, vauhdittamalla lasten ja nuorten kasvuympäristöjen ja palveluiden uudistumista sekä vahvistamalla rakentavaa keskustelua lapsi- ja perhemyönteisestä yhteiskunnasta ja sen tulevaisuudesta.

Haemme kehitysjohtajaa innovaatio- ja kehittämistoimintaan

Haemme kehitysjohtajaa johtamaan innovaatio- ja kehittämistoimintaa, jolla vauhditetaan kasvuympäristöjen ja palveluiden uudistumista lapsi- ja perhelähtöisiksi – paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti. Työmme tavoitteena on, että kasvuympäristöt ja palvelut tukevat lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia ennaltaehkäisevästi, yhteistyössä, vaikuttavasti ja uudistuen

Kehitysjohtajana

  • Vastaat yhteisövaikuttavuustyöstä, joka edistää lasten, nuorten ja perheiden palvelujärjestelmän kokonaisvaltaista uudistumista ja tukee eri toimijoiden yhdessä kehittämistä ja oppimista. Tavoitteena on laajentaa yhteisövaikuttavuuden malli kansalliseksi kehittämisen tavaksi.   
  • Vastaat uusien toimintamallien kehittämisestä, jotka vahvistavat moninäkökulmaisen tiedon, käytännön kehittämistyön ja päätöksenteon vuorovaikutusta ja tiedolla johtamista lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tueksi. Rakennat monialaista yhteistyötä ja kansallisia ja kansainvälisiä kumppanuuksia ja verkostoja.
  • Toimit yhteisövaikuttavuustiimin esihenkilönä ja tuet asiantuntijoiden onnistumista työssään.
  • Osallistut Itlan johtoryhmän jäsenenä koko säätiön johtamiseen ja strategian toteuttamiseen.

Mitä toivomme Sinulta?

  • Sinulla on kokemusta laajojen kokonaisuuksien ja asiantuntijatiimien menestyksekkäästä johtamisesta. Innostut ihmisten johtamisesta ja haluat tukea tiimin kehittymistä, yhteistyötä ja onnistumista.
  • Sinulla on vahvaa asiantuntemusta ja näkemystä lapsi- ja perhepolitiikasta ja palvelujärjestelmän kehittämisestä sekä kokemusta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, muutoksen tekemisestä ja innovaatiotoiminnasta. Olet visionäärinen ja strateginen ajattelija, mutta osaat myös viedä ideat käytäntöön.
  • Ymmärrät moninäkökulmaisen tiedon, käytännön kehittämistyön ja päätöksenteon välisen vuorovaikutuksen merkityksen ja osaat rakentaa siltoja niiden välille. Osaat ja haluat toimia verkostomaisesti, rakentaa kumppanuuksia ja edistää aitoa yhdessä tekemistä.
  • Sinulla on erinomaiset vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot ja kommunikoit sujuvasti suomeksi ja englanniksi. Ruotsin kielen taito on tehtävässä plussaa.
  • Sinulla on tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Tohtorintutkinto on tehtävässä eduksi.

Miksi meille töihin?

Tarjoamme merkityksellisen työn yhteiskunnallista muutosta tekevässä vakavaraisessa säätiössä sekä innostavan, aktiivisesti uudistuvan työyhteisön, jossa vaalimme uteliaisuutta ja yhdessä oppimista toimintaperiaatteidemme mukaisesti.

Työsuhde on kokoaikainen ja vakituinen. Tehtävä edellyttää viikoittaista läsnäoloa toimistollamme Helsingin Hakaniemessä, minkä lisäksi etätyö on mahdollista. Tarjoamme hyvät työsuhde-edut, viihtyisän työympäristön ja mukavat työkaverit!

Kiinnostuitko?

Lähetä hakemuksesi ja ansioluettelosi viimeistään 21.4. osoitteeseen rekry@itla.fi. Sisällytä hakemukseesi myös palkkatoivomuksesi.

Kirjoita sähköpostin otsikkokenttään ”kehitysjohtaja” ja nimeä liitetiedostona oleva hakemus ja ansioluettelo muodossa ”Sukunimi–Kehitysjohtaja”.

Työ alkaa 4.8. tai sopimuksen mukaan. 

Lisätietoja

Lisätietoja tehtävästä antaa toimitusjohtaja Katri Vataja.

Puhelinajat 9.4. klo 13–14 ja 11.4. klo 14–16.

Katri Vataja

Toimitusjohtaja

CEO

katri.vataja@itla.fi

040 702 0899

Johtajan on tärkeä omata monenlaista tietoa ja avarakatseisuutta. Ennen muuta johtaminen on kuitenkin taitolaji. Sitä tehdään ihmisten kanssa, vaihtuvissa verkostoissa. Hyvällä johtajalla on taitoa katsoa pitkälle tulevaisuuteen, rakentaa yhteisiä tavoitteita sekä aikaansaada innostusta ja koordinoitua toimintaa erilaisten asianosaisten kesken.  

Johtamisella muunnetaan hyviä ajatuksia käytännön toiminnaksi. Tästä syystä tekemällä oppiminen on ollut tärkeässä roolissa kaikissa Itlan pitkäkestoisissa Lapsuuden rakentajat -johtamiskoulutuksissa. Kaikissa johtamiskoulutuksissa osallistujat on jaettu ”venekuntiin”, jotka ovat valinneet itselleen lasten, nuorten tai perheiden hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta merkityksellisen tehtävän. Monilla kursseilla nämä tehtävät ovat liittyneet palvelujen tarvelähtöisyyden vahvistamiseen ja organisaatiorajat ylittävän yhteisjohtamisen käytäntöihin esimerkiksi soten, koulun ja päiväkodin välillä. Koulutuksen aikana venekunnat ovat paneutuneet omaan teemaansa nimenomaan käytännön kokeilun tai muun toisintekemisen kautta. 

Ei omissa siiloissa vaan yhdessä 

Venekuntien kokoonpanoissa on simuloitu sektorit ylittävää yhteistyötä niin, että kussakin venekunnassa on ollut osallistujia valtion ja kuntien organisaatioista, järjestöistä ja muista yleishyödyllisistä yhteisöistä. Ammattikuntarajat ja sektorit ylittävään yhdessä tekemiseen panostamalla saadaan aikaan palveluita ja päätöksiä, joissa lähdetään lasten ja nuorten aidoista tarpeista. Samalla ylitetään ajatuksellisia ja asenteisiin liittyviä rajoja ja avataan uusia mahdollisuuksia. Yksi osallistuja kuvasikin tämän ekosysteemisen yhdessä tekemisen avainkysymystä ”Mikä teitä yhdistää? Mitä haluatte yhdessä saada aikaan?” koulutuksen vaikeimmaksi ja opettavaisimmaksi johtamisen näkökulmasta. 

Tekemällä oppimisessa yhdistyvät kompleksisen ajan johtamisen eri puolet eli muutoksen tekemisen tiedolliset, taidolliset, sosiaaliset, kokeilulliset ja motivaatioon liittyvät ulottuvuudet. Käytännön toisintekeminen aktivoi osallistujien oman toimijuuden, jota on aina käytettävissä tiukoissakin rakenteellisissa tai taloudellisissa reunaehdoissa.  

Mikä muuttuu lasten, nuorten ja perheiden elämässä? 

Reaaliympäristön kokeilujen kautta saadaan suoraan mukaan myös lapset, nuoret tai muut aiheen kannata keskeiset avainryhmät. Kokeiluilla muokataan tulevaisuuden mahdollisuuksia toiminnan kautta, ja samalla vahvistuu tärkeä johtamisen metataito eli käytäntöön viemisen taito. 

”Kokeiluilla muokataan tulevaisuuden mahdollisuuksia toiminnan kautta, ja samalla vahvistuu tärkeä johtamisen metataito eli käytäntöön viemisen taito. ”

Pienten, parempaa tulevaisuuden toimintatapaa mallintavien kokeilujen opit eroavat merkittävällä tavalla ilmeisten tai valmiina hyllyltä otettavien ”parhaiden käytäntöjen” soveltamisesta. Kokeilullinen yhdessäluominen tarkoittaa ajattelun, oppimisen ja luovuuden aktivoimista niin, että taito hyödyntää ihmisten ja organisaatioiden erilaisia vahvuuksia lisääntyy ja kyky moninäkökulmaisuuteen ja tutun asia uusin silmin katsomiseen kasvaa.  

Tavoitteena ovat aina opit siitä, miten lapsi- ja perhelähtöisyyttä voi edistää arjen johtamisessa ja muissa käytännöissä helposti käyttöönotettavalla tavalla. 

Venekuntien tuoreet materiaalit kaikille käyttöön 

”Haloo… kuuluuko ääni?” -venekunta jalkautui nuorisotaloille ja muihin paikkoihin, joissa nuoret viettävät aikaa, ja kysyi nuorilta milloin he ovat kokeneet tulleensa aikuisten taholta kuulluksi. Kokemuksia saattoi kertoa omalla nimellään tai anonyymisti, ja niitä saa jakaa haluamallaan tavalla – kirjoituksina, videoina, kuvina, piirroksina… Hyvien kuulluksi tulemisen kokemusten kautta koottiin muun muassa pääviestit johtajille siitä, kuinka voit varmistaa, että organisaatiosi tukee nuorten hyvinvointia ja osallisuutta, ja nuoret kokevat tulevansa kuulluiksi. Nuoret myös haastoivat mukaan tunnettuja aikuisia vaikuttamaan siihen, että nuorten ääni tulisi yhteiskunnassa aiempaa paremmin kuuluviin. 

Neptunus-venekunta järjesti etuoikeuskävelyn Eduskuntatalon portailla. Kävelyllä nostettiin esiin lapsuuden ja nuoruuden haavoittavia ja suojaavia tekijöitä, joiden toteutumiseen on yhteiskunnan toimilla mahdollista vaikuttaa. Etuoikeuskävely on esimerkki siitä, kuinka tutkittua tietoa voidaan tuoda esiin havainnollisella ja oivalluttavalla tavalla, kehollisen kokemuksen kautta. Jokunen kansanedustajankin ennätti Eduskuntatalon portaille tämän kokemaan.  

Jos et vielä ole ollut etuoikeuskävelyllä, ei hätää, sellaisen voi järjestää myös itse. Venekunta mallinsi etuoikeuskävelyn ja teki videon sen toteutuksesta Eduskuntatalolla. Olisiko etuoikeuskävely hyvä tapa aloittaa esimerkiksi uusi valtuustokausi kunnassanne? 

”Olisiko etuoikeuskävely hyvä tapa aloittaa esimerkiksi uusi valtuustokausi kunnassanne?”

Arkivaikuttajat-venekunta koosti myös tärkeää materiaalia kaikille päättäjille. Niilon tarinaan on koottu lyhyen videon muotoon miksi päätöksenteossa kannattaa katsoa sekä pitkälle eteenpäin että sivuille. Eli tarkastella koko perheen tilannetta, tarttua tuen tarpeisiin silloin kuin ongelmat ovat vielä pieniä ja ottaa tuen tarjoamiseen mukaan koko ekosysteemi koulusta terveydenhuoltoon ja vapaa-ajan toimintaan. Näillä toimilla on hintalappunsa, mutta monin verroin pienempi kuin korjaavien palvelujen hintalappu, jos ongelmat pääsevät pahenemaan. Taloudellisten vaikutusten tarkasteleminen yli hallitus- tai valtuustokausien on monille päättäville elimille haaste. Niilon tarinan avulla kannattaa antaa vauhtia paremmille päätöksille, jotka ottavat huomioon todellisen kustannusvaikuttavuuden. 

#TulevaisuudenSuojelijat-venekunta haastoi kaikkia mukaan ”leipienheittoon” eli näkemään sen, miten suuri merkitys arkisilla teoilla on hyvän lapsuuden ja nuoruuden rakentumisessa. Me kaikki voimme omasta roolistamme käsin olla hyväntekijöitä lasten ja nuorten elämässä – huomaamalla, auttamalla, arvostamalla, ennaltaehkäisemällä sekä panostamalla rahaa, aikaa ja toimenpiteitä. Kun hyvät teot lisääntyvät, lisääntyy myös hyvinvointi. Lue #Tulevaisuudensuojelijoiden haaste näiltä verkkosivuilta ja käy toimeen omassa toimintaympäristössäsi. Hyvä teko huomattu -sivuilta voit katsoa kenelle tulevaisuudensuojelijan tunnustus on jo annettu. Voit myös ilmiantaa itsesi, tuttavasi, yhteisösi tai mediassa bongaamasi teon, joka vastaa tunnusmerkkejä! 

Johtamista vaihtuvissa tilanteissa 

Johtamiskoulutuksen venekuntien materiaalit ovat syntyneet siinäkin mielessä aidossa johtamistyön simulaatiossa, että koulutusvuoden aikana ennätti tapahtua paljon. Oli poissaloja ja vaihdoksia eli elämä tapahtui, mutta visionäärisesti jatkettiin. Lisääkin venekuntien materiaaleja on siis tulossa Itlan sivuille sitä mukaa kun saamme niistä muillekin julkaistavia versioita. Mitään erillistä rahaa kokeiluihin ei ollut, mutta olemassa olevat voimavarat ja verkostot aktivoimalla onnistuttiin.  

Yksi lapsuuden rakentajista kiteytti yhdessä tekemällä oppimisen opit upeasti: ”Näemmä mitä vaan voi tehdä, kun ryhtyy sitä tekemään”. 

Lisätietoja

Kirjoittaja on Itlan kehitysjohtaja ja kouluttaja-coach, joka on suunnitellut ja vetänyt Itlan pitkäkestoiset johtamiskoulutukset 

Marika Tammeaid

Kehitysjohtaja

Director of Development

Johtamiskoulutus

marika.tammeaid@itla.fi

050 340 9798

Yhdysvaltojen hurjia uutisia seuratessa mietin vaihto-oppilasvuottani yli 30 vuotta sitten. 1989 olin 17-vuotias lukiolainen Kaliforniassa, josta käsin seurasin Berliinin muurin murtumista ja Euroopan mullistuksia. Palasin 1990 erilaiseen maanosaan kuin minkä jätin taakseni vuotta aiemmin. Sattumalta nuorin lapsistani on parhaillaan lukion vaihto-oppilaana Yhdysvaltojen Keskilännessä. Jälleen maailma on myllerryksessä: nyt horjuu Amerikan mantereella, mutta se heijastuu välittömästi Eurooppaan ja koko maailmaan.

Mitä tästä maailman uusimmasta nyrjähdyksestä pitäisi ajatella? Miten luoda lapsille ja nuorille toivoa ja tulevaisuudenuskoa, kun totuudella ei ole väliä ja luottamusta niin monenkeskiseen yhteistyöhön kuin tieteelliseen tietoon horjutetaan tarkoituksellisesti. Tosiasioista vaikeneminen, lamaannus tai kaunistelu eivät ole vaihtoehtoja, kun lapset ja nuoret kysyvät ja miettivät itse. Tietysti on huomioitava lapsen ikätaso eikä tuputettava aikuisten maailman mediamylläkkää.

Resilienssiä yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnalle

Lapsemme ja nuoremme ovat nuoresta iästään huolimatta ehtineet jo elää monta päällekkäistä mullistusta koronavuosista alkaen. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat vieläpä kriisejä, joilla ei näy päätepistettä lähitulevaisuudessa. Entistä tärkeämpää on luoda toivoa, luottamusta ja ratkaisuja asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Miten huomioida ja vahvistaa vielä paremmin sitä, mikä Suomessa toimii – esimerkiksi suomalainen asiajournalismi ja demokratia? Miten osaisimme puhua yhteiskunnallisista ongelmista ja samaan aikaan etsiä ratkaisuja ongelmiin horjuttamatta luottamusta instituutioihin ja toisiimme?

Entistä tärkeämpää on luoda toivoa, luottamusta ja ratkaisuja asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Miten huomioida ja vahvistaa vielä paremmin sitä, mikä Suomessa toimii?

Ihminen on uskomaton olento mukautumaan erilaisiin olosuhteisiin ja selviämään poikkeustilanteista. Tämä on huomattu tutkimuksissa esimerkiksi luonnonkatastrofeista toipuvissa yhteisöissä. Resilienssiä eli joustavuutta, selviytymiskykyä ja kimmoisuutta muutosten tai stressin keskellä tarvitaan yksilöiden lisäksi yhteisön ja yhteiskunnan tasolle. Joskus onnettomuuden tai kriisin jälkeen ei ole edes paluuta entiseen, mutta resilienssi tuo myös kykyä löytää toivoa, uutta suuntaa ja merkitystä jopa suurten menetysten jälkeen.

Perhe on kriisinkestävyyden näkökulmasta tärkeä perusyksikkö

Yhteisön tasolla keskeinen avainsana on luottamus: luottamus omaan, läheisten ja muun yhteiskunnan kykyyn toimia uudessa tilanteessa. Luonnonkatastrofien vaikutuksia tutkineet ovat havainneet, että kriisien vaikutukset ja seuraukset koetaan syvimmin lähiyhteisöissä ja kotitalouksissa – usein siis perhetasolla. Perhe tai muu lähiyhteisö on resilienssin ja laajemminkin kriisinkestävyyden näkökulmasta tärkeimpiä perusyksiköitä.

Toipuminen koko yhteiskuntana onnistuu parhaiten, kun yhteisötason tärkeys ymmärretään ja yhteisöjä tuetaan toipumisessa esimerkiksi sopeutumaan uuteen tilanteeseen suurten menetysten jälkeen. Puhumme kuitenkin perheestä ja lähiyhteisöistä varsin vähän, kun puhumme Suomessa turvallisuudesta tai laajemmin suomalaisesta kriisinkestävyydestä ja varautumisesta.

Yhteisön resilienssiä voidaan vahvistaa esimerkiksi vahvistamalla kaikkien ihmisten osallisuutta sekä tunnistamalla erilaisten ihmiset tarpeet perustuen tutkittuun tietoon, ei ennakkoluuloihin. Hyvin samoja asioita siis millä Itla pyrkii vaikuttamaan lapsi- ja perheystävällisen Suomen eteen.

Itlan visio on lapsiystävällinen hyvinvointiyhteiskunta 2040. Rakennamme yhteiskuntaa, jossa lapset, nuoret ja kaikenlaiset perheet uskaltavat unelmoida ja luottaa hyvään tulevaisuuteen. Kirjoitus on osa sarjaa, jossa hallituksen jäsenet kirjoittavat lapsi- ja perhemyönteisen Suomen rakentamisen teemoista. Tutustu syksyllä 2024 julkaistuun strategiaamme ja vaikuttavuustavoitteisiimme lapsi- ja perhemyönteisestä yhteiskunnasta, lapsinäkökulmaisen tiedon saamisesta käyttöön ja lapsilähtöisistä kasvuympäristöistä ja palveluista.  

Kirjoittaja

Sanna Vesikansa

Itlan hallituksen jäsen ja kriisitoimintojen johtaja Mieli ry:ssä

Kuva: Jakke Nikkarinen

Kuusi aiemmin arvioitua menetelmää on saanut uuden arvion. Menetelmät ovat seuraavat:

  • kouluvalmiuksien tukemiseen tarkoitettu FHille-ohjelma
  • mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien perheille vertaistueksi tarkoitettu Toimiva lapsi & perhe -menetelmät: Vertti-ryhmät
  • väkivaltaa perheessään tai lähisuhteissaan kokeneille lapsille tarkoitettu Trappan – Portaat
  • lapsen ja vanhempien myönteisen vuorovaikutuksen edistämiseen ja vanhempien mentalisaatiokyvyn vahvistamiseen tarkoitettu Vahvuutta vanhemmuuteen
  • vanhemman ja lapsen välisen myönteisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen tarkoitettu Vanhempana vahvemmaksi
  • lapsen sijoituksen vanhemmalle aiheuttaman kriisin läpikäyntiin tarkoitettu VOIKUKKIA-vertaistukimenetelmä.

Nämä ovat kaikki menetelmiä, joista edellisessä arvioinnissa ei saatu riittävää tutkimusnäyttöä tai dokumentoitua vaikuttavuusnäyttöä. 

Uudessa arvioinnissa Vahvuutta vanhemmuuteen ja Vanhempana vahvemmaksi -menetelmät saivat arvion 2/5 ja muut arvion 1/5. Kaikki menetelmät ovat hyvin kuvattuja ja teoreettisesti perusteltuja, mutta niistä ei ole vielä vaikuttavuusnäyttöä, eli menetelmien vaikuttavuudesta ei ole toistaiseksi tietoa. Arvion 2/5 saaneet menetelmät eroavat muista siinä, että niistä on tehty jonkin verran vertaisarvioitua tutkimusta mutta ei kuitenkaan vaikuttavuustutkimusta.

”Menetelmien näyttöön perustuvaa vaikuttavuutta ei voida todentaa ilman vaikuttavuuden tutkimista”, sanoo tiedeasiantuntija Marko Merikukka.

”Menetelmien näyttöön perustuvaa vaikuttavuutta ei voida todentaa ilman vaikuttavuuden tutkimista.”

Menetelmäpankki ajantasaiseksi

Menetelmät arvioitiin vuonna 2022 uudistetun arviointijärjestelmän mukaisesti. Menetelmäarviot perustuvat tutkimusnäyttöön.

”Aiemmat arviot olivat vuosilta 2016–2019, joten menetelmät oli tärkeää arvioida uudelleen, jotta Kasvun tuen menetelmäpankki olisi mahdollisimman ajantasainen”, sanoo Kasvun tuen menetelmäarvioista vastaava erityisasiantuntija Heidi Backman.

Kasvun tuen menetelmäarviot tehdään systemaattisina katsauksina, joissa tietokannoista haetaan tietyillä hakukriteereillä kaikkea menetelmästä tehtyä tutkimusta. Jotta tulokset olisivat Suomen olosuhteisiin sopivia, haussa huomioidaan vain tutkimukset, jotka on tehty korkean tulotason maissa.

”Kun kaikki arviot saadaan systemaattisiksi ja niihin on kirjattu arvioinnin pohjana oleva hakustrategia, jatkossa niiden päivittäminen on helpompaa”, Backman sanoo.

“Hakukriteerit myös kirjataan arvioon. Tällöin haku voidaan myöhemmin toistaa samoilla kriteereillä, jos arviota on tarve päivittää.”

Arvioinnin periaatteet on kirjattu myös tammikuussa 2025 julkaistuun Arviointioppaaseen.

Arviointijärjestelmän tavoitteena on tehdä psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuuden arvioinnista mahdollisimman järjestelmällistä ja läpinäkyvää. Myös arviointien vertailu helpottuu, kun ne on toteutettu saman rakenteen mukaisesti. 

Uudet menetelmäarviot on julkaistu Kasvun tuen menetelmäpankissa. Ne julkaistaan myös Kasvun tuki -aikakauslehdessä. 

Lisätietoja

Heidi Backman.
Heidi Backman

Erityisasiantuntija

Senior Specialist

Kasvun tuki

heidi.backman@itla.fi

050 330 4644
Marko Merikukka

Tiedeasiantuntija

Tutkimusetiikan tukihenkilö

Science Specialist

Research Integrity Adviser

Kasvun tuki

marko.merikukka@itla.fi

040 647 5565
  • Teoriaperustaisuus on keskeinen tekijä psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuudessa, sillä se luo pohjan sille, miten ja miksi menetelmän tavoittelema muutos tapahtuu.
  • Kasvun tuessa arvioitujen lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisten menetelmien taustalla havaittiin olevan useita ihmistieteisiin liittyviä teorioita, teoreettisia malleja ja viitekehyksiä.
  • Yleisimmät teoriat menetelmien taustalla olivat sosiaalisen oppimisen teoria, kiintymyssuhdeteoria sekä kognitiivisen ja kognitiivisen käyttäytymisterapian teoreettiset viitekehykset.
  • Suomessa käytössä olevien psykososiaalisten menetelmien teoriaperustaisuudessa ja teoriataustan kuvauksen syvyydessä havaittiin laadullisessa tarkastelussa merkittäviä eroavaisuuksia. Osassa menetelmistä oli yksityiskohtainen teoriakuvaus, ja osassa teoriataustaa ei eritelty selkeästi.
  • Menetelmän teoreettinen tausta olisi hyvä esitellä ja perustella menetelmäkuvauksissa selkeästi.
  • Jatkotutkimuksissa tulisi tarkastella, miten teoriaperusta toimii menetelmän taustalla, miten se linkittyy ydinelementteihin ja muutoksen mekanismeihin ja miten se vaikuttaa menetelmän tuloksellisuuteen.

Kasvun tuen menetelmäpankissa on tähän mennessä arvioitu 34 lapsille, nuorille ja perheille suunnattua psykososiaalista menetelmää eli interventiota, ohjelmaa tai toimintamallia. Usealla psykososiaalisella menetelmällä on näyttöä vaikuttavuudesta erilaisten mielenterveysongelmien ehkäisyssä ja hoidossa. Kasvun tuen vaikuttavuusarviointiin pääsemiseksi psykososiaalisen menetelmän pitää täyttää viisi mukaanottokriteeriä:

  1. Menetelmän tavoitteena tulee olla lasten tai nuorten mielenterveyden ja psykososiaalisen hyvinvoinnin edistäminen tai mielenterveysongelmien ehkäisy tai varhainen hoitaminen.
  2. Menetelmän kohderyhmänä tulee olla alle 23-vuotiaat sekä heidän kasvu- ja kehitysympäristönsä.
  3. Menetelmällä tulee olla tieteellinen teoriaperusta.
  4. Menetelmästä tulee olla saatavilla menetelmäkoulutusta Suomessa.
  5. Menetelmällä tulee olla eettinen arvopohja, ja sen tulee noudattaa eettisiä periaatteita.

Tämän katsauksen keskiössä on kolmas mukaanottokriteeri, tieteellinen teoriaperusta. Se voi viitata yksittäisiin teorioihin, tai siinä voi yhdistyä useampi teoria, teoreettinen malli tai viitekehys. Psykososiaalisten menetelmien taustalla olevat teoriat liittyvät usein ihmistieteisiin, ja ne selittävät muutosta (Evans ym., 2023; Davis ym., 2015). Teorioiden juuret ovat usein psykologiassa, sosiaalitieteissä tai kasvatustieteissä (Davis ym., 2015).

Teoria voidaan ymmärtää systemaattisena kokonaisuutena, joka auttaa järkeistämään maailmaa, analysoimaan havaintoja ja kokemuksia sekä yhdistämään tietoa (Turner, 2009; Michie & Johnston, 2012). Teorian tulisi määritellä menetelmässä käytetyt keskeiset käsitteet, erottaa ne toisistaan sekä selittää, miten käsitteet liittyvät toisiinsa sekä miten ne kytkeytyvät tavoiteltuun muutokseen (Turner, 2009).

 Menetelmän suhde teoriaan voi olla neljänlainen:

  • Teoriaan perustuva (engl. theory-based) menetelmä viittaa siihen, että menetelmän kehityksessä on tietoisesti ja systemaattisesti käytetty tiettyä teoriaa muutoksen syiden ja vaikutusten ymmärtämiseen (Bartholomew ym., 1998; Michie ym., 2018).
  • Teoriasta ohjattu (engl. theory-driven) menetelmä eroaa teoriaan perustuvasta menetelmästä siten, että siinä korostetaan teorian ohjaavaa roolia menetelmän suunnittelussa ja kehittämisessä (Coryn ym., 2011). Teoria on tällöin menetelmän kehityksen lähtökohta, jonka mukaan suunnitellaan menetelmän eri osat ja vaiheet, mikä saattaa vaikuttaa menetelmän sisältöön ja sovellustapaan (Kok ym., 2015).
  • Teoreettisesti informoitu (engl. theory-informed) menetelmä sen sijaan perustuu teoreettisiin käsitteisiin ja voi hyödyntää useiden teorioiden näkemyksiä ilman, että menetelmä on sidottu tiukasti yhteen ainoaan teoreettiseen viitekehykseen​ (French ym., 2012).
  • Teoriasta johdettu (engl. theory-inspired) menetelmä heijastelee vielä joustavampaa yhteyttä teoriaan. Tällöin menetelmä hyödyntää teoriaa ja sen käsitteitä, mutta niitä ei ole suoraan, tarkasti ja systemaattisesti linkitetty menetelmän vaikutusmekanismeihin (Michie ym., 2008; 2018).

Termit ovat kuitenkin osin päällekkäisiä, niiden käyttö vaikuttaa olevan jokseenkin epäjohdonmukaista ja -yhteneväistä eri lähteissä eikä niille tiettävästi ole vakiintuneita suomennoksia. Tässä katsauksessa teoriaperustaisuudella viitataan erityisesti teoriaan perustuviin ja teoriasta ohjattuihin menetelmiin, jotka hyödyntävät taustateoriaansa siten, että kausaaliset yhteydet ja vaikutusmekanismit ovat selkeästi määriteltyjä ja teoriasta johdettuja. Teoriaperustaisuus on keskeistä psykososiaalisissa menetelmissä, sillä se selittää muutosta ja auttaa ymmärtämään muutospolkuja sekä saavuttamaan vaikutuksia (Evans ym., 2023; Rothman, 2004).

Tämän narratiivisen katsauksen tarkoituksena on kuvata ja jäsentää, mitkä ihmistieteisiin liittyvät teoriat, teoreettiset mallit ja viitekehykset vaikuttavat Kasvun tuessa arvioitujen lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisten menetelmien taustalla. Tavoitteena on niin ikään laadullisesti tarkastella, miten teoriaperustaisuus toteutuu menetelmien kuvauksissa. Katsauksen tarkoituksena ei ole tehdä systemaattista arviota menetelmien teoriataustasta, vaan tarkastelu on luonteeltaan yleisempää ja suuntaa antavaa.

Menetelmät

Katsauksen kirjoittajat listasivat Kasvun tuessa arvioidut menetelmät (n = 28) ja menetelmäperheet (n = 2) sekä tällä hetkellä arvioinnissa olevat aiemmin Kasvun tuessa arvioimattomat menetelmät (n = 3). Kasvun tuen menetelmäpankista käytiin läpi kaikkien menetelmien kuvaukset, mutta tietoja täydennettiin tarvittaessa menetelmän omilla kotisivuilla olevilla kuvauksilla. Menetelmäkuvauksista poimittiin kohdat, joissa kuvattiin menetelmän teoriataustaa. Teoriataustat luetteloitiin ja teorioiden toistuvuus huomioitiin. Pääpaino pidettiin kehityspsykologisissa teorioissa. Katsaukseen valittiin yleisesti hyväksytyt ihmistieteisiin liittyvät teoriat, teoreettiset mallit tai viitekehykset, joille on tutkimusnäyttöä (n = 16). Seuraavaksi katsaukseen poimittiin mukaan sellaiset yleisesti tunnetut kokonaisvaltaiset kehityspsykologiset teoriat, joita on käytetty psykososiaalisten menetelmien kehittämisessä tai niiden taustalla, mutta joista ei ollut eksplisiittistä mainintaa menetelmäkuvauksissa (n = 2). Lopuksi kirjoittajat arvioivat laadullisesti Kasvun tuen menetelmien kuvausten teoriaperustaisuutta ja teoriataustojen syvyyttä.

Kasvun tuen menetelmien teoriaperustaisuudesta ja teoriataustojen syvyydestä kirjoitettiin narratiivinen katsaus. Narratiivinen katsaus on laadullinen kirjallisuuskatsaus, jolla pyritään muodostamaan ymmärrystä ja tulkintaa tutkittavasta ilmiöstä tai teemasta ilman tarkkaa tutkimuskysymystä ja systemaattista hakustrategiaa (Sukhera, 2022).

Tulokset

Kasvun tuessa arvioitujen menetelmien taustalla olevat teoriat

Kasvun tuessa arvioitujen psykososiaalisten menetelmien kuvauksissa nousi esiin monia eri teorioita, teoreettisia malleja, viitekehyksiä ja lähestymistapoja, jotka liittyvät ihmistieteisiin. Toimiva lapsi ja perhe -menetelmät sekä Ihmeelliset vuodet -menetelmäperhe laskettiin yksittäisiksi menetelmiksi, vaikka ne molemmat todellisuudessa kattavat vähintään kolme eri menetelmäversiota. Teoriat on koottu taulukkoon 1.

Taulukko 1. Psykososiaalisten menetelmien taustalla käytettäviä teorioita, teoreettisia malleja, viitekehyksiä ja lähestymistapoja.Download

Menetelmien kuvauksissa teoriataustoja ei ollut kauttaaltaan raportoitu systemaattisesti, vaan kuvaukset vaihtelivat menetelmäkohtaisesti. Teoriaperustan kuvauksen syvyys vaihteli niin ikään menetelmien välillä merkittävästi:

  • Osassa teoria ja sen toimintamekanismit kuvattiin kirjoittajien laadullisen analyysin pohjalta riittävän tarkasti niin ydinelementtien kuin taustaperiaatteidenkin osalta (n = 14).
  • Osassa teoriataustaa ei nivottu perusteellisesti menetelmän ydinelementteihin (n = 8).
  •  Osassa menetelmäkuvauksissa keskeiset teoreettiset lähestymistavat vain mainittiin nimeltä (n = 6).

Viidestä menetelmäkuvauksesta teoriataustan määritelmä oli vaikeammin löydettävissä, tai se puuttui kokonaan. Suurin osa Kasvun tuessa arvioiduista psykososiaalisista menetelmistä pohjautui useampaan teoriaan tai teoreettiseen viitekehykseen (n = 22), ja toisaalta sama teoria esiintyi keskenään erilaistenkin menetelmien taustalla. Esimerkiksi ekologinen systeemiteoria kuvattiin keskenään hyvin erilaisten menetelmien yhteydessä. Teorioiksi menetelmäkuvauksissa saatettiin lukea myös erilaiset terapiasuuntaukset, tekniikat ja keinot, kuten motivoiva haastattelu ja haavoittuvuuden kehä. Tällaisia ei listattu taulukkoon.

Teoriataustojen kuvauksia tarkasteltaessa havaittiin, että joidenkin menetelmien toimintamekanismit esitettiin ilman viittauksia niihin liittyviin teorioihin tai teoreettisiin viitekehyksiin. Taustalla kuitenkin oletettiin vaikuttavan yleisesti tunnettuja teorioita, kuten Thelenin dynaamisten systeemien teoria tai Engelin biopsykososiaaliset mallit, jotka lisättiin kuvattavien teorioiden listalle. Yleisimmät nimetyt teoriat lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisten menetelmien taustalla olivat kognitiiviset ja kognitiivisen käyttäytymisterapian teoreettiset viitekehykset (11 menetelmässä), sosiaalisen oppimisen teoria (9 menetelmässä) ja kiintymyssuhdeteoria (9 menetelmässä). Kuuden menetelmän taustalla esiintyivät sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeiset lähestymistavat että mentalisaatioteoria, kun taas ekologinen systeemiteoria vaikutti viidessä menetelmässä. Neurotieteellisiä ja muita biologisperustaisia kehitysteorioita, kuten Pattersonin pakottavan vuorovaikutuksen teoria sekä Vygotskyn sosiokulttuurinen teoria havaittiin muutaman menetelmän lähtökohdaksi, vaikka ne saattoivat vaikuttaa muidenkin taulukossa teorian yhteydessä mainitsemattomien menetelmien periaatteissa. Salutogeeninen malli nimettiin kahden menetelmän kuvauksessa, ja vähintään yhden menetelmäntaustana olivat seuraavat teoriat: ekokulttuurinen teoria, Eriksonin psykososiaalinen teoria, kehityksen transaktionaalinen malli, Kohlbergin moraalikehityksen teoria, Piaget’n kognitiivinen vaiheteoria sekä psykoanalyyttiset ja -dynaamiset lähestymistavat. Myös nämä saattoivat vaikuttaa sellaisissakin menetelmissä, joita ei eksplisiittisesti mainita taulukossa teorian yhteydessä.

Pohdinta

Tämän katsauksen tavoitteena on kartoittaa ja jäsentää ihmistieteellisiä teorioita, teoreettisia malleja ja viitekehyksiä, joita on käytetty Kasvun tuessa arvioitujen ja tällä hetkellä arvioinnissa olevien lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisten menetelmien taustalla. Lisäksi katsauksessa tarkastellaan laadullisesti sitä, miten teoriaperusta esitettiin menetelmäkuvauksissa.

Katsauksessa havaittiin, että lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisten menetelmien taustalla on monenlaisia teorioita ja teoreettisia malleja, joista useat perustuvat psykologisiin tai sosiaalisiin teorioihin. Esimerkiksi sosiaalisen oppimisen teoria, kiintymyssuhdeteoria sekä kognitiiviset ja kognitiivisen käyttäytymisterapian lähestymistavat olivat yleisiä. Monet Kasvun tuessa arvioidut psykososiaaliset menetelmät pohjautuivat useisiin teorioihin tai viitekehyksiin, ja sama teoria saattoi löytyä erilaisten menetelmien taustalta. Lisäksi teorioiksi saatettiin laskea erilaisia terapiasuuntauksia, tekniikoita ja menetelmiä, mikä voi hämärtää menetelmän teoreettista pohjaa (Michie ym., 2008; Kok ym., 2004).

Katsauksen tuottama listaus teorioista antaa hyvän kuvan Suomessa käytössä olevien lapsille ja perheille kohdennettujen psykososiaalisten menetelmien teoriaperustaisuudesta.

Merkittävä löydös oli myös se, että teoriataustojen raportoinnin syvyys vaihteli menetelmien välillä, ja joissakin menetelmäkuvauksissa tieto teoriaperustaisuudesta oli helpommin saatavilla kuin toisissa. Tarkastelun yleisen ja suuntaa antavan luonteen vuoksi menetelmäkuvauksia ei kuitenkaan varsinaisesti arvioitu eikä asetettu paremmuusjärjestykseen. Huomionarvoiseksi nousi, ettei Kasvun tuessa arvioitujen psykososiaalisten menetelmien kuvauksissa aina eroteltu kaikkia teorioita, jotka oletettavasti vaikuttivat menetelmän taustalla. Monissa menetelmissä otettiin huomioon lapsen kehitystaso, mutta kehityspsykologisia teoreettisia viitekehyksiä ei välttämättä kuvattu perusteellisesti. Esimerkiksi Eriksonin psykososiaalinen teoria tai siihen pohjaavat uudemmat kehitysteoriat, jotka korostavat yksilön biologista ja sosiaalista kehitystä erilaisten kehitystehtävien kautta, saattoivat vaikuttaa menetelmän taustalla ilman, että niitä mainittiin menetelmäkuvauksissa.

On siis mahdollista, että menetelmien taustalla vaikuttavia teorioita jää toisinaan kuvaamatta. Vaillinainen kuvaus saattaa johtua siitä, että menetelmäkuvaukset lienevät suunnattu ensisijaisesti menetelmien toteuttajille, joille kliininen näkökulma on usein merkityksellisempi kuin teoreettinen tausta tai teoriasta johdetut muutosmekanismit. Kuvauksissa painottuvatkin teoriat, jotka tarjoavat suoraan sovellettavia tekniikoita kliiniseen työhön, kuten kognitiiviset lähestymistavat. Teoriataustan selkeä jäsentäminen ja kuvaaminen sekä siitä johdettavat menetelmän osaset, kuten ydinelementit ja keinot, luovat pohjan menetelmän vaikutusmekanismeille (Evans ym., 2023; Rothman, 2004). Yleisesti tiedetään, että kun menetelmällä on tunnistettava ja hyvin kuvattu teoria taustallaan, voidaan ymmärtää, miten teoriaperustaisuus vaikuttaa muutoksen mekanismien toteutumiseen (Michie & Johnston, 2012; De Silva ym., 2014).

Lasten, nuorten ja perheiden kanssa käytettävissä psykososiaalisissa menetelmissä teoriaperustaisuuden varmistaminen on erityisen tärkeää, koska lasten erityinen asema edellyttää tarkkuutta ja vastuullisuutta. Nimenomaan heille tulisi tarjota vaikuttavia menetelmiä, mikä edellyttää menetelmältä selkeää teoriaperustaa ja sen kytkeytymistä muutosmekanismeihin. Myös menetelmien kehittämisessä ja adaptoinnissa on kiinnitettävä huomiota teoriaperustaisuuteen. Jatkossa olisi tärkeää seurata, onko teoriaperustaisuus saanut vahvemman roolin menetelmien kehittämisprosessissa ja miten tilanne kehittyy. Tulevaisuudessa tulisi tarkastella erityisesti sitä, kuinka teoriaperusta toimii psykososiaalisen menetelmän taustalla, miten se linkittyy menetelmän taustaelementteihin ja kuinka se vaikuttaa menetelmän tuloksellisuuteen.

”Lasten, nuorten ja perheiden kanssa käytettävissä psykososiaalisissa menetelmissä teoriaperustaisuuden varmistaminen on erityisen tärkeää, koska lasten erityinen asema edellyttää tarkkuutta ja vastuullisuutta.”

Vahvuudet ja heikkoudet

Tämän narratiivisen katsauksen vahvuutena on psykososiaalisten menetelmien teoriaperustaisuuden ja teoriataustan syvyyden kuvaaminen ja jäsentäminen tietääksemme ensikertaa suomalaisessa kontekstissa. Katsaus antaa hyvän kuvan teorioista, joita käytetään lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisten menetelmien taustalla. Katsauksen heikkouksiin kuuluu, ettei narratiivinen katsaus salli varmuutta siitä, että kuva teorioista ja menetelmien teoriaperustaisuudesta muodostuisi täydellisen kattavaksi. Kaikkia mahdollisia psykososiaalisten menetelmien taustateorioita ja teoreettisia lähestymistapoja ei ole aiheen laajuuden vuoksi mahdollista kuvata. Katsauksen heikkoudeksi onkin niin ikään luettava se, ettei katsauksen listaus ole täydellinen. Kasvun tuen menetelmäpankki antaa kuitenkin hyvän käsityksen Suomessa käytettävistä lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisista menetelmistä, ja lista teorioista on tarkoitettu täydennettäväksi.

Johtopäätökset

Kasvun tuessa arvioidut lasten, nuorten ja perheiden psykososiaaliset menetelmät perustuvat usein ihmistieteisiin liittyvään teoriaan, teoreettiseen malliin tai viitekehykseen. Teoriaperustaisuuden kuvausten syvyydessä vaikuttaa olevan merkittäviä eroavaisuuksia, ja suositeltavaa olisikin, jos menetelmäkuvauksissa esiteltäisiin ja perusteltaisiin selkeästi menetelmän teoreettinen tausta. Jatkotutkimusta tarvitaan menetelmien teoriaperustaisuudesta ja sen vaikutuksista menetelmän ydinelementteihin, muihin taustaperiaatteisiin, muutoksen mekanismeihin ja keinoihin. Lisäksi tarvitaan ymmärrystä käsitteiden välisistä suhteista.

Artikkeli on Kasvun tuki -aikakauslehden ennakkojulkaisu, joka julkaistaan myöhemmin osana lehden numeroa 1/2025.

AVAINSANAT: teoriaperustaisuus, psykososiaaliset menetelmät, psykologiset teoriat

SIDONNAISUUDET: ei sidonnaisuuksia

Ainsworth, M. D. S., Blehar, M. C., Waters, E. & Wall, S. N. (2015). Patterns of attachment: A psychological study of the strange situation. Psychology press. https://doi.org/10.4324/9780203758045

Antonovsky, A. (1987). Health promoting factors at work: The sense of coherence. Psychosocial factors at work and their relation to health, 153–167.

Bandura, A. (1986). Social foundations of thought and action. Englewood Cliffs, (s. 23-28), 2.

Bartholomew, L. K., Parcel, G. S. & Kok, G. (1998). Intervention mapping: A process for developing theory- and evidence-based health education programs. Health Education & Behavior: The Official Publication of the Society for Public Health Education, 25(5), 545–563. https://doi.org/10.1177/109019819802500502

Beck, A. T. (1976). Cognitive therapy and the emotional disorders. NY: International Universities Press.

Bowlby, J. (1969). Attacment and Loss, Vol 1: Attacment. Harmondsworth: Peguin Books.

Bronfenbrenner, U. (2005). Ecological systems theory (1992). Teoksessa U. Bronfenbrenner (toim.), Making human beings human: Bioecological perspectives on human development (s. 106–173). Sage Publications Ltd.

Coryn, C. L. S., Noakes, L. A., Westine, C. D. & Schröter, D. C. (2011). A systematic review of theory-driven evaluation practice from 1990 to 2009. American Journal of Evaluation, 32(2), 199–226. https://doi.org/10.1177/1098214010389321

Davis, R., Campbell, R., Hildon, Z., Hobbs, L. & Michie, S. (2015). Theories of behaviour and behaviour change across the social and behavioural sciences: A scoping review. Health Psychology Review, 9(3), 323–344. https://doi.org/10.1080/17437199.2014.941722

De Silva, M., Breuer, E., Lee, L., Asher, L., Chowdhary, N., Lund, C. & Patel, V. (2014). Theory of Change: A theory-driven approach to enhance the Medical Research Council’s framework for complex interventions. Trials, 15, 267. https://doi.org/10.1186/1745-6215-15-267

Engel, G. L. (1977). The need for a new medical model: A challenge for biomedicine. Science, 196(4286), 129–136. https://doi.org/10.1126/science.847460

Erikson, E. H. (1963). Childhood and society (Vol. 2). Norton.

Evans, R., MacDonald, S., Trubey, R., Noyes, J., Robling, M., Willis, S., … & Melendez-Torres, G. J. (2023). Interventions targeting the mental health and wellbeing of care-experienced children and young people in higher-income countries: Evidence map and systematic review. Systematic Reviews, 12(1), 111. https://doi.org/10.1186/s13643-023-02260-y

Fonagy, P., Target, M., Steele, H. & Steele, M. (1998). Reflective functioning manual. University College London.

French, S. D., Green, S. E., O’Connor, D. A., McKenzie, J. E., Francis, J. J., Michie, S., … & Grimshaw, J. M. (2012). Developing theory-informed behaviour change interventions to implement evidence into practice: A systematic approach using the Theoretical Domains Framework. Implementation Science, 7(38). https://doi.org/10.1186/1748-5908-7-38

Gallimore, R., Weisner, T. S., Kaufman, S. Z. & Bernheimer, L. P. (1989). The social construction of ecocultural niches: family accommodation of developmentally delayed children. American Journal of Mental Retardation: AJMR, 94(3), 216–230.

Hodges, T. D. & Clifton, D. O. (2004). Strengths-based development in practice. In Positive psychology in practice (s. 256–268). John Wiley & Sons, Inc. https://doi.org/10.1002/9780470939338.ch16

Horowitz, M. J. (1988). Introduction to psychodynamics: A new synthesis. Basic Books.

Kohlberg, L. (1987). The psychology of moral development. Ethics, 97(2).

Kok, G., Gottlieb, N., Peters, G.-J., Mullen, P. D., Parcel, G., Ruiter, R., Fernandez, M., Markham, C. & Bartholomew, L. (2015). A taxonomy of behavior change methods; An intervention mapping approach. Health Psychology Review, 10, 1–32. https://doi.org/10.1080/17437199.2015.1077155

Kok, G., Schaalma, H., Ruiter, R. A. C., van Empelen, P. & Brug, J. (2004). Intervention mapping: Protocol for applying health psychology theory to prevention programmes. Journal of Health Psychology, 9(1), 85–98. https://doi.org/10.1177/1359105304038379

Main, M., Kaplan, N. & Cassidy, J. (1985). Security in infancy, childhood, and adulthood: A move to the level of representation. Monographs of the Society for Research in Child Development, 50(1/2), 66–104. https://doi.org/10.2307/3333827

Michie, S., Carey, R. N., Johnston, M., Rothman, A. J., de Bruin, M., Kelly, M. P. & Connell, L. E. (2018). From theory-inspired to theory-based interventions: A protocol for developing and testing a methodology for linking behaviour change techniques to theoretical mechanisms of action. Annals of Behavioral Medicine: A Publication of the Society of Behavioral Medicine, 52(6), 501–512. https://doi.org/10.1007/s12160-016-9816-6

Michie, S. & Johnston, M. (2012). Theories and techniques of behaviour change: Developing a cumulative science of behaviour change. Health Psychology Review, 6(1), 1–6. https://doi.org/10.1080/17437199.2012.654964

Michie, S., Johnston, M., Francis, J., Hardeman, W. & Eccles, M. (2008). From theory to intervention: Mapping theoretically derived behavioural determinants to behaviour change techniques. Applied Psychology, 57(4), 660–680. https://doi.org/10.1111/j.1464-0597.2008.00341.x

Patterson, G. R. (2016). Coercion theory: The study of change. In The Oxford handbook of coercive relationship dynamics (s. 7–22). Oxford University Press.

Piaget, J. (1923). Le langage et la pensée chez l’enfant (Vol. 1). Delachaux and Niestlé.

Rothman, A. J. (2004). “Is there nothing more practical than a good theory?”: Why innovations and advances in health behavior change will arise if interventions are used to test and refine theory. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 1(1), 11. https://doi.org/10.1186/1479-5868-1-11

Sameroff, A. (2009). The transactional model of development: How children and contexts shape each other. American Psychological Association. https://doi.org/10.1037/11877-000

Shai, D. & Belsky, J. (2011). Parental embodied mentalizing: Let’s be explicit about what we mean by implicit. Child Development Perspectives, 5(3), 187–188. https://doi.org/10.1111/j.1750-8606.2011.00195.x

Slade, A. (2005). Parental reflective functioning: An introduction. Attachment & Human Development, 7(3), 269–281. https://doi.org/10.1080/14616730500245906

Smith, L. B. & Thelen, E. (1993). A dynamic systems approach to development: Applications.

Sukhera, J. (2022). Narrative reviews in Medical Education: Key steps for researchers. Journal of Graduate Medical Education, 14(4):418–419. https://doi.org/10.4300/JGME-D-22-00481.1

Turner, J. C. (2009). Theoretical foundations of child life practice. In The handbook of child life: A guide for pediatric psychosocial care. Charles C Thomas Publisher, Ltd.

Vygotsky, L. S. (1972). The psychology of art. Journal of Aesthetics and Art Criticism, 30(4).

Kirjoittajat

Heidi Backman.

Heidi Backman

psykologi, PsT, erityisasiantuntija, Itla

Vilja Seppälä-

Vilja Seppälä

psykologi, PsM, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto

Siiri Lampela.

Siiri Lampela

psykologi, PsM, väitöskirjatutkija, Young-ohjelma, Tampereen yliopisto

MDFT-menetelmä (Multidimensional Family Therapy) on perhekeskeinen avohoitomuoto, joka on kehitetty riskiryhmään kuuluvien päihde- ja käytöshäiriöisten nuorten hoitoon. Menetelmästä on nyt julkaistu uusi arvio Kasvun tuen menetelmäpankissa.

Arvion mukaan menetelmästä on vahvaa vaikuttavuustutkimusta yhdysvaltalaisesta ja eurooppalaisesta kontekstista, mutta Suomen ja muiden Pohjoismaiden osalta ei ole tietoa. Menetelmä saa arvion 5/5, eli sen näyttö arvioitiin vahvaksi. 

”Menetelmällä on siis vahva vaikuttavuusnäyttö 12–18-vuotiaiden nuorten päihde- ja käytöshäiriöihin, kun sitä verrataan muihin samaan tarkoitukseen oleviin menetelmiin ja hoitosuunnitelman mukaiseen hoitoon”, sanoo tiedeasiantuntija Marko Merikukka.

Kyseessä on menetelmäarvioinnin päivitys. Menetelmä on arvioitu edellisen kerran Kasvun tuessa vuonna 2016, jolloin tehdyssä suppeassa katsauksessa sen näyttö arvioitiin vahvaksi.

Arvio päivittyi uudella tutkimustiedolla

MDFT-menetelmä arvioitiin vuonna 2022 uudistetun arviointijärjestelmän mukaisesti. Menetelmäarviot perustuvat tutkimusnäyttöön.

”Menetelmä oli tärkeää arvioida uudelleen, koska siitä on tehty viimeisten 10 vuoden aikana uutta tutkimusta, joka nyt saatiin mukaan arviointiin”, sanoo Kasvun tuen menetelmäarvioista vastaava erityisasiantuntija Heidi Backman.

”Ilmiö on myös ajankohtainen, ja käytöshaasteisiin on tarjolla melko vähän vaikuttavia menetelmiä.”

Kasvun tuen menetelmäarviot tehdään systemaattisina katsauksina, joissa tietokannoista haetaan tietyillä hakukriteereillä kaikkea menetelmästä tehtyä tutkimusta. Jotta tulokset olisivat Suomen olosuhteisiin sopivia, haussa huomioidaan vain tutkimukset, jotka on tehty korkean tulotason maissa.

”Hakukriteerit myös kirjataan arvioon. Tällöin haku voidaan myöhemmin toistaa samoilla kriteereillä, jos arviota on tarve päivittää”, Backman sanoo.

”Systemaattisina katsauksina tehtyjä eri menetelmien arviointeja on myös helpompi vertailla keskenään.”

Arvioinnin periaatteet on kirjattu myös tammikuussa 2025 julkaistuun Arviointioppaaseen. Arviointijärjestelmän tavoitteena on tehdä psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuuden arvioinnista mahdollisimman järjestelmällistä ja läpinäkyvää. Myös arviointien vertailu helpottuu, kun ne on toteutettu saman rakenteen mukaisesti. 

”Menetelmä oli tärkeää arvioida uudelleen, koska siitä on tehty viimeisten 10 vuoden aikana uutta tutkimusta, joka nyt saatiin mukaan arviointiin.”

Hoito ulottuu nuoren ja vanhempien lisäksi perheen vuorovaikutusmalleihin sekä suhteisiin kouluun ja sotepalveluihin 

MDFT on tieteelliseen tutkimustietoon perustuva ennaltaehkäisevän avohoidon malli. Menetelmän kohderyhmänä ovat useista samanaikaisista psykiatrisista ongelmista sekä päihteiden väärinkäytöstä kärsivät 12–18-vuotiaat nuoret ja heidän perheensä. Menetelmää voidaan käyttää myös tukemaan esimerkiksi osastohoitoa sairaalassa tai suljettua päihdehoitoa. 

Vaikka MDFT sisältää ennalta määriteltyjä tavoitteita tapaamisille, se ei ole kapearajainen menetelmä vaan ennemminkin hoitosysteemi. Menetelmän toteutustavat voivat vaihdella, mutta yleisesti hoito ulottuu nuoren ja vanhempien lisäksi perheen vuorovaikutusmalleihin sekä nuoren ja perheen suhteisiin kouluun sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. 

MDFT-menetelmän kotipesä eli paikka, josta käsin menetelmää pyritään levittämään ja juurruttamaan on Hollannissa, mutta Suomessa toimii MDFT-menetelmän lähettiläs Jenna Sundholm, joka on terapian alankomaalaisen kouluttajatahon SJI:n (Stichting Jeugdinterventies) palkkaama. 

Uusi arvio MDFT-menetelmästä on julkaistu Kasvun tuen menetelmäpankissa. Se julkaistaan myös seuraavassa Kasvun tuki -aikakauslehdessä.  

Uusi arvio MDFT-menetelmästä on julkaistu Kasvun tuen menetelmäpankissa. Se julkaistaan myös seuraavassa Kasvun tuki -aikakauslehdessä. 

Lisätietoja

Heidi Backman.
Heidi Backman

Erityisasiantuntija

Senior Specialist

Kasvun tuki

heidi.backman@itla.fi

050 330 4644

Marko Merikukka

Tiedeasiantuntija

Tutkimusetiikan tukihenkilö

Science Specialist

Research Integrity Adviser

Kasvun tuki

marko.merikukka@itla.fi

040 647 5565

Menetelmäpankin käytettävyys parani

Lasten ja nuorten tulisi saada varhaisessa vaiheessa mielenterveyden tukea ja hoitoa, mikä on tutkitusti vaikuttavaa. Sitä varten tarvitaan helposti saatavilla olevaa, luotettavaa ja tutkittua tietoa erilaisten psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuudesta.

Itla on uudistanut Kasvun tuen suosittua menetelmäpankkia, jotta muun muassa hyvinvointialueet ja koulut pystyvät tutustumaan entistä helpommin lasten, nuorten ja vanhempien mielenterveyttä edistävien menetelmien vaikuttavuuteen.

”Paransimme menetelmäpankin käytettävyyttä muun muassa uudistamalla hakutoimintoa ja sujuvoittamalla tekstiä. Menetelmäarviot ovat kuitenkin pysyneet samana”, kertoo Itlan tiedeasiantuntija Marko Merikukka.

Menetelmäpankista löytyy tällä hetkellä jo 34 arviota psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuudesta. Kaikki jo arvioidut lasten ja nuorten psykososiaaliset menetelmät ovat käytössä Suomessa. Mukana on esimerkiksi menetelmiä, joiden avulla voi tukea vanhemmuuden taitoja tai ennaltaehkäistä kiusaamista.

Tänä vuonna menetelmäpankissa on arvioinnissa jopa 18 menetelmää, mikä on aikaisempaan julkaisutahtiin verrattuna valtava muutos.

”Menetelmäpankin tarjoama tieto auttaa päätöksentekijöitä löytämään helposti tietoa siitä, minkälainen menetelmän tutkimukseen perustuva vaikuttavuusnäyttö on ja mille kohderyhmälle menetelmä on tarkoitettu. Tutkitun tiedon lisäksi päätöksissä on tärkeää huomioida muun muassa menetelmän käytettävyys”, toteaa Itlan kehitysjohtaja Marjo Kurki.

Kasvun tuen sisällöt siirtyivät samalla osaksi itla.fi:tä

Menetelmäpankin uudistuksen yhteydessä Kasvun tuen sisällöt siirtyvät Itlan verkkosivuille itla.fi:hin. Kasvun tuen vanha verkkosivu kasvuntuki.fi toimii jatkossa kurssialustana Kasvun tuen verkkokursseille.

Sisältöjen siirto on vahvasti linjassa Itlan tuoreen strategian kanssa, ja korostaa yhden, yhtenäisen Itlan merkitystä. Kasvun tuki on yksi Itlan keskeisistä toimintakokonaisuuksista, jonka tavoitteena on edistää lasten ja nuorten vaikuttavien psykososiaalisten menetelmien käyttöönottoa perustason palveluissa.

Kasvun tuen sisällöt kattavat menetelmäpankin lisäksi muun muassa psykososiaalisten menetelmien käyttöönottoon liittyviä koulutuksia ja materiaaleja, menetelmien käytettävyyteen keskittyviä julkaisuja sekä kouluille ja varhaiskasvatukseen suunnatun kurssikokonaisuuden käyttäytymisen tuesta.

Tervetuloa tutustumaan uudistettuun menetelmäpankkiin ja Kasvun tuen sivuihin! 

Lisätietoja

Marko Merikukka

Tiedeasiantuntija, Kasvun tuki

marko.merikukka(at)itla.fi

Marjo Kurki

Kehitysjohtaja, Kasvun tuki, YOUNG-ohjelma

marjo.kurki(at)itla

Menetelmäarvioiden päivitys jatkuu vilkkaana Kasvun tuessa. Alkukeväästä 2025 on aloitettu neljän menetelmän päivitysarviointi. Menetelmät ovat traumaattisille kokemuksille altistuneille lapsille ja nuorille sekä heidän vanhemmilleen tarkoitettu TRT, vanhemmuuden tueksi tarkoitettu Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmät sekä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen ja kiintymyssuhteen tukemiseen tarkoitetut Theraplay ja Pidä kiinni -hoitojärjestelmä.

Käynnissä olevien arviointien runsaus johtuu kasvaneesta arvioitsijoiden määrästä ja tarpeesta päivittää aiempia menetelmäarvioita nykyisen arviointijärjestelmän mukaisiksi systemaattisiksi katsauksiksi.

”Loppuvuodesta 2024 koulutimme joukon uusia arvioitsijoita, ja he ovat sukeltaneet innostuneina menetelmäarvioinnin maailmaan”, sanoo Kasvun tuen menetelmäarvioista vastaava erityisasiantuntija Heidi Backman.

”Näistä neljästä menetelmästä on olemassa vanhat suppeat arviot, mutta niissä tutkimuskirjallisuutta ei ole haettu systemaattisesti eli ei ole otettu mukaan kaikkea hakukriteerit täyttävää tutkimusta.”

Uudelleen arvioinnin tarpeeseen vaikuttaa myös uusi tutkimus.

”Kaikista näistä neljästä menetelmästä on tehty tutkimusta, ja esimerkiksi Pidä kiinni -menetelmästä on paraikaa meneillään suomalainen tutkimus, joka tullaan huomioimaan arviossa”, Backman kertoo.

Menetelmiä vanhemmuuden tukemiseen ja traumaattisten kokemusten käsittelyyn

TRT eli Teaching Recovery Techniques on ryhmämuotoinen interventio, joka on suunnattu traumaattisille kokemuksille altistuneille lapsille ja nuorille sekä heidän vanhemmilleen. Menetelmä perustuu traumakeskeiseen kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (TF-CBT), ja sen tavoitteena on tukea toipumista sekä opettaa keinoja traumaattisen stressin vaikutusten hallintaan.

Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmät ovat myös ryhmämuotoinen interventio, joka on suunnattu 3–12-vuotiaiden lasten vanhemmille. Ohjelman tavoitteena on vahvistaa positiivisia kasvatusmenetelmiä ja auttaa vanhempia käsittelemään lasten käytöshäiriöitä sekä parantaa vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Interventio perustuu sosiaalisen oppimisen ja kiintymyssuhteen teorioihin, kognitiivis-behavioraalisiin teorioihin sekä tutkimustietoon käytöshäiriöiden ennaltaehkäisystä ja hoidosta.

Theraplay ja Pidä kiinni -hoitojärjestelmä ovat molemmat Suomessa käytössä olevia menetelmiä, jotka keskittyvät vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen sekä kiintymyssuhteen tukemiseen. Menetelmien yhteisenä tavoitteena on edistää lapsen hyvinvointia ja kehitystä parantamalla perheen sisäistä kommunikaatiota ja emotionaalista yhteyttä.

”Kaikista näistä neljästä menetelmästä on tehty tutkimusta, ja esimerkiksi Pidä kiinni -menetelmästä on paraikaa meneillään suomalainen tutkimus, joka tullaan huomioimaan arviossa.”

Arviot systemaattisina katsauksina

Kasvun tuen menetelmäarviot tehdään systemaattisina katsauksina. Systemaattisten katsausten avulla saadaan luotettavampaa tietoa, sillä niissä haetaan tietokannoista kaikkea menetelmästä tehtyä tutkimusta.

Arvioinneissa selvitetään, onko arvioitavana olevalla psykososiaalisella menetelmällä suoraa tai välillistä näyttöön perustuvaa vaikuttavuutta johonkin tiettyyn lasten ja nuorten mielenterveyttä edistävään tavoitteeseen suomalaisessa kontekstissa.

”Systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa arvioitsijat käyvät huolellisesti läpi menetelmästä tehdyt vaikuttavuustutkimukset ja pisteyttävät ne tarkasti”, Backman kertoo.

”Menetelmän kokonaisarvio muodostuu vaikuttavuuden lisäksi menetelmän kuvauksen ja käyttöönoton tuen arviosta.”

Arviot pyritään saamaan valmiiksi viimeistään syksyllä 2025. Pidä kiinni -menetelmän arvion valmistuminen tosin riippuu siitä tulossa olevan tutkimuksen julkaisuajankohdasta.

”Jos tutkimus ei ilmesty vielä syksyllä, jäämme todennäköisesti odottamaan sitä”, Backman toteaa.

Menetelmäarviot julkaistaan Kasvun tuen menetelmäpankissa sekä Kasvun tuki -aikakauslehdessä.

Lisätietoja

Heidi Backman.
Heidi Backman

Erityisasiantuntija

Senior Specialist

Kasvun tuki

heidi.backman@itla.fi

050 330 4644

Selvityksen mukaan suomalaisperheet eivät saa riittävästi mielenterveyden tukea raskaus-, vauva- ja pikkulapsivaiheessa. Neuvoloiden laajat lakisääteiset terveystarkastukset ja tukimuodot eivät aina toteudu, mielenterveys- ja sosiaalipalveluiden saatavuus ja jatkuvuus on puutteellista, palvelut ovat siiloutuneet, eikä raskaus- ja pikkulapsiajan mielenterveysongelmien hoidosta vastaavaa tahoa ole selkeästi määritelty. Viimeaikaiset lapsiperheitä koskettaneet taloudelliset säästötoimet ovat lisänneet odottajien ja vauvaperheiden ahdinkoa entisestään.

Raskaus- ja pikkulapsiaikaan panostamisen säästäisi Suomen taloudellisia ja psykososiaalisia voimavaroja  

Mielenterveysongelmien juuret juontavat usein sikiökauteen ja varhaislapsuuteen. Yksi tärkeimmistä lapsen kehitykseen vaikuttavista ympäristötekijöistä on huoltajilta saatu hoiva ja kasvatus eli vanhemmuus. Mielenterveysongelmat, vaikeat kokemukset, yksinäisyys sekä kuormittava elämäntilanne voivat heikentää aikuisen kykyä hyvään vanhemmuuteen..

Läheiset ihmissuhteet yhdessä yhteiskunnan tarjoaman tuen kanssa auttavat vanhempia lasten kasvattamisessa haastavissakin elinolosuhteissa.

Toisaalta turvallinen vanhemmuus voi suojata lapsen mielenterveyttä vaikeiltakin riskitekijöiltä. Läheiset ihmissuhteet yhdessä yhteiskunnan tarjoaman tuen kanssa auttavat vanhempia lasten kasvattamisessa haastavissakin elinolosuhteissa.

Kaikkia vanhempia tavataan neuvolassa odotus- ja vauva-ajalla useita kertoja, mikä mahdollistaa perheen haasteiden tunnistamisen sekä ohjaamisen oikeanlaisen avun piiriin. Oikeanlainen ja oikea-aikainen tuki voi katkaista ylisukupolvisia psykososiaalisten ongelmien ketjuja ja parantaa sekä mielenterveyttä että vanhemmuutta. Tämä turvaa lapsen kehitystä pitkällä aikavälillä. Raskaus- ja pikkulapsiaikaan panostamisen onkin todettu säästävän yhteiskunnan taloudellisia ja psykososiaalisia resursseja pitkällä aikavälillä.

Vanhemmuuden tukeminen edellyttää toimivaa neuvolajärjestelmää

Pohjoismaissa on käytössä useita raskaus- ja pikkulapsiajan mielenterveys- ja vuorovaikutushaasteiden tunnistamiseen ja hoitoon tarkoitettuja psykososiaalisia menetelmiä. Tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuvilla menetelmillä edistetään mielenterveyttä ja toimintakykyä, vähennetään oireita ja huomioidaan sekä yksilö että hänen ympäristönsä. 

Tällaisia menetelmiä on käytettävissä Suomessakin, mutta niiden saatavuudessa on alueellisia eroja. Suomi on mukana Pohjoismaiden ministeriöneuvoston käynnistämässä Lapsen 1 000 ensimmäistä päivää -verkostossa, jonka tavoitteena on tehostaa näiden menetelmien käyttöä. Suomi on Itlan johdolla verkoston puheenjohtajamaa vuonna 2025.

Tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuvilla menetelmillä edistetään mielenterveyttä ja toimintakykyä, vähennetään oireita ja huomioidaan sekä yksilö että hänen ympäristönsä. 

Vanhemmuuden tukeminen edellyttää toimivaa neuvolajärjestelmää, jossa ongelmat voidaan tunnistaa ja vanhempien sekä lasten mielenterveyttä ja toimintakykyä tukea varhain ja yhdenvertaisesti. Lisäksi tarvitaan vauva- ja pikkulapsiajan mielenterveysongelmien ennaltaehkäisystä ja hoidosta vastaavat yksiköt kansallisesti ja alueellisesti. Tämä on yksi merkittävimmistä ratkaisuista suomalaisen yhteiskunnan mielenterveyskriisin selättämiseen.

Kirjoittaja

Kaija Puura

Lastenpsykiatrian professori, Tampereen yliopisto ja yliopistollinen sairaala

Kirjoittaja

Tiina Riekki

LT, psykiatrian erikoislääkäri, Oulun yliopisto, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue ja Suomen Perinataalimielenterveys ry