Muksuoppi (Kids’Skills)

Muksuoppi-menetelmä kehitettiin lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten (opettajat, psykologit, sosiaalityöntekijät, psykoterapeutit) käyttöön. Käytäntö on osoittanut, että menetelmää voivat käyttää myös eri-ikäisten lasten vanhemmat itsenäisesti. Muksuoppi on tarkoitettu leikki-ikäisille, alakouluikäisille, nuorille ja perheille. Sitä on katsottu voitavan soveltaa periaatteessa myös aikuisille. Muksuopin käyttöympäristö on laaja, sillä sitä voidaan käyttää varhaiskasvatuksessa, koulussa, sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä kotona. Menetelmä soveltuu tyypillisen kehityksen tueksi sekä erilaisiin erityistarpeisiin kuten oppimisvaikeuksien, kehitysviiveiden ja käytöshaasteiden hoitoon.

Muksuoppiin liittyviä ilmiöitä ovat lapsen moninaiset arjen haasteet, jotka menetelmässä määritellään taidoiksi, joita ei ole vielä opittu. Esimerkkejä tällaisista taidoista ovat itsesäätely, sosiaaliset taidot, koulunkäyntitaidot ja nukkuminen. Erityisesti itsesäätelytaitojen katsotaan liittyvän moniin arjen tilanteisiin. Itsesäätelytaidoilla viitataan ihmisen tietoiseen kykyyn ymmärtää, ohjata ja säädellä omia tunteitaan, ajatuksiaan, impulssejaan sekä käyttäytymistään erilaisissa tilanteissa (esim. Hautakangas ym., 2021). Omia tunteita ja käyttäytymistä säätelemällä lapsen on helpompi selviytyä arjessa. Muksuopissa tavoitteena on siirtää huomio ongelmista opittaviin taitoihin ja tukea lapsen edistymistä niiden kehittymisessä. Näin voidaan ehkäistä erilaisia käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen heijastuvia pulmia. Muksuopissa pyritään varhaisella huomion suuntaamisella opittaviin taitoihin myös ennaltaehkäisemään ongelmien kasautumista ja vaikeutumista. Itsesäätelytaidot kehittyvät vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa läpi elämän, erityisen voimakkaasti kuitenkin lapsuudessa ja nuoruudessa. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa on erityisen hyvä mahdollisuus tukea systemaattisesti näiden taitojen kehittymistä.

Muksuopin päätavoitteena on vahvistaa itsesäätelyä ja sosiaalisia taitoja tukemalla lapsen motivaatiota, itseluottamusta ja yhteistyökykyjä.  Menetelmä tähtää ikätasoisten taitojen oppimiseen ja niiden tukemiseen arjen tilanteissa.  Menetelmän ydin on niin sanottu taidottaminen, jossa ongelmat muunnetaan opeteltaviksi taidoiksi. Sen sijaan, että lasten haasteet nähtäisiin psyykkisen häiriön oireina tai perheen sisäisten ongelmien seurauksina, hyödynnetään lapsille ominaista ajatusta siitä, että vaikeudet johtuvat taidoista, joita ei ole vielä opittu. Menetelmä perustuu siihen, että lapsi on aktiivinen toimija omien taitojensa oppimisessa, mutta oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa aikuisten tuella. Aikuisten rooli on keskeinen: he auttavat tunnistamaan opittavan taidon ja pilkkomaan sitä harjoiteltaviksi osiksi. Lisäksi aikuiset luovat tilanteita, joissa taitoa voidaan harjoitella arjessa sekä kannustavat edistymisessä. Vanhempien lasten ja nuorten kohdalla lapsen oma rooli korostuu, ja menetelmää voidaan käyttää osittain itsenäisemmin heidän kanssaan. Menetelmän vahvuus on, että taitoihin keskittyminen luo puitteet sujuvalle ja myönteiselle yhteistyölle lapsen kanssa. Lisäksi Muksuoppi edistää yhteistyötä vanhempien kanssa: vanhempia ei syyllistetä, vaan heidät nähdään aktiivisina yhteistyökumppaneina lapsen oppimisen tukemisessa. Menetelmän käyttö perustuu aina vapaaehtoisuuteen ja yhteistyöhön lapsen kanssa, eikä sen avulla tule painostaa lasta toimintaan, johon hän ei ole valmis.

Vastemuuttujina Muksuopin vaikuttavuuden kannalta ovat esimerkiksi lapsen itsesäätely ja sosiaaliset taidot sekä näihin keskeisesti sisältyvät ilmiöt kuten empatiakyky, itseluottamus ja itsetunto.

Muksuopin teoriataustassa on vaikutteita erityisesti lyhytterapiasta ja ratkaisukeskeisestä terapiasta, psykoterapiavaikuttajista muun muassa Milton Ericksonin ajattelusta (Furman, 2016). Ratkaisukeskeisessä terapiassa kiinnitetään huomio ongelmien syiden sijasta siihen, mitä asiakas haluaa saavuttaa ja miten hän pääsee tavoitteeseensa. Muksuopissa ei tutkita niinkään perheen vuorovaikutussuhteita tai perhedynamiikkaa, vaan tarkastellaan lapsen arjessaan kokemaa ongelmaa. Menetelmän taustalla on ajatus myös siitä, että keskittymällä lapsen ongelmaan vaikutetaan epäsuorasti myös perheen vuorovaikutussuhteisiin ja lapsen ympäristöön laajemminkin. Muksuoppia voikin luonnehtia systeemiseksi menetelmäksi (Bentner, 2014; Furman, 2016).

Muksuopin ydinelementtinä on itsesäätelyä ja sosiaalisia taitoja vahvistava ratkaisukeskeinen pedagogiikka, ja tähän keskeisesti liittyvät havaitun haasteen uudelleenmäärittely opittavaksi taidoksi, lapsen aktiivinen osallisuus ja toimijuus, konkreettinen harjoiteltavan taidon valinta ja sanottaminen, taidon harjoittelu arkitilanteissa, aikuisen antama tuki ja myönteinen palaute, edistymisen näkyväksi tekeminen ja onnistumisen vahvistaminen. Näiden ydinelementtien toteutumista strukturoi 15 askelta, joiden mukaan voidaan edetä.

Muksuoppi-menetelmällä on Suomessa kehitetty 15 askeleen perusrunko, mutta siitä on kehitetty erilaisia sovelluksia, kuten vanhemmille tarkoitettu kurssi ”Muksuoppia vanhemmille” ja alakoulujen luokille tarkoitettu ”Taitava luokka”. Muksuopin askeleita voidaan vaihdella tai jättää välistä sekä improvisoida mikäli se on tarpeen, mutta menetelmän ydinelementtien säilymisestä on kuitenkin huolehdittava. Tarkoitus on pilkkoa isoja taitoja pienemmiksi harjoiteltaviksi taidoiksi ja edetä askeleittain. Menetelmä on tunnistetuista ydinelementeistä ja niiden edistämistä varmistavista askelista huolimatta laajasti muokattavissa vastaamaan erilaisia tilanteita, joissa on tarpeen huomioida esimerkiksi kohderyhmän ikä ja tunnistetut haasteet.

Muksuoppia voivat toteuttaa siihen kouluttautuneet ammattilaiset kuten varhaiskasvatuksen henkilöstö, opettajat, terveydenhoitajat, psykologit, sosiaalityöntekijät ja psykoterapeutit, jotka työskentelevät kohderyhmän kanssa. Ammattilaiset yleensä suorittavat menetelmäkoulutuksen. Myös ilman koulutusta Muksuopista voidaan soveltaa keskeisiä ideoita ja hyvän kasvatuksen periaatteita, mutta oletuksena on, että menetelmää voidaan käyttää tarkoituksenmukaisimmin ja vaikuttavimmin koulutuksen saaneiden ammattilaisten ohjaamana. Menetelmää voivat käyttää myös eri-ikäisten lasten vanhemmat itsenäisesti. Lapsen vanhemmat toimivat yleensä käsikirjan ja Muksuoppi appi -sovelluksen avulla.

Muksuopin käyttöönottoa varten järjestetään koulutusta Suomessa. Koulutuksen laajuus ja sisältö on määritelty. Menetelmäkoulutusta valtuutetuksi Muksuoppi-ohjaajaksi järjestää Lyhytterapiainstituutti sekä kesäylipistot ja Oppimaa-yritys.  Kouluttajien pätevyys on kuvattu, ja se voidaan osoittaa. Lyhytterapiainstituutti ylläpitää rekisteriä pätevöityneistä menetelmän ohjaajista. Menetelmää voi toteuttaa myös ilman pätevyyttä.

Muksuoppi on ohjelma, joka koostuu 15 perättäisestä askeleesta:

1. Haasteen tunnistaminen – mikä arjessa tuottaa vaikeutta?
2. Haasteen muuntaminen taidoksi – mitä taitoa tarvitaan?
3. Taidon nimeäminen – lapselle ymmärrettävä nimi
4. Taidon merkityksen avaaminen – miksi taito on hyödyllinen?
5. Lapsen motivoiminen – kiinnostuksen ja halun vahvistaminen
6. Tukijoukon kokoaminen – ketkä auttavat lasta?
7. Tuen sopiminen – miten aikuiset ja muut tukevat?
8. Luottamuksen vahvistaminen – usko onnistumiseen
9. Harjoittelun suunnittelu – miten ja missä taitoa harjoitellaan?
10. Muistikeinojen luominen – mikä auttaa muistamaan taidon?
11. Harjoittelu arjessa – konkreettinen tekeminen
12. Onnistumisten huomaaminen – pienetkin edistysaskeleet
13. Juhlistaminen/palkitseminen – onnistumisten vahvistaminen
14. Taidon jakaminen muille – opettaminen tai näyttäminen
15. Seuraavan taidon siirtäminen – jatkuvuus oppimisessa

Ohjelma suositellaan ensimmäisellä kerralla toteutettavan systemaattisesti askel askeleelta, mutta kun Muksuopin askeleet ovat tulleet tutuiksi, voi toteutusta alkaa soveltaa. Menetelmää voidaan toteuttaa ryhmissä ja yksilöllisesti ja sen käyttöön voivat osallistua ammattilaiset tai vanhemmat. Menetelmän kestoa ei ole tarkkaan määritelty, vaan se etenee yksilöllisesti. Toteutus kestää tyypillisesti muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Menetelmää käytettäessä ollaan läsnä ja vuorovaikutuksessa lapsen kanssa varhaiskasvatuksessa, koulussa, sosiaali- ja terveydenhuollossa tai kotona. Parhaimmillaan koko lapsen lähiympäristö (esim. varhaiskasvatuksen tiimi ja vanhemmat) toimivat johdonmukaisesti ja noudattavat Muksuopin periaatteita, vaikka vastuuhenkilönä on menetelmään kouluttautunut henkilö. Menetelmän ideana on tukea ja edistää lapsen taitojen kehitystä arkisissa tilanteissa lapsen ollessa aktiivinen toimija. Harjoittelu on päivittäistä tai usein toistuvaa eikä erillisiä harjoitustapaamisia tarvita. Muksuopin työskentelyhetket ovat yleensä lyhyitä ja voivat sijoittua esimerkiksi leikkihetkiin ja siirtymiin. Harjoittelun tuloksia arvioidaan osana arjen sujumista. Toteutusta ohjaa Muksuopin käsikirja, Muksuopin pohjalta luotu tekoälysovellus tai vanhempien tueksi ladattavissa oleva sovellus. Arjen tilanteet ja välineet (leikki, kannustus, muistuttaminen) sekä menetelmän tarjoamat kuvat, lomakkeet ja tehtävät tukevat toteutusta.

Muksuopissa käytetään leikkimielisiä harjoituksia opeteltavien taitojen edistämiseksi. Taidot nimetään lapsen tasoisesti. Ohjelma sisältää keskustelua ja yhdessä sopimista, roolileikkejä, symbolisia harjoituksia, tarinoita, kehuja, taitojen esittelyä ja juhlistamista. Konkreettiset materiaalit, kuten kortit ja kuvat, tukevat toteutusta.

Kustannukset syntyvät mahdollisesta koulutuksesta, hankituista materiaaleista ja aikaresurssista.

Menetelmän toteuttajille sekä menetelmästä tehdyille eri sovelluksille on omat käsikirjansa. Muksuopilla on myös verkkosivusto, ja siitä on tuotettu runsaasti kirjallisuutta.  Käsikirja toimii sekä oppikirjana että opetusmateriaalina ja ideapankkina. Se antaa rungon toteutukselle ja erilaisia esimerkkejä toteutuksen tueksi. Muksuopin käsikirja on saatavilla useilla eri kielillä (suomen ja pohjoismaisten kielten lisäksi kiina, japani, arabia, ranska, saksa, tšekki, romania, venäjä ja espanja), ja se on kansainvälisesti levittäytynyt Pohjoismaihin ja muualle Pohjois-Eurooppaan. Käytön tueksi on saatavilla myös mobiiliapplikaatio, joka on tarkoitettu ratkaisukeskeiseksi taskuoppaaksi toteuttajille. Se sisältää ydinelementtien kuvauksen (askeleet) ja näihin liittyviä harjoitusideoita.

Materiaaleina lapsille ja nuorille on Muksuoppi-vihko, taitotaulu, julisteet, voimaolentojen kuvat ja kannustajalistat. Materiaalit ovat saatavilla useilla eri kielillä.

Menetelmän kotipesä tarjoaa materiaaleja, koulutusta ja yhteisöllistä tukea. Koulutetut ohjaajat saavat tukea myös toisiltaan toteuttaessaan menetelmää yhteisöllisesti tai yhdessä. Menetelmän kotipesä järjestää työnohjausta ja tarjoaa tukea sähköpostitse. Varsinaisia koulutuksen jälkeisiä vahvistusjaksoja tai vastaavia säännönmukaisia tukitoimia ei järjestetä.

Muksuopissa on rakenteellisia elementtejä, jotka toimivat osaltaan toistotarkkuuden varmistajina. Nämä eivät kuitenkaan ole varsinaisia arviointityökaluja tai tarkistuslistoja, vaan esimerkiksi onnistumispäiväkirja, minkä avulla voidaan seurata toteutuneita harjoituksia. Myös kannustajien rooli on seurata edistymistä ja kommentoida sitä. Kotipesä ei kerää näitä tietoja, vaan menetelmäuskollisuus jää toteuttajan vastuulle.