Miten kestävä kehitys voisi välittyä vanhemmuuden kautta?

Kestävän kehityksen tavoitteet

Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan inhimillisen ja sosiaalisen pääoman vahvistamista ja toisaalta fyysisen pääoman hallintaa siten, että luonto säilyy ja tulevilla sukupolvilla on vähintään samanlaiset edellytykset elämälle kuin tällä hetkellä. Kyse on pitkälti siitä, millä ehdoilla talouskasvua halutaan ylläpitää: hyväksytäänkö talouskasvuodotuksissa se, että kasvua ei voi toteuttaa luonnon ja kestävän kehityksen kustannuksella.

YK:n asettamat kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals eli SDGs) hyväksyttiin vuonna 2015 kaikkiaan 193 YK:n jäsenvaltion toimesta ja niiden puitteissa on tarkoitus edetä kohti vuotta 2030. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat luonteeltaan universaaleja ja ne koskevat kaikkia tavoitteet ratifioineita maita – olivat ne sitten köyhiä kuin rikkaita. Tavoitteiden tarkoituksena on globaali kehitys, jossa ihmisten hyvinvointi ja ihmisoikeudet, taloudellinen vauraus ja yhteiskuntien vakaus turvaavat kestävän kehityksen. Kestävän kehityksen tavoitteet jakaantuvat edelleen kaikkiaan 169 alatavoitteeseen/indikaattoriin, joiden puitteissa globaalia kestävää kehitystä tavoitellaan. Kiinnostavaa on, että 95 osatavoitteesta kaikkiaan 48 kytkeytyy välittömästi lapsiin ja 47 välillisesti lasten elinoloihin ja hyvinvointiin.

Vuonna 2015 kaikkiaan 193 YK:n jäsenvaltiota hyväksyi YK:n asettamat kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals eli SDGs), ja niiden puitteissa on tarkoitus edetä kohti vuotta 2030. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat luonteeltaan universaaleja ja ne koskevat kaikkia tavoitteet ratifioineita maita – olivat ne sitten köyhiä tai rikkaita. Tavoitteiden tarkoituksena on globaali kehitys, jossa ihmisten hyvinvointi ja ihmisoikeudet, taloudellinen vauraus ja yhteiskuntien vakaus turvaavat kestävän kehityksen. Kestävän kehityksen tavoitteet jakaantuvat edelleen kaikkiaan 169 alatavoitteeseen, joiden avulla globaalia kestävää kehitystä tavoitellaan. Kiinnostavaa on, että 95 osatavoitteesta kaikkiaan 48 kytkeytyy välittömästi lapsiin ja 47 välillisesti lasten elinoloihin ja hyvinvointiin.

Lapsiperheiden arki kestävän kehityksen toimintakenttänä

Tutkimuksista tiedetään, että vanhemmuus ja perhe ovat merkittäviä hyvin- ja pahoinvoinnin lähteitä lapsille. Perheen hyvinvointi heijastuu positiivisella tavalla lapsiin ja tukee heidän kasvuaan ja kehitystään – vastaavasti perheen ongelmat vaikuttavat lapsiin negatiivisesti.

Vanhemmuuden katsotaan olevan sukupolvesta toiseen karttuva ja muokkaantuva malli, jonka vanhempi, tietoisesti tai tiedostamatta, siirtää toimintansa kautta omalle lapselleen. Myönteinen vanhemmuus tukee ja vahvistaa lapsen kehitystä ja hyvinvointia. Vanhemmuuden yhteydestä lapsen luontosuhteen kehittymiseen ja ekologisesti kestävän elämäntavan omaksumiseen on melko vähän tai ei juuri ollenkaan tutkimustietoa.

Oman vanhemman toiminta ja arvot suhteessa luontoon vaikuttavat kuitenkin olennaisilta, kun on tarkasteltu mitä lapsi ajattelee ympäristöstä ja miten hän siellä toimii. Vanhemman toiminta voi olla aiheesta keskustelua, yhteisiä luontoretkiä ja arkisia tekoja kuten sähkön ja veden säästäminen, jätteiden lajittelu, pyöräileminen lähikauppaan autolla menemisen sijaan, kasvikset päivittäisessä ruokavaliossa, lähiruoan arvostaminen ja materiaalien valinta ekologisesti kestävien periaatteiden mukaan.

Julkisuudessa on puhuttu paljon yritysten vastuullisuudesta. Yhtä tärkeää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta ovat lapsiperheiden arjen teot. Pienistä arjen teoista voi syntyä arjen vastuullisuutta tavalla, jolla on merkitystä koko yhteiskunnalle. Pienistä arjen teoista voi moninkertaistua iso vastuullisuuden virta.

Lapsen luontosuhde on yhteydessä hyvinvointiin

Luonnon vaikutukset lapseen ovat hyvin samankaltaisia ja rinnakkaisia myönteisen vanhemmuuden vaikutusten ja kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Luontosuhde tukee lapsen hyvinvointia kuten myös myönteinen vanhemmuus ja kestävä kehitys. Kaiken kaikkiaan lapsen luontoon pääsyn olisi oltava mutkatonta, jotta hän voi muodostaa oman luontosuhteensa. Tähän vanhemmat voivat vaikuttaa ainakin osittain.

Lasten hyvinvoinnista tiedetään, että se koostuu monenlaista tekijöistä ja on riippuvaista lapsen kehitysvaiheesta, olosuhdetekijöistä ja yhteiskunnallisesta tilanteesta, esimerkiksi perheen taloudellisesta tilanteesta. Lisäksi tiedetään, että yhteisövaikuttavuudella on lapseen suuri vaikutus – sillä millainen on lapsen arki ja mitä hyvinvointia suojaavia tekijöitä lapsen ympäristössä on. Tutkimustiedon puuttuessa on kuitenkin hyvä syy olettaa, että lapsen luontosuhde vaikuttaa subjektiiviseen hyvinvointikokemukseen. Arkikokemuksen perusteella lapsen liikkuminen lisääntyy, kun hänellä on pääsy puistoihin, metsään ja vihreään luontoon. Liikkuminen luonnossa edistää kognitiivista kehitystä ja mielenterveyttä, ja sillä voi myös olla vaikutuksia esimerkiksi lihavuuden välttämiseen.

Säännöllisesti toteutuva viherkosketus monipuolistaa lapsen ihon mikrobistoa ja muokkaa immuunipuolustusta suotuisasti. Niillä lapsilla, jotka pääsevät vihreässä naapurustossa puistoihin ja leikkialueille on havaittu olevan paremmat sosiaaliset taidot kuin lapsilla, joilla näitä mahdollisuuksia on niukasti.

Luontokokemukset kantavat kauas ja niiden vaikutus voi olla pitkäkestoista ja kestävää. Tutkimustieto on antanut viitteitä siitä, että aikuisilla, jotka ovat lapsuudessa eläneet vihreässä ympäristössä, on mielenterveysongelmia vähemmän kuin niillä aikuisilla, joiden lapsuudessa luontokosketus on ollut vähäinen. Luontokosketuksen kautta syntyvä myötätunto luontoa kohtaan on olennainen taito, jotta ihminen pystyy omaksumaan olevansa osa luontoa, näkemään sen tärkeänä ja välttämättömänä elinehtona ja edistämään kestävää kehitystä.

Lasten luontosuhteesta ilmastoahdistukseen, joka on jo täällä

Vaikka yhteys luontoon voi tuottaa lapsille ja nuorille paljon myönteisiä kokemuksia, liittyy toisaalta ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen paljon negatiivisia tunteita ja erilaisia pelkoja. Esimerkiksi parin vuoden takainen Nuorisobarometri 2018 kertoo karua kieltä ilmastoahdistuksesta – noin kaksi kolmasosaa nuorista kokee erittäin tai melko paljon turvattomuutta ilmastonmuutoksen vuoksi. Ilmastohuoli on yhdistetty nuorilla unettomuusoireisiin ja huonompaan itsearvioituun mielenterveyteen. Suuri huoli ilmastosta voi johtaa lamaantumiseen, toivottomuuteen ja tulevaisuususkon hälvenemiseen. Esimerkiksi ilmastoaktivisti Greta Thunbergin mukaan toivoa ei ole ilman tekoja. Toivo voi toimia eteenpäin vievänä ja luovuutta tuottavana voimana, joka johtaa myös tekoihin. Lasten ja nuorten kanssa keskustelu ilmastohuoleen liittyvistä tunteista on tärkeää samoin kuin huolen kanavointi ympäristöystävällisiin arjen tekoihin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen luonnon puolesta.

Lopuksi

Kestävän kehityksen Agenda 2030 tavoitteet kietoutuvat toisiinsa: yhden tavoitteen onnistuminen heijastuu aina myös toiseen. Lasten terveys ja tulevaisuus riippuu läheisesti planeettamme terveydestä. Planeettamme terveys edellyttää jatkossa lapsilta ja tulevilta sukupolvilta planetaarisia taitoja, joiden avulla syntyisi ymmärrystä luonnon arvosta, luonnossa toimimisesta ja yksilön roolista kestävässä kehityksessä. Aikuisten olisi hyvä muistaa ja panna merkille, että kun vanhempina vaikutamme ilmastoon, vaikutamme olennaisesti samalla lasten terveyteen ja hyvinvointiin.

Edellä sanottu tarkoittaa tekoja. Sellaisia voisi olla esimerkiksi vanhemmuusohjelma, joka pitäisi sisällään tiekartan ekologiseen vanhemmuuteen ja kestävän kehityksen tavoitteisiin. Ohjelman myötä myös lapset voisivat harjoitella kestävän kehityksen taitoja ja saada tietoa luonnosta kaikessa monimuotoisuudessaan. Toiseksi voisi olla paikallaan tutkia, miten vanhempi voi vaikuttaa lasten ja nuorten kestävän kehityksen ajatus- ja toimintamallien syntyyn. Lisäksi on melko varmaa, että 2020-luvun kuluessa vuoden 2021 alussa valmistuneeseen kansalliseen lapsistrategiaan liittyen tulevat hallitukset joutuvat sisällyttämään toimeenpanosuunnitelmiinsa toimenpiteitä, jotka liittyvät lasten ja nuorten ilmastoahdistuksen vähentämiseen ja luontosuhteen edistämiseen.

Lasten näkökulmasta toimimalla Suomi voisi olla esikuvana maailmalla, kun kestävän kehityksen hienoja tavoitteita tavoitellaan.

Kirjoittaja

Petri Virtanen

Kirjoittaja

Kaisa Kivistö

Eksoten perhepalvelujen ylilääkäri

---

Kirjallisuutta

Bridgman, A. (2017). Goals for Sustainable Development: Focusing on children and youth. Social Policy Report Brief, Vol. 3, Issue 3. Society for Research in Child Development.

Dahlbeck, J. & De Lucia Dahlbeck, M. (2012). ‘Needle and Stick’ save the world: Sustainable development and the universal child. Discourse. Studies in the Cultural Politics of Education, 33(2), 267-281.

Hiilamo A, Hiilamo H, Ristikari T, Virtanen P (2021). Impact of the Great Recession on mental health, substance use and violence in families with children: a systematic review of the evidence. Children and Youth Services Review, Vol. 121, Feb. 2021, 105772.

Ogunbode CA, Pallesen S, Böhm G, Doran R, Bhullar N, Aquino S, Marot T, Schermer JA, Wlodarczyk A., Lu S, Jiang F, Salmela-Aro, K, et al. (2021). Negative emotions about climate change are related to insomnia symptoms and mental health: Cross-sectional evidence from 25 countries. Current Psychology (New York). https://doi.org/10.1007/s12144-021-01385-4.

Pollock, G., Goswami, H., & Szymczyk, A. (2021). Child wellbeing across the life course: what do we know, what should we know? In R. Lerner & P. Banati (Eds.), Sustainable human development across the life course: Evidence from longitudinal research (pp. 165-192). Bristol: Bristol University Press.

Roslund MI, Puhakka R, Grönroos M, Nurminen N, Oikarinen S, Gazali AM, Cinek O, Kramná L, Siter N, Vari HK, Soininen L, Parajuli A, Rajaniemi J, Kinnunen T, Laitinen OH, Hyöty H, Sinkkonen A; ADELE research group. Biodiversity intervention enhances immune regulation and health-associated commensal microbiota among daycare children. Sci Adv. 2020 Oct 14;6(42):eaba2578. DOI: 10.1126/sciadv.aba2578.

Tillmann S, Tobin D, Avison W, Gilliland J. Mental health benefits of interactions with nature in children and teenagers: a systematic review. J Epidemiol Community Health 966.

Virtanen, P. (2021). The conceptual foundations of child wellbeing. Julkaisematon käsikirjoitus. Ilmestyy vuonna 2022 Springerin julkaisemassa teoksessa Collective Impact & Human Wellbeing.