Etuoikeuskävely oli herättelevä kokemus

Etuoikeuskävely oli Lapsuuden rakentajat -opintoihin kuulunut viiden hengen pienryhmämme ”Neptunuksen” suunnittelema ja järjestämä tapahtuma, joka toteutettiin 6.11.2024 Eduskuntatalon portailla. Etuoikeuskävely kuvaa tilannetta, jossa henkilö tai ryhmä kulkee eteenpäin sitä helpommin mitä vähemmän on esteitä ylitettävänä. Tarkoituksenamme oli tehdä lasten, nuorten ja perheiden palveluiden rakentamiseen liittyvä tekemisen kokeilu, jossa monimutkaiseen ilmiöön haetaan uusia ratkaisuja yhteistyössä ja eri näkökulmia hyödyntäen.

Etuoikeuskävelyn tarkoituksena oli herätellä ihmisiä siihen, että meillä kaikilla ei ole samoja lähtökohtia ponnistaa aikuisuuteen lapsuuden ja nuoruuden elämänkokemusten vuoksi, ja tätä kautta lisätä ymmärrystä ja empatiaa. Suunnitelmana oli alusta lähtien videoida tapahtuma, jotta siihen pääsisivät osallisiksi myös muut kuin tapahtumaan osallistuneet. Meille oli myös tärkeää, että etuoikeuskävelyssä esitetyt suojaavat ja haavoittavat elämänkokemukset sekä niihin perustuvat väittämät olivat yhdessä tutkijoiden kanssa taustoitettuja ja päätettyjä.

Mikä toimi?

Miten onnistuimme? Etuoikeuskävely oli menestys! Paikalle tuli runsaasti osallistujia, ja saimme kokoon moninaisen joukon, josta moni halusi tulla omilla kasvoillaan osallistumaan ja näkymään myös videolla. Osallistujat arvostivat tapahtuman turvallisuutta ja kertoivat myös, kuinka tärkeää oli, että he saivat näkyä videolla ja tuoda esiin omia näkökulmiaan.

Yhteisöllinen kokemus etuoikeuksista tai niiden puutteista oli koskettava ja herkkä, käsittelihän se jokaisen henkilökohtaista elettyä elämää. Siksi meille järjestäjille olikin tärkeää, että teimme tilanteesta mahdollisimman turvallisen ja itsemääräämisoikeutta suojelevan. Olimme kiinnittäneet paljon huomiota tapahtuman turvallisuuteen ja turvallisen tilan periaatteisiin koko suunnittelun ajan, esimerkiksi viestimällä mahdollisimman selkeästi tapahtumasta, korostamalla tapahtuman vapaaehtoisuutta sekä käymällä osallistujien kanssa läpi turvallisemman tilan periaatteet vielä paikan päällä. Tilaisuudesta saatu palaute osoitti tämän olleen tärkeää myös osallistuneille:

”Etuoikeuskävely oli matalan kynnyksen tapahtuma, jossa oli turvallinen olo olla rehellinen omista etuoikeuksistaan sekä lähtökohdistaan.”

Toinen osallistuja muotoili kokemuksensa näin:

”Oli yllättävän helppo osallistua, tilanne oli turvallisen tuntuinen. Vaikka väittämät kuvasivat arkojakin asioita, rappusilla tunsi liikkuvansa osana joukkoa eikä silmiinpistävästi itsenään, vaikka ihmismassa ei ollutkaan suuri.” 

Saamienne palautteiden perusteella myös etuoikeuskävelyn toteuttamisen paikka antoi oman merkityksensä tapahtumalle. Eduskuntatalon portaille nouseminen oli oivallinen symboli vallan ja sen keskittymisen teemalle. Tahdoimme muistuttaa siitä, että päättäjille ja politiikkaan tarvitaan lisää ymmärrystä ja tutkittua tietoa siitä, mikä suojaa meitä ihmisiä ja mikä voi satuttaa. Yksi osallistuja luonnehtikin näin:

”Paikka oli erityisen ajatuksia herättävä.”

Myös tapahtuman visuaalisuus ja kehollisuus sai kiitosta. Osallistujat kommentoivat näin:

”Teema oli tuttu, mutta kehollinen toteutus tuntui ja konkretisoi tosi hyvin.” 

”Vaikka tietää olevansa monella tapaa etuoikeutettu oli pysäyttävää huomata, että muutama kysymys jakaa ihmiset ’eri portaille’.”

Etuoikeuskävelyn väittämät lapsuuden ajan haitallisista ja suojaavista tekijöistä ovat toteutuneet eri tavoin elämänkuluissamme. Osa meistä ei voinut ottaa askelia eteenpäin, kun taas toiset etenivät joka väittämän kohdalla. Se tuntui, oli sitten portaiden yläpäässä tai alapäässä – ja sattui, kun havaitsimme kehollisesti, ettemme lähtökohtaisesti synny samojen etuoikeuksien äärelle. Yksi etuoikeuskävelylle osallistunut luonnehtikin kokemusta näin:

”Silti sattuu, vaikka oli helppo osallistua.”

Tapahtuman tieteellinen taustoitus sai kiitosta. Se teki kokonaisuudesta vakavasti otettavan ja syvällisen, mikä oli osallistujille tärkeää. Lisäksi etuoikeuskävelyn jälkeinen keskustelutilaisuus Oodissa toimi hyvin, sillä se mahdollisti osallistujien välisen vuorovaikutuksen ja tapahtuman herättämien tunteiden jakamisen.

Tapahtuman videoinnin tavoitteena oli alusta lähtien tuoda etuoikeuksia esille kävelyyn osallistuneita laajemmalle joukolle. Olemme saaneet palautetta, jonka mukaan viesti lapsuuden kokemusten merkityksistä ja tapahtuman kehollisuudesta oli voimakas myös videon kautta. Poikkeuksetta videon katsoneet ovat kokeneet sen vaikuttavana ja vahvoja tunteita herättävänä.

Tunteet vaihtelivat kiitollisuudesta ja empatiasta vihaan ja epäreiluuden kokemukseen. Etuoikeuskävelyyn osallistuneiden eriarvoistavat kokemukset herättivät kysymyksiä siitä, miksi kielteisiltä vaikutuksilta suojaamiseksi ei tehdä yhteiskunnassa enemmän. Myös videon nähneet kommentoivat, että erityisesti päätöksentekijöiden tulisi tutustua lapsuuden ja nuoruuden suojaaviin ja haavoittaviin kokemuksiin sekä etuoikeuskävelyyn niiden ilmituojana.

”Etuoikeuskävelyyn osallistuneiden eriarvoistavat kokemukset herättivät kysymyksiä siitä, miksi kielteisiltä vaikutuksilta suojaamiseksi ei tehdä yhteiskunnassa enemmän.”

Mikä ei toiminut?

Osallistujajoukko olisi voinut olla vieläkin suurempi ja monimuotoisempi. Kutsuimme tapahtumaan omien verkostojemme ja työnantajaorganisaatioidemme kautta sekä suorilla sähköpostikutsuilla laajalla jakelulla kaikki, joille aihe voisi olla tärkeä tai keskeinen. Monille kutsu lähti useampaankin kertaan.

Saamissamme palautteissa toistui näkemys, että erityisesti Eduskuntatalon väen ja muiden päättävissä asemassa olevien olisi pitänyt osallistua etuoikeuskävelyyn. Tapahtuman järjestämisen aikataulu oli tiukka, joten sillä saattoi olla vaikutusta siihen, ettei erityisesti päättäjiä saapunut paikalle. Väljempi aikataulu, tapahtumasta viestiminen aikaisemmin ja sille näkyvyyden saaminen ennalta olisivat voineet lisätä osallistujamäärää. Iloitsemme kuitenkin siitä, miten moni saapui kylmänä ja tuulisena syyspäivänä tärkeän asian äärelle.

Joku toivoi myös, että etuoikeuskävelyssä olisi esitetty enemmän suojaaviin ja haavoittaviin tekijöihin liittyviä väitteitä. Pohdimme suunnitteluvaiheessa paljon etuoikeuskävelyn kestoa ja sitä, mitä väitteitä valitsemme mukaan. Meille oli tärkeää, että videosta tulisi riittävän napakka ja esitetyt väittämät eivät olisi sellaisia, jotka osallistujat kokisivat paljastavan heidän kokemuksiaan liian yksityiskohtaisesti.

Toisaalta eräs palautteenantaja totesi:

”Minusta etuoikeuskävelyssä ei ole kehitettävää. Kehitettävää on jossain muualla.”

Tästäkään syystä emme voi hiljetä etuoikeuksista tai niiden puutteesta.

Mikä yllätti?

”Näemmä mitä vaan voi tehdä, kun ryhtyy sitä tekemään.”​

Näin kommentoi ryhmämme jäsen. Tämä kiteyttää hienolla tavalla yhteisen ajatuksemme. Viisihenkinen ryhmämme, joka asuu ja työskentelee eri puolilla Suomea, sai järjestettyä tapahtuman viidessä kuukaudessa omien päätöidensä ja muun elämänsä ohessa hyvällä meiningillä. Meidät kaikki yllätti myös se, kuinka ajatuksia ja tunteita herättävä, koskettava ja merkityksellinen tilaisuus oli sekä meille järjestäjille että osallistujille.

Millaisia vaikutuksia kokeilulla oli?

Kokeilu antoi onnistumisen kokemuksen ja erityisesti rohkeutta mennä ja tehdä jotakin konkreettista ja kokemuksellista​. Etuoikeuskävely muistutti meitä suojaavista ja haavoittavista tekijöistä ja elämänkokemuksista, ja niitä nostaa nyt enemmän keskusteluun sekä töissä että vapaa-ajalla. Lisäksi etuoikeuskävely antoi positiivisen kokemuksen yhteistyöstä ja siitä, mitä sillä voidaan saada aikaan​. Ympärillä on ihmisiä, jotka ovat valmiita työskentelemään hyvän ja oikeudenmukaisen maailman puolesta.

Yksi osallistuja kommentoikin tapahtumaa näin:

”Tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa koen tärkeäksi oman aseman tunnistamisen ja heikommassa asemassa olevien puolustamisen. Minusta etuoikeuskävely muistuttaa meitä siitä.”

 Etuoikeuskävely sai oivaltamaan ja lisäsi oman työn ja sen tekemisen merkityksellisyyttä.​

Miten tästä eteenpäin?

Etuoikeuskävelyä voidaan monistaa ja laajentaa. Sen avulla voidaan rakentaa yhteiskunnassa entistä enemmän ymmärrystä suojaavien ja haavoittavien tekijöiden merkityksestä kunkin elämänpolulla. Sitä voitaisiin käyttää muun muassa koulutusmateriaalina oppilaitoksissa ja keskustelun virittäjänä eri toimijoiden, kuten päättäjien ja viestijöiden työpajoissa ja muissa kohtaamisissa, joissa teemoina ovat esimerkiksi sosiaalinen oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus ja palvelujen priorisointi​.

Suosittelemme etuoikeuskävelyä kaikille halukkaille, mutta päättäjille, viranomaisille ja muissa valta-asemissa oleville sen olisi hyvä olla pakollinen. Etuoikeuskävely elävöittää tutkimustietoa ja tekee siitä kehollisen kokemuksen. Jatkossa etuoikeuskävelyä voisi kehittää virtuaaliseksi kokemukseksi, jossa osallistujat voivat nousta ”virtuaalisia portaita” ja asemoida itsensä suhteessa muihin. Tämä voisi laajentaa kokemusta ja mahdollistaa sen jakamisen laajemmalle yleisölle.

Neptunus-ryhmä:

• Leena Lehikoinen, Helsingin kaupunki 
• Annika Mattila, Hoivatie Oy 
• Susanna Kalliola, THL 
• Katja Rautiainen, Pohjois-Savon hyvinvointialue 
• Onni Westlund, Pesäpuu ry

Neptunus-ryhmän jäsenet Eduskuntalon portailla. Vasemmalta oikealle: takana Katja Rautiainen, Onni Westlund ja Leena Lehikoinen, edessä Annika Mattila ja Susanna Kalliola.

Etuoikeuskävely tulevaisuuteen toteutettiin osana Itlan Lapsuuden rakentajat -johtamiskoulutusta yhteistyössä Itlan, YOUNG-ohjelman Acelife, Imagine ja Ulos epätoivosta -tutkimushankkeiden, Pesäpuu ry:n ja Hoivatie Oy:n kanssa.

Kirjoittaja

Annika Mattila

Perhehoidon johtava sosiaalityöntekijä,
Perhehoitopalvelut Turku,

Hoivatie

annika.m.mattila@hoivatie.fi, +358 44 7341 687