Pandemia ja lapsiin kohdistuva väkivalta – huoli on herännyt, mutta toteutuuko pahin?

Kaltoinkohtelulta suojaavat elementit arjessa heikkenivät: sosiaaliset verkostot kapeutuivat ja lapsia ja perheitä lähimpänä olevien palveluiden saatavuus muuttui, osin rajustikin. Samanaikaisesti eristyneisyys, taloudellinen epävakaus ja epävarmuus tulevaisuudesta ovat todennäköisesti lisänneet väkivallan ja kaltoinkohtelun riskitekijöitä, esimerkiksi vanhempien psykososiaalista stressiä ja kuormitusta.

Kriisien vaikutus hyvinvointiin

Eriarvoisuutta lisäävät yhteiskunnalliset kriisitilanteet, kuten vakavat taloudelliset taantumat, muodostavat riskin lasten psyykkiselle hyvinvoinnille. Toisaalta kriisien vaikutukset väkivallan esiintyvyyteen ovat tutkimustiedon valossa epävarmoja (Hiilamo ym., 2020), eikä globaaliin pandemiaan verrattavista tilanteista ole aiempaa tutkimusta. Suomessa muun muassa lapsistrategian koronatyöryhmä (2021) on todennut lapsiin kohdistuvan väkivallan todennäköisesti lisääntyneen, jääneen aiempaa enemmän piiloon ja avun saannin viivästyneen. Kansainvälisen katsauksen (Cappa & Jijon, 2021) mukaan koronan aikana eri maissa tehdyt keskeiset löydökset liittyvät vähentyneeseen poliisi- ja lastensuojeluilmoitusten määrään, samanaikaisesti kun itseraportoidun lähisuhdeväkivallan määrä on kasvanut. Myös väkivaltaan liittyvien lasten vammojen hoito sairaaloissa on lisääntynyt. Auttavien ja kriisipuhelinten käyttäjämäärien osalta tulokset ovat vaihtelevia. Tutkimustietoa on sekä kansainvälisesti että kotimaassa kuitenkin vielä vähän ja kokonaiskuva on epätarkka. Silti lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvien kotimaisten indikaattorien tarkastelu on nyt pandemian pahimman vaiheen ollessa takana perusteltua. Missä siis mennään?

Lasten kaltoinkohtelu ei lisääntynyt tilastoissa

Poliisille ilmoitettujen lapsiin kohdistuvan perheväkivallan rikosepäilyjen määrässä ei ole havaittavissa erityistä kasvua pandemian aikana (Tilastokeskus, 2021). Tarkasteltaessa ilmoituksia pidemmältä aikaväliltä, kasvua ilmoitusten määrässä oli nähtävissä ennen koronapandemiaa, mutta vuosi 2020 näyttää pysyvän aiempien vuosien tasolla, ja tilanne on sama niiden vuoden 2021 tietojen perusteella, joita tähän mennessä on saatavilla (Polstat, 2021). Kotihälytysten määrä kasvoi Poliisihallituksen tietojen mukaan koronapandemian aikana merkittävästi, mutta suurin osa kasvusta näyttäisi johtuvan häiritsevään meteliin tai häiriökäyttäytymiseen liittyvistä tehtävistä. Perheväkivaltatehtävien määrässä ei tapahtunut merkittävää muutosta, jos vertaillaan vastaavia lukuja viimeisen viiden vuoden aikana.

Viimeisimmässä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kuntien tai kuntayhtymien lastensuojelun johdolle suunnatussa kyselyssä 29 % vastaajista arvioi lapseen kohdistuvan väkivallan ja 40 % aikuisten välisen väkivallan lisääntyneen koronapandemian aikana (Eriksson ym., 2021). Toisaalta lastensuojelun keskeiset tunnusluvut, esimerkiksi lastensuojeluilmoitusten määrä tai avohuollon piirissä olevien lasten määrä, pysyivät viime vuonna suunnilleen vuoden 2019 tasolla.

Auttavien puhelinten ja chattien asiakasmäärät kasvoivat

Lasten määrä turvakodeissa laski vuonna 2020 ensimmäistä kertaa vuoden 2015 jälkeen (THL, 2021). Samanaikaisesti lähisuhdeväkivallan auttavan puhelimen Nollalinjan puhelumäärät kasvoivat ennätyslukemiin poikkeuslain päätyttyä kesällä 2020, ja valmiuslain voimassaolon aikana väkivallan tekijäksi ilmaistiin entistä useammin puoliso (THL, 2021). Kasvaneita käyttäjämääriä on korona-aikana raportoitu myös esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton Apua väkivaltaan -chat-keskusteluista. Onkin kysytty, ovatko lapsiperheet avuntarpeesta ja sen tunnistamisesta huolimatta hakeutuneet aiempaa heikommin esimerkiksi turvakoteihin pandemian vuoksi.

Pandemian vaikutukset näkyvät viiveellä

Kokonaisuutena tarkasteltuna kansalliset indikaattoritiedot eivät vielä muodosta selkeää kuvaa lapsiin kohdistuvan väkivallan kehittymisestä pandemian aikana. On selvää, että osa pandemian vaikutuksista yleisesti, ja väkivaltaan kytkeytyvistä vaikutuksista erityisesti, näkyy viiveellä. Poikkeusajan vaikutukset ovat olleet yksilötasolla erilaisia, eivätkä kansalliset tilastot välttämättä tavoita haavoittuvimmissa asemassa olleiden ryhmien tilannetta. On myös huomioitava, että pandemian kaltainen aikakausi voi korottaa väkivallasta ilmoittamisen kynnystä erityisesti perheväkivaltatilanteissa, koska perheen ulkopuoliset kontaktit ovat vähissä. Tämä voi myös osaltaan selittää muutosten vähäisyyttä poliisitilastoissa.

Kaikki pelätyt vaikutukset eivät silti välttämättä tule toteutumaan – esimerkiksi itsemurhien määrän lisääntymistä ei ennakko-odotuksista huolimatta ole toistaiseksi havaittu ja välittömät vaikutukset ovat voineet olla jopa suojaavia (Pirkis ym. 2021). Siksi myös lapsiin kohdistuvan väkivallan osalta on varottava tekemästä ennenaikaisia johtopäätöksiä. Samalla on todettava, että pandemialla on saattanut olla väkivaltakäyttäytymiseen odottamattomiakin haittavaikutuksia. Pieni määrä rikosaktiivisimpia nuoria on vuoden 2020 Nuorisorikollisuuskyselyn mukaan lisännyt väkivaltarikosten määrää (Kaakinen, 2021) ja pandemian vaikutuksia nuorten elämänpiiriin on epäilty mahdolliseksi osasyyksi.

Kaiken kaikkiaan pandemian pitkän aikavälin väkivaltaan liittyvien vaikutusten arviointi vaatii vielä runsaasti monipuolisilla tutkimusmenetelmillä ja erilaisilla aineistoilla toteutettua jatkotutkimusta. Huoli on herännyt, mutta toteutuuko pahin? Pystymmekö korjaamaan tilannetta oikea-aikaisilla ja oikein kohdennetuilla toimenpiteillä ja palveluilla? Vaikka pandemia on toivottavasti pian ohi, yhteiskunnassa jo ennen pandemiaa käynnissä olleet muutokset jatkuvat ja uusia on syntynyt. Useat kansainväliset ja kotimaiset tutkimushankkeet tulevat seuraavina vuosina selvittämään, miten tämä kaikki on heijastunut lapsiin.

Lähteet

Cappa, C. & Jijon, I. (2021). COVID-19 and violence against children: A review of early studies. Child Abuse & Neglect, 116, 105053.

Eriksson, P, Nelimarkka, S., Paasivirta, A., Tiili A., & Yliruka, L. (2021). Koronan vaikutukset lastensuojeluun – osa 2. Tutkimuksesta tiiviisti 16/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki

Hiilamo, A., Hiilamo, H., Ristikari, T. & Virtanen, P. (2021). Impact of the Great Recession on mental health, substance use and violence in families with children: A systematic review of the evidence. Children and Youth Services Review, 121, 105772.

Lapset, nuoret ja koronakriisi., Lapsistrategian koronatyöryhmän arvio ja esityksen lapsen oikeuksien toteuttamiseksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:2. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162647/VN_2021_2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pirkis, J. ym. (2021). Suicide trends in the early months of the COVID-19 pandemic: an interrupted time-series analysis of preliminary data from 21 countries. Lancet, 8, 579-588.

Kaakinen, M. & Näsi, M. (2021) Nuorisorikollisuuden esiintyvyys ja tekomäärät Suomessa 1995-2020. Kriminologia, 1. Tilastokeskus. Tietoon tulleet alaikäisiin kohdistuneet perheväkivaltatapaukset vähenivät 14 prosenttia. Julkaisu 1.6. 2021. https://www.stat.fi/til/rpk/2020/15/rpk_2020_15_2021-06-01_tie_001_fi.html 1.6.2021.

THL Uutinen 15.2.2021. Koronan aiheuttamat puolisoiden väliset erimielisyydet lisäsivät väkivaltakokemusten yleisyyttä vauvaperheissä https://thl.fi/fi/-/koronan-aiheuttamat-puolisoiden-valiset-erimielisyydet-lisasivat-vakivaltakokemusten-yleisyytta-vauvaperheissa

THL Uutinen. 2.3. 2021. Nollalinja ottaa chat-palvelun käyttöön kevään aikana – takana puheluiden määrässä mitattuna ennätysvuosi. https://thl.fi/fi/-/nollalinja-ottaa-chat-palvelun-kayttoon-kevaan-aikana-takana-puheluiden-maarassa-mitattuna-ennatysvuosi