Itlan vaaliviestit päättäjille: Lapsiperheköyhyyttä on vähennettävä ja nuorten mielenterveyttä on tuettava

Lapsiperheköyhyys ja nuorten mielenterveyden haasteet ovat yhteiskunnallisia ilmiöitä, joilla on pitkä historia. Lapsiperheköyhyys on ollut Suomen kansallinen häpeäpilkku jo vuosikymmenten ajan. Käytännössä kaikki hallitukset 1990-luvun alkuvuosista alkaen ovat pitäneet teemaa tärkeänä, mutta siitä huolimatta radikaalia muutosta lapsiperheköyhyydestä kärsivien lasten määrässä ei ole juurikaan tapahtunut.

Nuorten mielenterveyskysymys on nostanut päätään viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi. Hoitokäynnit terveydenhuollossa ovat lisääntyneet, ja uusimpien Kelan tilastojen perusteella mielenterveysongelmat ovat nuorten aikuisten suurin sairaus- ja eläkepäätösten syy. Esimerkiksi vuonna 2021 siirtyi 17–34-vuotiaista mielenterveysongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeelle kaikkiaan 3 568 henkilöä.

Itlan Samalta viivalta – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen -ohjelmassa tehdyn tutkimuksen perusteella on selvää, että lapsiperheköyhyyden ehkäiseminen vaatii toimia useilla eri sektoreilla.

Itlan Samalta viivalta – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen -ohjelmassa tehdyn tutkimuksen perusteella on selvää, että lapsiperheköyhyyden ehkäiseminen vaatii toimia useilla eri sektoreilla. Ei ole olemassa yhtä ainoata ratkaisua.

Mielenterveyden varhaisen tuen ja hoidon hyödyt lienevät itsestään selviä, mutta tällä hetkellä rakenteet perusterveydenhuollossa ja opiskeluhuollossa eivät toimi ja vastuut eivät ole selkeitä. Kansallisen mielenterveysstrategian pohjalta on vuodesta 2020 vahvistettu kansallisia rakenteita psykososiaalisten menetelmien käyttöönottoon. Itla on osallistunut työhön kouluttamalla sosiaali- ja terveysalan johtoa vaikuttavien psykososiaalisten menetelmien käyttöönottoon ja arvioimalla menetelmiä. Paljon on kuitenkin vielä tekemistä ja haasteet kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyölle näin ollen merkittäviä.

Lapsiperheköyhyys koskettaa yhtä lasta kymmenestä – tietoa ja keinoja tilanteen parantamiseksi on

Lapsiperheköyhyys koskettaa nykyisin noin yhtä lasta kymmenestä ja erityisesti pieniä lapsia, monilapsisia perheitä ja yhden aikuisen kotitalouksia. Lapsiperheköyhyydellä on monia pitkän aikavälin vaikutuksia. Lapsuudessa koetut toimeentulovaikeudet ennustavat vaikeuksia koulunkäynnissä, suurempia talousvaikeuksia aikuisuudessa ja suurempaa sairaustaakkaa.

Ylisukupolvisuus on lapsiperheköyhyyden merkittävä syy. Mitä pidempään vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea, sitä todennäköisemmin myös lapsi saa aikuisena toimeentulotukea. Perheen toimeentulovaikeuksia edeltävät usein vaikeat elämäntapahtumat kuten vanhempien ero, työttömyys tai sairastuminen.

Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan johtuva energian hinnannousu ja yleinen inflaatio ovat ajaneet lapsiperheitä vaikeuksiin. Kyseessä on huomattava yhteiskunnallinen ongelma, koska lapsiperheiden vähävaraisuudella on tutkimusten mukaan heijastusvaikutus lasten terveydentilaan.

Ratkaisut vaativat pitkäjänteistä, tavoitteellista ponnistelua monella yhteiskunnan sektorilla

Lapsiperheköyhyyttä ja sen vaikutuksia voidaan ehkäistä hyvinvointia ylläpitävällä tuella sekä palveluilla ja sosiaalietuuksilla.

Lähiyhteisön vaikutusta ylisukupolvisen köyhyyden ehkäisyssä ei pidä aliarvioida. Uusimpien tutkimusten mukaan lähiyhteisö ja sosiaalinen sekoittuminen vähentävät merkittävästi köyhyyden ylisukupolvisuutta.

Nuorten mielenterveyden hoitokäynnit lisääntyneet – tukea tarvitaan perusterveydenhuollon lisäksi myös opiskeluhuoltoon

Nuorten mielenterveyden haasteista johtuvat hoitokäynnit ovat lisääntyneet vuodesta 2015 noin kolmanneksen. Kyse voi olla mielenterveyden ongelmien esiintyvyyden kasvusta, hoitoon hakeutumisen kynnyksen madaltumisesta, tai näistä molemmista.

Hoitamalla lieviä mielenterveyden ongelmia perusterveydenhuollossa ja opiskeluhuollossa nuoret saisivat apua ajoissa.

Hoitamalla lieviä mielenterveyden ongelmia perusterveydenhuollossa ja opiskeluhuollossa nuoret saisivat apua ajoissa. Joka tapauksessa meidän pitää pystyä parempaan sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulusektorin yhteistyössä.

Menetelmien käyttö ja implementointi edellyttävät kansallista koordinaatiota

Hoidon saatavuuteen liittyvää ongelmaa on yritetty ratkaista verkkomuotoisella tuella, mutta tämä ei yksistään riitä. Myös palvelujen laatu on turvattava yhdenvertaisesti perusterveydenhuollossa ja opiskeluhuollossa. Mielenterveyden tuen laatu voidaan varmistaa käyttämällä psykososiaalisia menetelmiä, joiden tiedetään tutkimusten perusteella olevan vaikuttavia. Menetelmien käyttöönottoon ja juurruttamiseen tarvitaan kansallista koordinaatiota. Hyvinvointialueilla tarvitaan koulutusta paitsi vaikuttavien menetelmien käyttöön myös niiden implementointiin.

Olisi hieno asia, jos lasten ja nuorten asia nousee näyttävästi tulevan hallituksen ohjelmassa. Supistuvan syntyvyyden oloissa Suomen on pidettävä parempi huoli nykyisistä lapsista ja nuorista, mutta myös syntymättömistä sukupolvista. Olemme sen heille velkaa.

Kirjoittaja

Petri Virtanen