Lasten väheneminen on syy panostaa enemmän – ei vähemmän

Alkuvuosi on tulevaisuuskeskustelun kulta-aikaa. Megatrendejä päivitetään, riskejä listataan ja maailman tilaa tulkitaan pitkälle eteenpäin – ainakin hetken aikaa. Tulevaisuusraportit muistuttavat laajoista ja hitaista muutoksista, jotka eivät katoa, vaikka akuutit kriisit suuntaavat huomiota toisaalle. World Economic Forumin uusi riskiraportti tekee näkyväksi, miten lyhyen aikavälin huolet ovat voimistuneet. Lyhyellä tähtäimellä korostuvat geotaloudellinen vastakkainasettelu, mis- ja disinformaatio ja yhteiskunnallinen polarisaatio. Kymmenen vuoden aikajänteellä kuva muuttuu ja ympäristö- ja luontoriskit dominoivat.

Megatrendeistä tulee päätöksenteon työkalu vasta, kun tulkintoja jalostetaan ja ne huomioidaan käytännön toimenpiteiden suunnittelussa. Väestönkehitys ja pitkäikäisten yhteiskunta on pitkään tiedossa ollut, hitaasti kehittynyt muutos. Keskustelu sen vaikutuksista on pitkään painottunut aikuisväestöön, kestävyysvajeeseen ja huoltosuhteeseen sekä työvoiman riittävyyteen, syntyvyyteen ja ikääntymiseen. Ja aivan syystä – kaikki ne vaikuttavat merkittävästi myös lasten elämään. Keskustelu siitä, millaista on olla lapsi tulevaisuuden Suomessa, on kuitenkin vasta aluillaan.

Edessämme on ennennäkemätön muutos

Itlan uusi lapsiin keskittyvä väestöennuste osoittaa, että edessämme on ennennäkemätön muutos: lasten määrä vähenee kaikkialla muualla paitsi Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja VarsinaisSuomessa. Näilläkin alueilla lasten määrä suhteessa koko väestöön pienenee.

Lasten arki voi tulevaisuudessa näyttää hyvin erilaiselta sen mukaan, kasvavatko he Helsingissä, Iisalmessa vai Sodankylässä. Erot voivat koskea palvelujen saatavuutta, koulutus- ja harrastusmahdollisuuksia sekä arjen sujuvuutta. Ne haastavat perinteisesti vaalitun ajatuksen mahdollisuuksien tasa-arvosta – ajatuksen, että lapsella on asuinpaikastaan ja taustastaan riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa, oppia ja voida hyvin.

Kysymys on myös alueiden elinvoimasta. Koulut, varhaiskasvatus ja lapsiperheille suunnatut palvelut rakentavat paikallisia yhteisöjä ja identiteettiä. Jos ne heikkenevät, syntyy lasten, nuorten ja perheiden arkeen ja tulevaisuudenuskoon vaikuttava negatiivinen kierre. Samaan aikaan on tärkeä muistaa, että lapselle demografinen muutos ei tarkoita ensisijaisesti palveluverkkoja, vaan perhesuhteita, kavereita ja ikätovereita.

Tarvitsemme kokonaan uusia ratkaisuja

Ennusteemme kannustaa päättäjiä ja yhteiskunnan eri toimijoita valmistautumaan hyvissä ajoin lasten määrän muutokseen. Samalla se pakottaa vastaamaan eksistentiaaliseen kysymykseen: miten hyvä lapsuus voidaan turvata Suomessa, kun ikäluokat pienenevät ja lasten tulevaisuutta muovaavat monet samanaikaiset murrokset?

Tarvitsemme uusia keinoja – aivan kuten sotien jälkeen, jolloin hyvinvointivaltiota rakennettiin lapsilähtöisesti kotimaisilla innovaatioilla: äitiysavustuksilla, neuvoloilla ja maksuttomalla kouluruokailulla. Silloin osoitettiin, että positiiviset muutokset ovat mahdollisia myös vaikeina aikoina. Nyt korostuu esimerkiksi tarve luoda eri-ikäisille ihmisille mahdollisuuksia viettää aikaa yhdessä, oppia toisiltaan ja tukea toisiaan elämän eri vaiheissa.

Väestönmuutos koettelee yhteiskuntasopimusta

Lasten määrän väheneminen voi vaikuttaa laajasti koko yhteiskuntaan. Se koskettaa uudistumiskykyä, sukupolvien välistä luottamusta ja demokratian kokemusta.

Huoli nuorten vaikutusmahdollisuuksista ja äänen kuulumisesta pitkäikäisten Suomessa ei ole pelkästään teoreettinen. Sukupolvibarometrin mukaan jo nyt vain alle viidesosa nuorista aikuisista on sitä mieltä, että heidän ikäisensä ovat riittävästi edustettuna demokratiassa ja poliittisessa vaikuttamisessa.

Tarvitsemme uuden sopimuksen, johon myös nuoret voivat sitoutua

Turvallisuus ei ole vain sotilaallinen tai taloudellinen kysymys. Se rakentuu luottamuksesta yhteiskuntaan, jossa on todellisia mahdollisuuksia kouluttautua, työllistyä ja perustaa perhe. Yhteiskuntasopimus määrittelee vastuut, oikeudet ja odotukset eri toimijoiden välillä – ja ennen kaikkea sen, millaisena tulevaisuus näyttäytyy. Kuten Sitran megatrendiraportti kertoo, haastavat megatrendit yli satavuotiaan yhteiskuntasopimuksemme lupauksen tulevaisuudesta.

Monen nuoren kannalta nykyinen yhteiskuntasopimus ei enää päde. Opiskelupaikasta tai työstä ei ole takeita, hoivavastuut kasvavat pitkäikäisessä yhteiskunnassa ja tulevaisuuden näkymät ovat epävarmat. Suomalaiset ovat tästä huolissaan. Tuoreen kansalaiskyselyn mukaan vain noin kolmannes Suomessa asuvista suhtautuu lasten ja nuorten tulevaisuuteen optimistisesti.

Tässä tilanteessa ei riitä, että vaadimme nuoria sopeutumaan. Tarvitaan nuorten aitoa osallistamista, luottamuksen vahvistamista ja resilienssin rakentamista. Tulevaisuususko ei synny juhlapuheista, vaan arjen kokemuksesta siitä, että omalla elämällä ja äänellä on merkitystä. Onneksi tähän on viime aikoina havahduttu ja alettu etsiä konkreettisia toimia tilanteen parantamiseksi.

Tulevaisuususkon elvyttäminen edellyttää konkreettisia tekoja

Pitkäikäistyvä Suomi tarvitsee entistä tietoisempia tekoja nykyisten ja tulevien lasten ja nuorten arvostuksen, hyvinvoinnin ja tulevaisuususkon vaalimiseksi. Se tarkoittaa esimerkiksi

• tulevaisuuskestävää päätöksentekoa ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden vahvistamista
• lapsivaikutusten systemaattista arviointia kaikilla hallinnonaloilla, muutosten yhteis- ja tulevaisuusvaikutukset huomioiden
• lapsi- ja nuorimyönteisyyttä, joka ilmenee pitkän aikavälin sitoutumisena lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseen, arvokeskusteluna ja konkreettisina tekoina
• uusia osallisuuden ja vaikuttamisen tapoja lapsille ja nuorille
• aluekohtaisia ja paikalliset erityispiirteet huomioivia ratkaisuja, joiden lähtökohtana on lapsen edun turvaaminen kaikissa olosuhteissa.

Hyvinvoivat lapset ja nuoret ovat kukoistavan ja kriisinkestävän Suomen elinehto.

Kirjoittaja

Katri Vataja

Tutustu asiantuntijaan