Raportti korostaa varhaista tukea perheille – vaikutukset ulottuvat lapsen koko elämään
Raskaus- ja vauva-aikana syntyy perusta koko elämän mittaiselle psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. Tällöin tulisi kiinnittää huomiota perheen hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti. Tuoreen raportin The First 1000 Days in Nordics: Identifying Gaps and Needs to Strengthen Psychosocial Wellbeing mukaan masennus, ahdistus, traumaattiset kokemukset ja pitkäaikainen stressi ovat suhteellisen yleisiä äideillä ja synnyttävillä vanhemmilla. Mielenterveyteen liittyviä ongelmia on myös isillä ja ei-synnyttävillä vanhemmilla, mutta heidän tarpeitaan tunnistetaan ja arvioidaan harvoin järjestelmällisesti.
”Masennus- ja ahdistusoireet raskaus- ja vauva-aikana ovat yleisiä ja koskettavat monia vanhempia. Raportti kuitenkin vahvistaa käsitystä siitä, että meillä on perheitä, joiden kohdalle kasaantuu useita toisiinsa vaikuttavia riskitekijöitä, kuten talousvaikeuksia, omassa lapsuudessa koettuja vaikeuksia, pitkittyneitä tai vakavia mielenterveysongelmia ja vaikeuksia saada apua riittävän varhain. Nämä perheet tulisi tunnistaa ajoissa, jo raskauden aikana, ja varmistaa riittävä apu vanhemmuuteen. Budjettikiristysten ja leikkausten sijaan meidän pitäisi panostaa varhaisen tuen palveluihin”, kommentoi Itlan erityisasiantuntija Jonna Lehikoinen, joka on yksi raportin kirjoittajista.
Vaikuttavia tukimuotoja on – mutta kaikki eivät pääse niiden piiriin
Pohjoismaisessa raportissa tunnistettiin yli 60 psykososiaalista menetelmää, joilla on todettu olevan tutkimus- tai vaikuttavuusnäyttöä raskaus- ja vauva-ajan tuen tarpeisiin. Näistä 28 on arvioitu pohjoismaisissa menetelmäportaaleissa. Menetelmistä huomattava osa kohdistuu vanhemman ja lapsen suhteen tukemiseen, vanhemmuuteen tai siihen valmistautumiseen sekä äitien masennukseen tai masennusoireisiin jättäen ulkopuolelle laajasti muita mielenterveyden ongelmia.
Raportissa esitetään myös pohjoismaisten asiantuntijoiden näkemyksiä esimerkiksi maahanmuuttajaperheistä ja vähemmistöryhmiin kuuluvista perheistä. Heidän kohdallaan vaikuttavat tukimuodot jäävät muita useammin saamatta. Kielelliset haasteet, kulttuurisesti sensitiivisen tuen puute ja riittämätön tutkimustieto vaikeuttavat oikeanlaisen tuen saamista.
”Raportin kirjallisuuskatsausta tehdessämme huomasimme muun muassa sen, että saamelaisten perinataaliajan kokemuksiin ja terveyteen liittyvä tutkimustieto on lähes olematonta, vaikka kyseessä on EU-alueen ainoa tunnustettu alkuperäiskansa”, toteaa Lehikoinen.
Tarve koordinoidulle ja perhelähtöiselle kehittämiselle
Tutkimusnäyttö on selvä: sosiaalinen tuki, hoidon jatkuvuus, sensitiivinen varhainen vuorovaikutus, vakaat elinolosuhteet sekä riskien varhainen tunnistaminen suojaavat koko perheen hyvinvointia. Raportissa korostuu, että vaikka Pohjoismaissa on vahvat peruspalvelut ja laajaa asiantuntemusta, palvelut eivät vielä riittävästi vastaa perheiden moninaisiin tarpeisiin. Pohjoismainen yhteistyö, selkeät hoitopolut ja systemaattinen, näyttöön perustuvien menetelmien käyttöönotto ovat avainasemassa, jotta jokainen perhe saa oikea‑aikaista ja yhdenvertaista tukea lapsen elämän tärkeimpinä alkuvuosina.
Raportti on tehty osana Lapsen 1 000 ensimmäistä päivää -verkoston työtä. Verkosto edistää pohjoismaista perinataaliajan tutkimusta sekä näyttöön perustuvien psykososiaalisten menetelmien käyttöönottoa hyödyntämällä eri maiden käytäntöjä, kokemuksia ja menetelmätietoa. Verkoston toiminta on käynnistynyt Pohjoismaiden ministerineuvoston aloitteesta, ja sen työ jatkuu vuoden 2027 loppuun. Ministerineuvoston yhtenä tavoitteena on, että Pohjoismaat olisivat maailman paras kasvuympäristö lapsille.
Lisätietoja
Erityisasiantuntija
Senior Specialist
Kasvun tuki
jonna.lehikoinen@itla.fi
Uutiset
