Uutiset>Blogit
29.03.2023

Lieviä mielenterveysongelmia pitää tunnistaa ja hoitaa entistä tehokkaammin kouluissa

Nuorten mielenterveyspalveluiden kysyntä on kasvanut Suomessa jo pitkään, eivätkä palvelut ole pysyneet perässä. Asia on noussut monien puolueiden vaaliohjelmiin keskeiseksi teemaksi. Kuitenkaan konkreettisia esimerkkejä ongelman ratkaisemiseksi ei juuri ole esitetty.

Viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan ahdistuneisuus ja yksinäisyys ovat yleistyneet merkittävästi erityisesti tytöillä. Nuorten mielenterveysperusteiset tutkimus- ja hoitokäynnit ovat lisääntyneet vuodesta 2015 yhteensä noin kolmanneksella. Mielenterveysongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi esimerkiksi vuonna 2021 kaikkiaan 3 568 17–34-vuotiasta.

Ongelman kärjistymistä ei selitä yksin koronapandemia, sillä nuorten mielenterveyskäyntien määrän kasvu alkoi jo ennen koronaa.

Palvelutarpeen lisääntymistä eivät selitä tyhjentävästi liioin mielenterveydessä tapahtuneet muutokset. Kuormitus liittyy myös palvelurakenteisiin, hyvinvointiammattilaisten väliseen työnjakoon ja tehtävien sisältöön nuorille suunnatuissa palveluissa. Liioittelematta voi sanoa, että nuorten mielenterveyden tuen ja varhaisen hoidon ketju ei toimi optimaalisesti.

Ongelman ratkaisemiseksi tulisi tarkastella, miten nuorten lieviä mielenterveyden häiriöitä voitaisiin paremmin hoitaa perustasolla ja miten koulu voitaisiin ottaa mukaan hoidon toteuttamiseen.

Mielenterveyttä tuetaan parhaiten nuorten kasvuympäristöissä

Suurin osa nuorista viettää arkisin valtaosan valveillaoloajastaan koulussa. Koska koulu tavoittaa käytännössä kaikki lapset ja nuoret, siellä voidaan edistää mielenterveyttä sekä tunnistaa ja ehkäistä mielenterveyshäiriöitä jo varhaisessa vaiheessa. Vaikuttavaa mielenterveyden tukea ja hoitoa pitää olla saatavilla siellä, missä lapset ja nuoret ovat.

Tällä hetkellä opiskeluhuollon tehtävä on tarjota varhaista tukea kaikille. Sen tehtäviin tulisi kuitenkin sisällyttää myös lievien mielenterveysongelmien hoitaminen, jotta ongelmien kärjistymistä voitaisiin ehkäistä.

Opiskeluhuollon lisäksi avainasemassa on myös muu kouluyhteisö. Koulussa mielenterveyttä tukevia tekijöitä ovat toimiva ryhmädynamiikka, turvallinen ja ennakoitava ympäristö, onnistumisen kokemukset, vahvuuksien tukeminen ja positiiviset ihmissuhteet. Esimerkiksi mielenterveystaitoja ja turvallisen ilmapiirin luomista voidaan myös harjoitella, ja tästä onkin jo saatu rohkaisevia tuloksia.


”Koulu on otollinen ympäristö ehkäistä ja hoitaa lieviä mielenterveysongelmia.”


Kouluissa opettajien tulee toimia opiskeluhuollon rinnalla oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Opettajilla on keskeinen rooli

  1. oppilaiden mielenterveysongelmien tunnistamisessa
  2. opiskeluhuollon palveluihin ohjaamisessa
  3. kaikille oppilaille tarkoitettujen mielenterveysinterventioiden toteuttamisessa.

Opettajilla ei kuitenkaan välttämättä ole näissä tehtävissä tarvittavia valmiuksia. Opettajat kaipaavatkin lisää tietoa lasten ja nuorten mielenterveydestä sekä mielenterveysongelmien varhaisesta tunnistamisesta.

Hoidolliset interventiot systemaattisesti osaksi koulujen kolmiportaista tukea

Kouluissa käytettävä oppimisen ja hyvinvoinnin kolmioportaisen tuen malli koostuu yleisestä, erityisestä ja tehostetusta tuesta. Malli määrittää tuen tasot, mutta ei keinoja oppilaiden mielenterveyden ongelmien varhaiseksi tunnistamiseksi ja tukemiseksi eri tasoilla. Se ei ota kantaa myöskään siihen, millaisia keinoja opettajat tai oppilashuolto voivat käyttää erilaisten ryhmien ja koko yhteisön tukemiseksi.

Kolmiportaisen tuen mahdollisuuksia tukea oppilaiden psyykkistä hyvinvointia rajoittaa se, että koulua ei perinteisesti ole nähty paikkana, joka tarjoaa hoitoa. Tällaisen jäykän toimintakulttuurin on aika muuttua.

Tutkimusperustaisten psykososiaalisten menetelmien ja strukturoitujen käytäntöjen juurtumista kolmiportaiseen tukeen tulisi tehostaa, jotta lapset ja nuoret saisivat yhdenvertaisesti laadukasta tukea myös kouluissa.

Muutamien mielenterveyden hoidollisten interventioiden toteuttamisesta kouluissa on jo saatu hyviä kokemuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi nuorten masennusoireilun ehkäisyyn ja hoitoon tähtäävä vuorovaikutusohjanta (IPC-N) sekä ahdistuneisuuden hoitoon tarkoitettu Cool Kids.

Tuen rakenteita vahvistettava

Oppimisen ja koulunkäynnin kolmiportaista tukea voitaisiin kehittää laajentamalla se kattamaan koko kouluyhteisö. Kansainvälisessä tutkimuksessa tällaista mallia kutsutaan joustavasti tehostuvan tuen kolmitasoiseksi ketjuksi, (Multi-Tiered System of Support, MTSS). Se yhdistää sosiaalisten taitojen ja akateemisten taitojen tuen.

Ketjun alimmalle tasolle kuuluvat toimet, joilla vahvistetaan kaikkien oppilaiden sosiaalisia ja akateemisia taitoja. Toisella tasolla kohdennetaan ryhmämuotoisia interventioita niille ryhmille, joilla on jo jonkinlaista oireilua. Kolmannella tasolla vahvistetaan yksilöllistettyjä tukitoimia niitä tarvitseville.

Itlan teettämässä kirjallisuuskartoituksessa käytiin hiljattain läpi sitä, mitkä ydinelementit ovat kansainvälisesti vauhdittaneet joustavasti tehostuvan tuen käyttöönottoa kouluissa (Kouvonen ym., 2022). Kirjallisuudesta löydettiin kolme tekijää, jotka lisäsivät tuen toteutumisen mahdollisuuksia kouluissa.

Keskeisiä tekijöitä olivat

  • prosessit ja kriteerit, joiden kautta psykososiaaliset menetelmät valikoituivat käyttöön, ja jotka mahdollistivat tuen tarpeen tunnistamisen
  • menetelmien käytön ja seurannan hallinnolliset rakenteet
  • verkostojen hyödyntäminen esimerkiksi tuen tarpeen tunnistamisessa, seurannassa ja operatiivisessa työssä.

Nämä tuen toteutumiselle olennaiset tekijät tulee huomioida kehitettäessä hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyötä koulujen mielenterveystyössä. Tarvitsemme uudentyyppistä vahvaa tiedon hallintaa ja johtamista sekä panostusta menetelmäosaamiseen ja menetelmien juurruttamiseen kouluihin. Tämä työ ei onnistu ilman tietoa siitä, miten koulun ja opiskeluhuollon henkilöstö toimii ja tekee yhteistyötä.

Kouluterveydenhoitajien näkökulmaa on kartoitettu hiljattain kansallisella kyselytutkimuksella. Vastausten perusteella kouluterveydenhoitajat kokevat oppilaiden mielenterveyden tukemisen olevan keskeinen osa työtään. He myös pitävät omaa rooliaan tärkeänä oppilaiden mielenterveysongelmien varhaisessa tunnistamisessa.

Kyselyn mukaan kouluterveydenhoitajilla olisi valmiuksia oppilaiden mielenterveyden tukemiseen nykyistä laajemmin. He kuitenkin tarvitsisivat lisää koulutusta näyttöön perustuvista mielenterveyden arvioimisen ja tukemisen menetelmistä sekä aikaa menetelmien toteuttamiseen. Suurimpia esteitä mielenterveystyölle ovat ajan ja resurssien puute.

Uutta kohti

Koulujen mielenterveystyön kehittämisen pitää tapahtua yhteistyössä henkilökunnan kanssa ja tutkimustietoon nojaten. Suomessa olisi hyvä keskustella siitä, miten aika ja resurssit kohtaavat koulun arjessa mielenterveystyön näkökulmasta. Tähän liittyy myös keskustelu siitä, ovatko kaikille tarjotut laajat terveystarkastukset välttämättömiä vai voitaisiinko niihin käytetty aika kohdistaa hoidollisiin interventioihin. Eri toimien hyötyjä tulisi tutkia ja verrata oikeiden ratkaisujen tekemiseksi.

Itla tutkii osana strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa IMAGINE-konsortiota, miten vuorovaikutusohjanta (IPC-N) soveltuu koulumaailmaan. Tulosten avulla voitaneen ymmärtää entistä paremmin, miten mielenterveystyötä voidaan tehdä kouluissa entistä pitkäjänteisemmin.


Kirjoittaja
Piia Karjalainen
Tutustu asiantuntijaan
Petra Kouvonen.
Kirjoittaja
Petra Kouvonen
Tutustu asiantuntijaan

Uutiset

Selaa tuoreimpia artikkeleita tai katso kaikki artikkelit
Katso kaikki artikkelit
Isä istuu lattialla lapsi sylissä
Uutiset
|
11.11.2026
Selvitys esittää keinoja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseksi
Itla selvitti, kuinka lasten, nuorten ja tulevien sukupolvien näkökulmaa tulisi vahvistaa päätöksenteossa. Asiantuntijat ehdottavat valtioneuvostolle vuosittain koottavaa pitkän aikavälin tilannekuvaa, jonka avulla tieto hyvinvoinnin, talouden ja ekologisen kestävyyden kehityksestä saataisiin tiiviimmäksi osaksi julkisen talouden suunnittelua. Lisäksi hallituskausittain tulisi toteuttaa riippumaton arvio Suomen kehityksen suunnasta suhteessa pitkän aikavälin tavoitteisiin.
Podcast
|
10.11.2026
Tekoäly muuttaa lapsuutta – miten Suomi reagoi?
Kahdeksan kymmenestä lapsesta ja nuoresta käyttää tekoälyä arjessaan. Silti keskustelu tekoälyn vaikutuksista oppimiseen, hyvinvointiin ja yhteiskuntaan on vielä alkutekijöissä. Mitä [...]
Blogit
|
06.11.2026
Lapsuus tekoälyn aikakaudella: miten luodaan mahdollisuuksia uhkien sijaan?
Parhaillaan kasvaa ensimmäinen sukupolvi lapsia, joka elää tekoälyn täyttämässä maailmassa. Tietoa siitä, miten ja mihin kaikkeen tekoäly vaikuttaa, ei ole vielä ehditty kerryttää. Miten varmistetaan tekoälyyn liittyvien mahdollisuuksien yhdenvertaisuus kaikille lapsille ja nuorille?
Vanhempi pitää kiinni selällään makoilevan vauvan käsistä.
Uutiset
|
02.11.2026
Hoivaa ja leiki tukee vanhemmuutta tutkitusti vaikuttavasti
Hoivaa ja leiki -menetelmä tukee varhaista vanhemmuutta sekä vanhempien ja vauvan välistä kiintymyssuhdetta tutkitusti vaikuttavasti: se sijoittui tasolle 4/5 Itlan Kasvun tuen vaikuttavuusarviossa.
Blogit
|
02.11.2026
Nuoren kohtaaminen on ensimmäinen askel avun saamiseen
YOUNG-ohjelman sidosryhmäpäivän keskusteluissa korostuivat kohtaamisen ja yhteisöllisyyden merkitys, matalan kynnyksen palvelut, kiireetön yhdessäolo ja tutkimuspohjaiset käytännöt.
Uutiset
|
22.10.2026
Jo 78 % lapsista ja nuorista käyttää tekoälyä – turvallisille tekoäly-ympäristöille on kiireellinen tarve
Suomessa asuvien lasten ja nuorten tekoälyn käyttö on yleistynyt vauhdilla. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan jo 71 prosenttia 4.–6.-luokkalaisista käyttää tekoälyä, ja kaikista 11–17-vuotiaista vastaajista lähes kahdeksan kymmenestä. Tulokset kertovat kehityksestä, jossa älypuhelimesta on tullut tekoälypuhelin.