Miten lasten kokemukset muuttavat palveluita?
Miten lasten, nuorten ja perheiden kokemukset voivat aidosti vaikuttaa palveluihin, joiden tarkoitus on tukea heidän hyvinvointiaan? Tämä kysymys kulki mukanani heinäkuussa Singaporessa järjestetyssä kansainvälisessä käytäntötutkimuksen konferenssissa. Vaikka osallistujat työskentelivät erilaisissa yhteiskunnissa, palvelujärjestelmissä ja tutkimusympäristöissä, meitä yhdisti sama tavoite: löytää tapoja tuottaa tietoa, joka auttaa muuttamaan käytäntöjä paremmiksi.
Tutkimus ei ole vain todellisuuden tarkastelua etäältä. Se on myös väline yhteisen muutoksen rakentamiseen.
Miten tutkimuksesta syntyy muutosta?
Käytäntötutkimus on ollut minulle tärkeä tapa tehdä tutkimusta, kehittää palveluja ja rakentaa yhteyttä tutkimuksen ja käytännön välille jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. Olen ollut mukana kansainvälisessä käytäntötutkimuksen verkostossa vuodesta 2008. Vuosien varrella kiinnostukseni on vain vahvistunut. Ehkä siksi, että käytäntötutkimus tarjoaa vastauksen kysymykseen, jonka kanssa moni tutkija ja kehittäjä kamppailee: miten tutkimuksesta syntyy muutosta?
Usein puhutaan tieteen ja käytännön välisestä kuilusta. Tutkimuksessa tuotetaan tietoa, joka ei aina löydä tietään käytännön toimintaan. Samaan aikaan käytännön työssä kohdataan päivittäin ongelmia, joihin tarvittaisiin tutkimukseen perustuvia ratkaisuja.
Tämä kysymys on oleellinen myös yhteisövaikuttavuustyössä, jonka parissa työskentelen tällä hetkellä. Yhteisövaikuttavuudessa monimutkaisia lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä ei yritetä ratkaista yhden organisaation tai ammattiryhmän voimin. Sen sijaan rakennetaan yhteistä suuntaa, jaettua ymmärrystä ja tiedolla johtamisen tapoja eri toimijoiden välille. Myös siinä tutkimuksen tehtävä on tukea käytännön uudistamista, ei jäädä sen ulkopuolelle.
Myös yhteisövaikuttavuustyössä tutkimuksen tehtävä on tukea käytännön uudistamista, ei jäädä sen ulkopuolelle.
Palaute on paljon enemmän kuin mittaamista
Käytäntötutkimus lähtee samansuuntaisesta ajatuksesta. Sen tavoitteena ei ole ainoastaan siirtää tietoa tutkimuksesta käytäntöön, vaan tuottaa tietoa yhdessä käytännön toimijoiden, palvelujen käyttäjien ja tutkijoiden kanssa. Tutkimuskysymykset nousevat käytännön tarpeista, ja tutkimuksen tarkoituksena on tukea toiminnan kehittämistä.
Tätä näkökulmaa tarkastelimme myös Singaporessa esittelemässämme Fitfutura-hankkeen tutkimuksessa, jossa tutkimme palautetietoisen työotteen käyttöä lapsensuojelussa. Kysyimme, mitä tapahtuu, kun lasten, nuorten ja perheiden kokemuksia kerätään järjestelmällisesti ja niitä käytetään työn suuntaamiseen.
Tutkimus herätti konferenssissa paljon kiinnostusta. Esityksellemme myönnettiin konferenssin seminaaripalkinto sekä Certificate of Excellence -tunnustus tutkimuksen laadusta, innovatiivisuudesta ja käytäntötutkimuksen kehittämiseen tuomastamme panoksesta. Tunnustus ilahdutti, mutta vielä tärkeämpää oli huomata, kuinka vahvasti tutkimuksen ydinkysymys resonoi osallistujien keskuudessa: miten ihmisten kokemukset voidaan ottaa nykyistä paremmin osaksi tiedonmuodostusta ja palvelujen kehittämistä?
Tutkimuksen aikana havaitsimme, että palaute on paljon enemmän kuin mittaamista. Parhaimmillaan se avaa uudenlaisia mahdollisuuksia vuoropuheluun, yhteiseen ymmärrykseen ja toiminnan muuttamiseen.
Käytäntötutkimuksessa lasten ja nuorten kokemukset eivät jää taustalle tai ammattilaisten tulkintojen varaan
Eräs tutkimukseemme osallistunut nuori pyysi, että hänen hyvinvointiaan kuvaava palautegraafi vietäisiin moniammatilliseen kokoukseen. Graafi teki näkyväksi sen, minkä nuori oli jo pitkään kokenut: hänen vointinsa oli heikentynyt ja hän koki, ettei tullut kuulluksi. Kun tieto tuotiin yhteisen keskustelun kohteeksi, se auttoi ammattilaisia tarkastelemaan tilannetta uudesta näkökulmasta ja etsimään uusia ratkaisuja.
Juuri tällaisissa tilanteissa käytäntötutkimuksen merkitys konkretisoituu. Lasten ja nuorten kokemukset eivät jää taustalle tai ammattilaisten tulkintojen varaan, vaan niistä tulee osa tiedonmuodostusta. Kokemus muuttuu tiedoksi, ja tieto voi muuttua toiminnaksi.
Käytäntötutkimus tuo yhteen ihmisiä, jotka muuten toimivat eri puolilla järjestelmää
Analysoin ennen konferenssia kaikki 228 hyväksyttyä abstraktia osana Singapore Statement -prosessia. Aineiston perusteella käytäntötutkimuksen vaikutukset ulottuvat palvelujen kehittämisestä ammattilaisten osaamisen vahvistamiseen, organisaatioiden oppimiseen, yhteistyön rakentamiseen, palvelunkäyttäjien osallisuuteen sekä politiikan ja palvelujärjestelmien kehittämiseen.
Yksi havainto nousi aineistosta ylitse muiden. Käytäntötutkimuksen arvoa ei kuvattu ensisijaisesti uuden tiedon tuottamisena vaan kykynä saada aikaan muutosta palveluissa, ammattilaisten työssä, organisaatioissa ja palvelujärjestelmissä. Toisin sanoen tutkimuksen arvo ei näyttänyt syntyvän vain uusista tuloksista vaan myös siitä, että tutkimus toi yhteen ihmisiä, jotka muuten toimivat eri puolilla järjestelmää.
Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin liittyvät haasteet eivät noudata organisaatioiden, ammattiryhmien tai hallinnonalojen rajoja. Siksi myöskään tiedon tuottamisen ei pitäisi tapahtua siiloissa.
Tämä havainto on keskeinen myös yhteisövaikuttavuustyössä. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin liittyvät haasteet eivät noudata organisaatioiden, ammattiryhmien tai hallinnonalojen rajoja. Siksi myöskään tiedon tuottamisen ei pitäisi tapahtua siiloissa. Tarvitsemme tietoa, joka syntyy yhteisessä työssä ja auttaa eri toimijoita näkemään oman työnsä osana laajempaa muutosta.
Vaikuttavin tieto syntyy siellä, missä tutkimus, käytäntö ja ihmisten omat kokemukset kohtaavat
Yhteisövaikuttavuudessa puhutaan usein yhteisestä tilannekuvasta, jaetuista tavoitteista ja jatkuvasta oppimisesta. Käytäntötutkimus voi vahvistaa näitä kaikkia. Se tuo mukaan tutkimuksellisen otteen, mutta ei etäännytä sitä arjen työstä. Se auttaa kysymään, mitä olemme oppimassa, kenen tieto tulee mukaan ja miten tieto muuttaa toimintaa.
Singaporen konferenssi vahvisti minulle sen, mitä olen oppinut käytäntötutkimuksen parissa vuosien aikana ja jota tarvitsen myös nykyisessä työssäni yhteisövaikuttavuuden parissa. Vaikuttavin tieto syntyy usein siellä, missä tutkimus, käytäntö ja ihmisten omat kokemukset kohtaavat. Silloin tutkimus ei ole vain todellisuuden tarkastelua etäältä. Se on myös väline yhteisen muutoksen rakentamiseen.
Kun lasten kokemuksista tulee tietoa ja tiedosta toimintaa, käytäntötutkimus toteuttaa tärkeimmän tehtävänsä. Se auttaa meitä tekemään parempia päätöksiä, kehittämään parempia palveluja ja rakentamaan yhteiskuntaa, jossa myös niiden ääni kuuluu, joiden elämää päätökset koskevat. Yhteisövaikuttavuustyössä juuri tästä on lopulta kyse: siitä, että tieto, toiminta ja yhteinen vastuu kytkeytyvät lasten, nuorten ja perheiden hyväksi.
Seuraava käytäntötutkimuksen konferenssi järjestetään Yorkissa 19-21.7.2028 teemalla ”Innovation and impact and impact in complex and challenging contexts”. Samalla juhlistetaan verkoston 20-vuotista taivalta.
Uutiset
