Lasten kuuleminen teoriassa ja käytännössä – kokemuksia kentältä

Lasten ja nuorten kanssa toteutetuissa työpajoissa olemme kyselleet, mikä tekee heidät iloiseksi, mitkä asiat harmittavat, mitä he toivovat ja millaisia viestejä he haluaisivat lähettää päättäjille. Lasten kuuleminen liittyy YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, johon on kirjattu lasten oikeus kuulemiseen ja osallisuuteen heitä koskevissa päätöksissä.

Neljä elementtiä lasten kuulemiseen

Kuulemista voidaan lähestyä useasta näkökulmasta. Laura Lundy (2007) nostaa esiin neljä elementtiä, joita voi käyttää tarkistuslistana lasten ja nuorten kuulemisessa: tila, ääni, yleisö sekä vaikutukset. Lapsille täytyy tarjota tilaa ilmaista näkemyksensä, lasta täytyy tukea näkemyksen muodostamisessa, lapsilla täytyy olla yleisö, joka kuuntelee ja lapsilla täytyy olla mahdollisuus vaikuttaa toimintaan tai päätöksentekoon.

Tila

Tutkimusta tehdessä olemme pyrkineet luomaan turvallisen tilan lapsille ja nuorille kertomalla heille, miksi tutkimusta tehdään, mitä tutkimuksessa tapahtuu ja millä tavalla heidän vastauksiaan käytetään. Olemme myös kertoneet heille, että he saavat osallistua täysin nimettömästi ja tutkimus on täysin vapaaehtoinen.

Vastaanotto lapsilta ja nuorilta on ollut lähes aina myönteinen. Lapset ja nuoret ovat innoissaan lähteneet mukaan tutkimukseen, ja he ovat usein kertoneet avoimesti heille tärkeistä asioista. Joskus lapsi on päättänyt, ettei haluakaan osallistua. Päätös olla osallistumatta on hyväksytty sellaisenaan, koska lapsilla ja nuorilla on aina oikeus kieltäytyä osallistumasta. Oikeus olla osallistumatta on yhtä tärkeä asia kuin oikeus osallistua.

Ääni

Lapset ja nuoret tarvitsevat tukea näkemyksen muodostamisessa ja apua ilmaisemaan omia mielipiteitään. Tähän auttaa aikuisen aito kiinnostus lapsen näkemyksistä. Kun lapsi huomaa, että aikuinen haluaa kuulla lasta, lapsi usein kertoo mielellään hänelle tärkeistä asioista. Lasten kanssa työskentely vaatii tulkintaa ja kärsivällisyyttä, ja monipuolinen osallistuminen on kaikkien eduksi. Tutkimuksessa olemme antaneet lapsille vaihtoehtoja osallistumiseen. He ovat saaneet omien kykyjensä mukaan kirjoittaa, piirtää, keskustella tai elekielellä näyttää esimerkiksi nyökkäämällä tai pudistelemalla päätään, jos he ovat samaa tai eri mieltä tovereidensa kanssa. Ryhmässä he saavat keskustella ensin luokkatovereidensa kanssa, jolloin he saavat tukea omille ajatuksilleen ja muodostavat yhdessä tärkeitä huomioita heidän koulustaan ja arjestaan. Usein vanhemmat lapset ja nuoret toivovat, että tutkijat kirjoittavat heidän puolestaan, jotta he saavat keskittyä kertomaan suullisesti asioista.

Joskus ryhmässä on voinut olla lapsi, joka haluaa olla mukana, muttei halua aktiivisesti osallistua tutkimukseen. Osallistuminen lähtee mukanaolosta, joten kokemus siitä, että saa olla mukana ja osallistua omalla tavallaan, voi olla tärkeä kokemus lapselle. Lapsi saattaa kokea, että hän on ollut osa jotain merkittävää, mikä nostaa itsetuntoa ja luottamusta aikuisiin.

Monipuolinen osallistuminen tarkoittaa myös, että kielestä ei tehdä kynnystä osallistua. Keskusteluissa koulun kanssa tutkimuksen suunnitteluvaiheessa on nostettu esiin huoli siitä, kuinka hyvin lasten ja nuorten täytyy osata tutkimuksessa käytettyä kieltä, suomea tai ruotsia. Käytännössä olemme huomanneet, että huoli on ollut aiheeton. Aina on löydetty tapoja saada asiat ymmärretyksi – selittämällä asian toisella tavalla, piirtämällä, tai vaikkapa tutkijan alkeellisilla saksantaidoilla. Usein myös ikätoverit auttavat mielellään. He osaavat kertoa toverilleen, mitä tehdään ja kysytään. Tulkkia voidaan toki käyttää, jos kielimuuri nousee liian korkeaksi kynnykseksi, mutta usein päiväkodin tai koulun kielellä keskusteleminen on riittänyt hyvin.

Yleisö ja vaikutukset

Tutkimuksen väliraportin mukaan kunnissa koetaan, että lasten ja nuorten osallisuudessa on vielä paljon kehitettävää. Näkemyksemme mukaan Lundyn teoreettisessa mallissa korostuu palautteen tärkeys, jotta lapsille ei jäisi vaikutelma siitä, että heidän näkemyksiään kerätään muodon vuoksi. Lasten ja nuorten tulee saada palautetta siitä, miten heidän näkemyksensä on otettu vastaan ja perusteluja siitä, miten näkemykset on otettu huomioon. Se, kuinka paljon vaikutusvaltaa tutkimukseen osallistuneet lapset ja nuoret saavat, on kiinni loppuraportin yleisöstä; lukijoista ja päätöksentekijöistä. Kuunnellaan ja kuullaan lasten ja nuorten näkemyksiä, koska lapsilla ja nuorilla on tärkeitä ajatuksia ja mielipiteitä – heitä on syytä kuunnella!

Blogi on Muuttuva väestö -blogisarjan viides osa. 

Kirjoittaja

Veronica Salovaara

Tutkijatohtori

Helsingin yliopisto

Kirjoittaja

Mirjam Kalland

Professori

Helsingin yliopisto