Ikäluokat tulevat supistumaan merkittävästi vuoteen 2040 mennessä suurimmassa osassa Suomea. Samanaikaisesti varhaiskasvatus ja esi- ja perusopetus tulevat säilymään subjektiivisina oikeuksina, joista säädetään lailla ja joiden tulee toteutua yhdenvertaisesti. Tästä yhtälöstä seuraa vääjäämättä tarve keskustella ja päättää siitä, miten kasvatus- ja sivistyspalveluja jatkossa järjestetään.
Väestönmuutos pirullisena ongelmana
Tutkimuskirjallisuudessa yhteiskunnalliset ongelmat on jaoteltu eri tasoihin. Ensimmäisellä tasolla ovat kesyt (tame), toisella sotkuiset (messy) ja kolmannella pirulliset (wicked) ongelmat. Kesyssä ongelmassa sekä ongelma että sen ratkaisutapa ovat määriteltävissä, tapahtumat ennakoitavissa ja osapuolia on vähän sekä niiden yhteistyö sujuvaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kesy ongelma olisi aina helppo ratkaista, mutta sen ratkaisuprosessi etenee suoraviivaisesti ja sen vaiheet ovat määriteltävissä.
Pirullisella ongelmalla tarkoitetaan puolestaan yhteiskunnallista ongelmaa, jota on vaikea määritellä selkeästi ja mahdotonta selvittää rutiininomaisilla toimintamalleilla. Pirullisten ongelmien muotoutumiseen sekä määrittelyyn liittyy monia toimijoita, joilla saattaa olla erilaiset ja kilpailevat arvopohjat vaikeuttamassa ongelman määrittelyä. Pirullisen ongelman eri osa-alueet ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa ja niiden ratkaisuyritykset saattavat tuottaa tulevaisuudessa uusia ongelmia.
Väestönmuutoksen vaikutukset varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen järjestämiselle ovat tyylipuhdas pirullinen ongelma. Ensiksi, väestönmuutos ei kosketa kaikkia samalla tapaa. Meillä ei ole yhteistä ja jaettua ymmärrystä ongelmasta, sen merkityksestä ja kokoluokasta. Toiseksi, meillä ei ole yksimielisyyttä siitä, kenen tulisi hoitaa ongelma ja millä keinoilla. Pitäisikö meidän palata tiukempaan keskusjohtoisuuteen tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien turvaamiseksi vai sallia paikallisille koulutuksen järjestäjille aikaisempaa enemmän vapauksia varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen järjestämisessä? Kolmanneksi, asiaan liittyy paljon intohimoja ja ideologioita, paikallista identiteettityötä ja erilaisia poliittisia agendoja.
Miten tästä eteenpäin?
Väestönmuutoksesta johtuvien varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen järjestämisen haasteiden moniulotteisuuden analysointi on toki tarpeellista. Samalla herää kuitenkin kysymys: miten käytännössä huolehdimme tulevaisuudessa näistä kunnan peruspalveluista, jotka ovat ihmisten subjektiivisia oikeuksia?
Demokraattiset arvot, kuten yhtäläiset mahdollisuudet, osallistuminen ja oikeudenmukaiset menettelytavat saattavat jäädä sivuun aikana, joka korostaa teknokraattisia arvoja, kuten tehokkuutta ja taloudellisuutta. On mahdollista, että talousvaikeuksista kärsivissä kunnissa keskitytään tulevaisuudessa entistä enemmän löytämään lyhyen aikavälin säästöjä uudenlaisten toimintatapojen ja ajattelun kehittämisen sijaan.
Lähtökohtana kasvatus- ja sivistyspalveluiden järjestämiselle tulevaisuudessa täytyy olla haasteiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Mutta kuten muutoksissa yleensä, tässäkin tapauksessa tarvitaan yhteistä näkemystä ja tahtotilaa sekä useiden toimijoiden sitoutumista.
Kirjoittaja
Janne Varjo
Apulaisprofessori, Koulutuksen, yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimus, Koulutussosiologian ja -politiikan tutkimusyksikkö (KUPOLI), Helsingin yliopisto
Muuttuva väestö -tutkimushanke
Blogi on Muuttuva väestö -blogisarjan kolmas osa. Lue myös blogisarjan ensimmäinen osa Väestö muuttuu – miten kunnat ovat valmistautuneet muutokseen? sekä toinen osa Miten lasten määrä muuttuu kunnissa seuraavien 20 vuoden aikana?
Muuttuva väestö -tutkimushankkeen väliraportti Muuttuva väestö – väestönmuutoksen vaikutukset varhaiskasvatukseen sekä esi- ja perusopetukseen on julkaistu 8.2.2023.
